Joulun kaikuja

Tammikuu mennä hujahti niin vikkelästi, etten ehtinyt edes miettiä, että pitäisköhän sitä blogia päivittää. Toisaalta joulunpyhinä väsäämieni omenasiideritoffeiden ohjeen postaus osuu sopivaan saumaan juuri nyt, kun tammikuun tipattomuudet, karkkilakot ja vegaanihaasteet on lusittu. Näistä herkuista nimittäin löytyy sekä alkoholia, sokeria että aikamoinen annos eläinperäisiä maitotuotteita.

Vienosti omenaisten toffeiden ohjeen bongasin jo kauan, kauan sitten Food Republicin sivuilta. Pienensin hieman alkuperäisen reseptin tarveaineiden määrää ja työstin noin 2/3-kokoisen satsin. Hyvin toimivat joulunameina Vihreiden kuulien rinnalla!

Cupit muunsin deseiksi suht löperösti pyöristellen ja kahden eri sokerin sijasta käytin ruskeaa ruokosokeria. Siiderinä minulla oli jumalaista Dupontin calvados-tynnyreissä kypsytettyä omenasiideriä, jonka karkkimassasta ylijäänyttä osaa oli nautinollista lirppiä karamellejä keitellessä.

Soon.

Tarvitset:
4½ dl suodattamatonta omenasiideriä
1 dl voita
2 dl ruskeaa ruokosokeria
1 dl kermaa
1 tl sormisuolaa
ripauksen kanelia

Tee näin:
Kaada siideri paksupohjaiseen kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi, vähennä lämpöä ja anna porista hissukseen puolisen tuntia, kunnes nestettä on jäljellä desin verran.

Vuoraa kulmikas, korkeahkoreunainen astia leivinpaperilla. Itse käytin tähän satsiin neliskanttista 20x20-senttistä vuokaa. Leivinpaperista kannatta leikata sen verran iso pala, että sitä jää reilusti roikkumaan myös vuoan reunojen ulkopuolelle. Rytistele leivipaperi ensin palloksi, sillä saat ruttuisen paperin asettumaan astiaan helpommin.

Ota siiderikattila liedeltä. Lisää kattilaan kuutioitu voi, sokeri ja kerma. Sekoita hyvin.

Kuumenna kattilassa oleva seos kiehuvaksi. Laita kattilaan lämpömittarin anturi ja anna seoksen kiehua kohtalaisella lämmöllä sekoittamatta kunnes sen lämpötila on 118 astetta.

Ota kattila liedeltä. Lisää seokseen puolet sormisuolasta ja kaneli. Sekoita hyvin.

Kaada seos leivinpaperoituun astiaan. Ripottele seoksen päälle loput suolasta.

Anna seoksen jäähtyä hieman. Laita astia jääkaappiin kiinteytymään vähintää pariksi tunniksi.

Kun seos on kunnolla jähmettynyt, nosta se leivinpapereineen astiasta leikkuulaudalle. Leikkaa seos terävällä veitsellä haluamasi kokoisiksi paloiksi. Jos haluat, voit kääriä toffeet esimerkiksi leivinpaperi- tai sellofaanineliöihin.

Säilytä toffeet kylmässä ja ota ne huoneenlämpöön noin vartiksi ennen herkuttelua.

Texmex-överit

Himoitsin tätä mättöpellillistä siitä saakka, kun sen ohjeen Soppa 365:ssa ensi kertaa näin. Joskus viime vuonna sain vihdoin aikaiseksi valmistaa sitä ja nyt jo olen täällä asiasta kertomassa *taputtaa itseään selkään*

Nachos supreme on loistava illanistujaissyötävä vaikkapa näin uudenvuodenaattona ja sitä voi tuunata omien mieltymysten sekä kaapista löytyvien tykötarpeiden mukaan. Minä korvasin valmiin tacokastikkeen Pirkan luomutomaattimurskalla, koska halusin itse säädellä peltievään chilisyyttä Srirachalla ja jalapeñoilla. Juustokastikkeena käytin valmiskamaa muistaakseni Santa Maria-tuoteperheestä. Jauheliha oli luomupossua, koska sitä sattui pakastimessa olemaan.

Minkähän vuoksi muuten täällä Suomessa maissilastuja (tortilla chips teksmeksiksi) kutsutaan kategorisesti nachoiksi, vaikka nachos on ruokalaji, josta noita lastuja löytyy kera erilaisten tilpehöörien?

Jauhelihasoossiin tarvitset:
300 g (luomupossun) jauhelihaa
1 tl jeeraa
1 tl jauhettua korianteria
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl kuivattua oreganoa
suolaa
mustapippuria
Srirachaa

Lisäksi tarvitset:
punasipulin
200 g maissilastuja
2½ dl maissia
jalapeñoja
2½ dl  tomaattimurskaa
250 g valmista juustokastiketta
2-3 dl juustoraastetta
tuoretta korianteria

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi.

Ruskista jauheliha pannulla. Mausta se jeeralla, korianterilla, savupaprikajauheella, oreganolla, suolalla, mustapippurilla sekä makusi mukaan Srirachalla.

Kuori punasipuli ja pilko se pienehköiksi kuutioiksi.

Levitä leivinpaperoidulle uunipellille kaksi kolmasosaa maissilastuista ja kumoa jauheliha lastujen päälle. Lisää sipulit, maissit sekä haluamasi määrä jalapeñoja. Lusikoi niiden päälle tomaattimurska ja juustokastike. Levitä päällimmäiseksi loput maissilastut ja juustoraaste.

Paista uunissa noin vartin verran kunnes juusto sulaa ja saa vähän väriä.

Ripottele paistoksen päälle tuoretta korianteria ja tarjoa heti.

Ylivuotinen karpalotöhnätorttu

Tein tätä hurmaavaa herkkupiirakkaa melko täsmälleen vuosi sitten, mutta eipähän ole tullut asiasta täällä aikaisemmin kerrottua. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, sillä karpalocurpiiras on kerrassaan makoisa jälkiruoka tai kahvipöydän kuningatar.

Törmäsin ohjeeseen New York Timesin kokkaussektorilla ja korvamerkkasin sen alati kasvavalle kokeiltavien reseptien listalleni. Kun syömäkylään oli tulossa keliaakikko, ohje päätyi työstettäväksi, sillä tortun pohjaan ei tule pöläystäkään venhäjauhoja, vaan se väännetään riisijauhoista ja pähkinöistä. Ja tietty voista ja sokerista.

Karpalocurdiin liukenee aikamoinen keko sokeria, mutta hapan marja sen kyllä kestää. Appelsiini (ja varsinkin sen raastettu kuori) puolestaan tuo täytecurdiin mukavaa vääntöä ja taittaa kivasti makeuttakin.

Curdille en ole vieläkään keksinyt töhnää parempaa suomenkielistä versiota. Se kun ei oikein ole tahnaakaan ja levite puolestaan on turhan voileivänpäällisoletettu termi. Tahdas on hieno sana, mutta sen taivuttaminen on vähän hankalaa. Siksi töhnä. Myös möhnä maistuu suussa hyvältä.

Pohjaan tarvitset:
180 g hasselpähkinöitä
2,5 dl riisijauhoja
ripauksen suolaa
100 g voita
100 g sokeria

Täytteeseen tarvitset:
appelsiinin
400 g karpaloita
200 g sokeria
100 g voita
2 munaa
2 keltuaista

Tee näin:
Ota voi ajoissa jääkaapista pehmenemään.

Laita pähkinät ja puolet riisijauhoista tehosekoittimeen. Hienonna seosta, kunnes pähkinät ovat karkeina murusina. Lisää loput jauhot sekä suola. Hienonna tasaiseksi.

Vaahdota pohjaan tuleva pehmeä voi sokerin kanssa kulhossa. Lisää joukkoon pähkinä-riisijauhoseos ja sekoita taikinaksi.

Painele taikina leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla reikiä pohjaan ja laita vuoka taikoineen puoleksi tunniksi pakastimeen.

Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.

Paista pohjaa vartin verran tai kunnes se on kauniin vaaleanruskea. Anna jäähtyä.

Aloita täytteen valmistus pesemällä appelsiini hyvin. Raasta sen kuori ja purista siitä mehut.

Laita kuoriraaste, mehu, karpalot ja sokeri kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna seoksen porista miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia.

Laita siivilä kulhoon ja kaada karpaloseos siivilään. Painele kaikki nesteet siivilän läpi kulhoon. Vispaa voi pienissä erissä lämpimään nesteeseen.

Sekoita toisessa kulhossa munat ja keltuaiset.

Ota reilu desi hieman jäähtynyttä karpaloseosta ja sekoita se varovasti munien joukkoon. Kaada loputkin karpaloseoksesta munakulhoon ja sekoita hyvin.

Kaada täyte takaisin kattilaan ja lämmitä seosta miedolla lämmöllä noin kymmenen minuutin ajan kunnes se alkaa hieman kuplia ja paksuuntua. Ota kattila pois liedeltä ja anna täytteen jäähtyä.

Kaada jäähtynyt täyte piiraspohjalle. Paista piirasta uunissa kymmenisen minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt.

Anna piiraan jäähtyä kunnolla ennen kun poistat sen vuoasta. Tarjoile karpalocurpiiras huoneenlämpöisenä.

Vartissa valmis stroganov

Olen tehnyt stroganovia monta kertaa ja aina hiukan soveltaen. Toisinaan olen maustanut sen tomaattisoseella, joskus taas sinapilla. Maitotuotteena on ollut milloin kermaa, milloin smetanaa.

Siinä olen ollut ehdoton, että stroganoviin suikaloitava suolakurkku on perinteisellä maitohappokäymisellä valmistettu venäläistyyppinen suolakurkku. Tähän sapuskaan länsinaapurimme makeissa liemissä lionneet kurkut eivät kelpaa. Niillekin on toki paikkansa (esimerkiksi näkkärin ja maksapasteijan kaverina), mutta se ei ole tämä soossi.

Vuonna 2016 edesmennyt Jaakko Rahola on kirjannut syötäviin sanoihinsa tietoa stroganovin syntyhistoriasta sekä ruokaan käytettyjen raaka-aineiden variaatioista. Hänen mukaansa ”kaikissa ohjeissa esiintyvät tarveaineet ovat ohuiksi suikaleiksi leikattu naudanliha, sipuli ja smetana”. Rahola on myös päätellyt, että ”jos ruokalaji on 1700-luvulta, voi olla varma siitä, että tomaatti ei siihen ole kuulunut”.

Viime syksynä bongasin pietarilaisen keittiömestari Maxim Shalavinin reseptin Maaseudun Tulevaisuudesta. Sitä kokeiltuani ei ole enää ollut tarvetta stroganovin tykötarpeiden tuunailuun.

Ohjeen mukaisesta satsista syntyy kaksi annosta stroganovia.

Tarvitset:
200 g naudan sisäfileetä
100 g tuoreita herkkusieniä
sipulin
Myrttisen suolakurkun
nokareen voita
1 dl kermaa
mustapippuria
suolaa

Tee näin:
Leikkaa liha melko ohuiksi muutaman sentin pituisiksi suikaleiksi.

Leikkaa sipuli pieniksi kuutioiksi, herkkusienet ohuiksi viipaleiksi ja kurkku samankokoisiksi suikaleiksi lihan kanssa.

Kuumenna paistinpannu ja sulata siinä nokare voita. Kypsennä lihasuikaleita kuumalla pannulla sekoittamatta muutaman minuutin ajan.

Lisää pannulle sipulit, sienet ja suolakurkut. Sekoita.

Kaada joukkoon kerma ja anna kiehahtaa muutaman minuutin ajan.

Mausta pippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Tarjoa stroganov kanssa perunamuussia.

Just a hunk, a hunk of brændende kærlighed

Käydessäni kööpenhaminalaisessa ravintola Alchemistissa opin, että on olemassa talvinen tanskalainen lohturuoka, joka tunnetaan nimellä brændende kærlighed aka Burning Love aka polttava rakkaus.

Mauiltaan se on kaikkea muuta kuin tulinen, mutta rakkautta se on pullollaan. Sapuska on hyvin yksinkertainen ja ymmärrykseni mukaan Tanskassa melko yleistä arkiruokaa. Brændende kærlighed koostuu perunamuussista, pekonista, sipulista ja persiljasta. Simple as that.

Mielestäni se on smørrebrødien ohella parasta tanskalaissyötävää, mitä olen konsaan saanut. Mielipiteeni kattaa sekä perinteisen karvahattuversion että Alchemistin fine diningiksi pimpatun version.

Taustamusiikiksi suosittelen Elvistä.

Perunamuussiin tarvitset:
500 g jauhoisia perunoita
100 g voita
suolaa
(lorauksen kermaa)

Lisäksi tarvitset:
150 g luomupekonia
pienen sipulin
persiljaa

Tee näin:
Kuori ja paloittele perunat. Keitä perunat kypsiksi suolalla maustetussa vedessä.

Leikkaa pekoni ohuiksi suikaleiksi ja paista ne pannulla miedolla lämmöllä rapeiksi omassa rasvassaan.

Silppua sipuli pieniksi kuutioiksi. Lisää kuutiot muhimaan pekonien joukkoon pannulle.

Kun perunat ovat kypsiä, kaada vesi pois.

Murskaa perunat muussinuijalla. Sekoita joukkoon voi. Jos muussi kaipaa notkistusta, lorauta joukkoon hiukan kermaa. Tarkista suola ja lisää sitä tarvittaessa.

Leikkaa persilja silpuksi.

Kokoa annokset laittamalla lautasille keot perunamuussia. Lisää kekojen päälle pekoni-sipulisekoitusta. Viimeistele annokset reilulla kourallisella silputtua persiljaa.

Kurpitsaiset aamiaispannukakut

Viime viikonloppuna virvoittelin allekirjoittaneen ja kurpitsan hiipunutta toveruutta paahtamalla ja soseuttamalla reilun kilon painoisen myskikurpitsan. Siitä on riittänyt sen verran monen sapuskan tykötarpeiksi, että viime päivinä ruokavalioni on ollut kovin kurpitsapainotteinen.

Kurpitsahummusta on tullut vedettyä leivän tai hapankorppujen (loistoyhdistelmä!) päällä päivittäin, kurpitsapastaa olen tehnyt pari kertaa ja tästä taikinasta paistelin kurpitsapannukakkuja kolmelle aamiaiselle. Nyt taitaa meikäläisen kurpitsakiintiö olla taas toviksi täynnä.

Nämä pannarit olivat muhevan meheviä. Söin niiden kanssa omenasosetta, koska sitä sattui jääkaapissa jämäpurkillinen olemaan. Jos omenasose lisukkeena ei puhuttele, niin näiden kaverina voisivat toimia pekoni ja vaahterasiirappi.

Ohjeen mukaisesta taikinasatsista paistuu noin kymmenen pannukakkua.

Pannareiden päällä olevaan omenasoseeseen
ei ilmestynyt Jeesusta vaan joku muu outo hahmo.

Taikinaan tarvitset:
2 dl paahdettua kurpitsaa soseutettuna
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 dl maitoa
munan
2 rkl ruskeaa ruokosokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
ripauksen suolaa

Lisäksi tarvitset:
voita paistamiseen
omenasosetta

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi.

Halkaise reilun kilon painoinen myskikurpitsa pituussuunnassa. Laita puolikkaat leivinpaperoidulle uunipellille leikkauspinnat ylöspäin. Paahda kurpitsaa uunissa noin tunnin ajan.

Poista hiukan jäähtyneestä kurpitsasta kuoret. Paloittele kurpitsa ja soseuta palat sauvasekoittimella. Anna soseen jäähtyä.

Sekoita kaikki taikina-ainekset kulhossa tasaiseksi seokseksi. Anna taikinan ässehtiä puolisen tuntia jääkaapissa

Kuumenna paistinpannulla nokare voita.

Lusikoi pannulle läpimitaltaan noin kymmenen sentin pannukakkuja. Jätä pannareiden väliin vähän tilaa, sillä ne leviävät hiukan.

Vähennä lämpöä ja paista pannareita, kunnes niiden pinta alkaa pikkuisen kuplia. Käännä pannukakut ja paista niitä vielä muutaman minuutin ajan.

Tarjoile lämpiminä omenasoseen kanssa.

Kaiken vaivan arvoinen kasvislasagne

Kun saan syömäkylään kafruja, joilla on syystä tai toisesta johtuvia ruokarajoitteita, pyrin kokkaamaan sellaista sapuskaa, jota jokainen läsnäolija pystyy halulla syömään. Minusta tällainen käytäntö on kaikkien kannalta paras ratkaisu. Oma lehmähän tässä on tietty utareitaan myöten ojassa, sillä erityisesti ehtoisen emännöinnin näkökulmasta kimppapöperöillä selviän kestitysvalmisteluista lyhyemmän kaavan mukaan.

Paitsi että elokuun puolivälin aikoihin kyläilleille tovereille tarjoilemani kasvislasagnen työstö ei ollut mikään rivakka prosessi, vaan se söi rutkasti aikaa ja toisenkin lasillisen geeteetä. Lopputulos oli kuitenkin aivan tolkuttoman maukas, joten näpräily maksoi kyllä vaivan takaisin korkojen kanssa.

Bongasin kasvislasagnen ohjeen Hesarista jokunen vuosi sitten ja nyt harmittaa, etten ole älynnyt tehdä tätä jo aikaisemmin ja useampaan kertaan. Pari kikkavitosta tekee lasagnesta erityisherkullista: kasvikset paahdetaan ennen niiden latomista vuokaan ja puolen kilon ricottatöhnä maustetaan reilusti sitruunalla.   

Sen verran tuunasin originaaliohjetta, että korvasin tuoreet herkkusienet kuivatuilla mustatorvisienillä ja suppilovahveroilla. Muut rehut olivat torituoreita, mutta tomaatit ostin tölkissä, koska naapurikorttelin Hella & Herkun diilaama italialainen kama on yksinkertaisesti taivaallista. Samasta putiikista hankin myös maailman ehkä ohuimmat lasagnelevyt, jotka imaisivat muhevia makuja inessiiviinsä vallan esimerkillisesti..

Tomaattikastikkeeseen tarvitset:
ison sipulin
4 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
2 tlk kokonaisia säilöttyjä tomaatteja
ripauksen sokeria
suolaa
mustapippuria

Lisäksi tarvitset:
3 dl kuivattuja mustatorvisieniä ja suppilovahveroita
4 punaista paprikaa
2 isoa munakoisoa
2 isoa kesäkurpitsaa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
sitruunan
kourallinen tuoretta basilikaa
500 g ricottaa
250 g mozzarellaa (2 palloa)
100 g parmesania
lasagnelevyjä

Tee näin:
Laita uuni kumenemaan 250-asteiseksi.

Laita sienet likoamaan vedellä täytettyyn kulhoon.

Aloita tomaattikastikkeen valmistus kuorimalla ja pilkkomalla sipuli sekä valkosipulit. Kuumenna öljy kattilassa. Kuullota sipulisilppua siinä noin viiden minuutin ajan. Lisää valkosipulit ja freesaa vielä hetki.

Kaada joukkoon säilötyt tomaatit liemineen. Mausta sokerilla, suolalla ja pippurilla. Anna kastikkeen muhia kannen alla hissukseen miedolla lämmöllä noin tunnin verran. Sekoita soossia välillä.

Halkaise paprikat. Poista niistä siemenet ja kannat. Lado paprikat leivinpaperoidulle uunipellille kuoripuoli ylöspäin ja paahda niitä grillivastuksen alla, kunnes ne ovat mustia. Laita mustat paprikanpuolikkaat muovipussiin jäähtymään.

Leikkaa munakoisot ja kesäkurpitsat pitkittäin noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Lado niitä leivinpaperoidulle uunipellille ja sudi viipaleille hieman öljyä. Paahda kasvikset muutamassa erässä uunissa grillivastuksen alla, kunnes ne ovat kauniin värisiä. Anna jäähtyä.

Laske uunin lämpötila 200 asteeseen.

Puristele sienistä ylimääräiset vedet (säästä sienten liotusvesi ja hyödynnä se vaikka risottoon) ja paahda sienet paistinpannulla rapeiksi tilkassa öljyä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Poista jäähtyneistä paprikoista mustat kuoret. Paloittele paprikat ja laita ne isoon kulhoon jäähtyneiden munakoisojen ja kesäkurpitsojen kanssa. Sekoita ja mausta kasvikset ripauksella suolaa.

Pese ja kuivaa sitruuna. Raasta sen kuori ja purista siitä mehut. Hienonna basilika.

Laita ricotta kulhoon. Lisää joukkoon raastettu sitruunankuori, sitruunan mehu sekä basilikasilppu. Sekoita hyvin.

Revi mozzarella pieniksi paloiksi. Raasta parmesan.

Laita vuoan pohjalle ohut kerros tomaattikastiketta, sen päälle kerros lasagnelevyjä ja niiden päälle ohuelti ricottaseosta. Lado ricottan päälle paahdettuja kasviksia ja sieniä. Ripottele niille hieman raastettua parmesania.

Tee samanlaisia kerroksia, kunnes vuoka on täynnä. Säästä viimeisten lasagenlevyjen päälle kunnon kerros ricottaseosta. Ripottele päällimmäiseksi mozzarellapalat.

Paista lasagnea uunissa noin 50 minuuttia. Ota lasagne uunista ja anna sen ässehtiä vartin veran ennen herkuttelua.

Vahvasti vihertävä savukalapiiras

Kuluvan kesän aikana on tullut syötyä tosi paljon savustettua kalaa muodossa jos toisessa. Savustus jotenkin aateloi kalan kuin kalan jalostaen kunkin eväkkään ominaismakua ihan uusiin ulottuvuuksiin.

Savukalasta valmistuu myös oivallinen piiras. Piiraaseen voit laittaa oikeatsaan mitä tahansa savukalaa. Itse käytin upeita kultakylkisiä silakoita. Silakka on mielestäni aivan liian aliarvostettu kala, vaikka se on hyvänmakuinen ja todella monikäyttöinen. 

Tähän savusilakkapiiraaseen tulee myös julmettu määrä tilliä sekä sipulinvarsia. Niiden tarkkoja määriä en valitettavasti pysty reseptiin kirjaamaan, joten mutu ja oma maku olkoot ohjenuorasi. Minä laitoin molempia reilulla kädellä. 

Taikinaan tarvitset:
2 dl vehnäjauhoja
100 g voita
3 rkl kylmää vettä

Täytteeseen tarvitset:
300 g savusilakoita
tilliä
sipulinvarsia
2 munaa
2 dl smetanaa
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Nypi pehmeä voi jauhoihin. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi.

Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa, kun perkaat silakat.

Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Perkaa silakat.

Silppua tilli ja sipulinvarret.

Lisää silakat taikinapohjalle. Ripottele silakoiden päälle silputut tillit ja sipulinvarret.

Riko munat smetanan joukkoon. Mausta seos ripauksella suolaa sekä muutamalla rouhaisulla mustapippuria myllystä. Sekoita hyvin.

Kaada muna-smetanaseos silakoiden, tillien ja sipulinvarsien päälle.

Paista piirasta uunin alimmalla tasolle 35 minuuttia.

Anna piiraan jäähtyä hieman ennen tarjoilua.

Maaseudun Tulevaisuuden mansikkakku

Mansikka-aika on juuri nyt parhaimmillaan ja tänä vuonna ilmeisesti viileiden säiden ansiosta nuo punaiset mollukat ovat aivan älyttömän makeita. En ole oikein koskaan innostunut mansikoiden pakastamisesta, sillä tykkään ihan liikaa tuoreista versioista. Pakastettaessa mansikoiden sielu kuolee.

Katsotaan nyt kuitenkin, miten pakastusmyönteinen käytös kohdallani kehittyy. Annoin nimittäin pakastuspirulle jo pikkusormen, kun tilasin viiden kilon lootan mustaherukoita marjatkotiin.fi-palvelusta.

Mansikoita on tullut tällä satokaudella syötyä reilusti sekä pelkiltään että myös lettujen, jäätelön ja juuston höysteinä. Tein myös kesäloman aloituksen kunniaksi makoisan mansikka-valkosuklaakakun.

Reseptiin törmäsin työsuhde-etuna tarjolla olevassa Maaseudun Tulevaisuudessa, jonka 30.6.2017 ilmestyneessä numerossa kakkuohje on julkaistu. Tykötarvelistaa tuunasin sen verran, että korvasin sitruunamehun mansikkamehulla, kun se tuntui jotenkin oikeammalta.

Pohjaan tarvitset:
200 g Digestive-keksejä
80 g voita

Täytteeseen tarvitset:
6 liivatelehteä
½ dl mansikkamehua
½ l mansikoita
50 g valkosuklaata
2 dl kermaa
250 g rahkaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 dl kermaa

Koristeeksi tarvitset:
mansikoita
valkosuklaata

Tee näin:
Laita liivatteet likoamaan vedellä täytettyyn kulhoon.

Viritä irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperia, napsauta reuna kiinni pohjaan ja leikkaa ylimääräinen leivinpaperi pois.

Murskaa keksit esimerkiksi laittamalla ne muovipussiin ja mätkimällä niitä kaulimella. Toinen hyvä keino on hienontaa keksit kulhossa hillonuijalla hiertämällä.

Sulata voi ja kaada se keksinmurujen joukkoon. Painele muru-voiseos irtopohjavuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin.

Kuumenna mehu. Puristele liivatteista ylimääräinen vesi ja lisää liivatteet liukenemaan mehun joukkoon. Anna jäähtyä hieman.

Perkaa ja paloittele mansikat.

Raasta valkosuklaa rouheahkoksi raasteeksi.

Sähkövatkaa kerma vaahdoksi.

Sekoita rahkan joukkoon sokeri, vaniljasokeri sekä valkosuklaaraaste. Lisää mehu, johon liuotit liivatteet ja sekoita hyvin.

Kääntele rahkaseoksen joukkoon paloitellut mansikat sekä kermavaahto.

Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle. Peitä vuoka kelmulla ja anna kakun hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Irroita hyytynyt kakku vuoasta. Koristele mansikoilla ja rouhitulla valkosuklaalla.

Kirpeänraikas savusilakkamöhnä

Sain tämän loisto-ohjeen samasta oivasta savolaislähteestä kuin taannoin postaamani chilihillonkin reseptin. Tein savusilakkatahnaa ensimmäisen kerran jo vappuna, sen jälkeen sitä on tullut valmistettua pariin otteeseen.

Tämän tahnan jekku on siinä, että savusilakoita liotetaan etikkaisessa liemessä ennen niiden perkaamista ja etikkaa lirautetaan myös kermaviilisoossin joukkoon. Vienon etikkaisuuden tuoma raikkaus sopii silakoille mainiosti.

Savusilakkatahna on monikäyttöistä. Sitä voi syödä uusien pottujen kaverina, leivän ja suolaisten keksien päällä tai salaatissa. Sitä voi rullata erilaisiin kääreisiin (esimerkiksi rieskaan, tortillalettuun tai salaatilehteen) ja sillä voi täyttää voileipäkakun, ohukaisia tai uuniperunoita.

Alla listatuista tykötarpeista tulee aikamoinen satsi. Jos puolitat ainesten määrän, niin saat siltikin ihan mukavan kokoisen kipollisen tahnaa. Itse tuunasin hävikkiuhan alla olevasta tahnasta kananmunalla ja ripsauksella vehnäjauhoja pari savusilakkapihvejä. Syntyneestä massasta taputtelin pari kakkaraa, jotka paistoin pannulla. Emähyviä!

Tarvitset:
500 g savusilakoita

Mausteliemeen tarvitset:
3dl vettä
1½ dl etikkaa
½ rkl suolaa

Kastikkeeseen tarvitset:
1dl kermaviiliä
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
pari rouhaisua mustapippuria
½ rkl etikkaa
2 valkosipulin kynttä
2 rkl tilliä

Tee näin:
Sekoita mausteliemen ainekset keskenään.

Laita savusilakat mausteliemeen ja anna ässehtiä parin tunnin ajan viileässä.

Ota silakat liemestä ja perkaa ne.

Sekoita sokeri, suola, pippuri ja etikka kermaviiliin.

Kuori ja silppua valkosipulinkynnet. Hienonna myös tilli.

Lisää peratut silakat sekä silputut valkosipulit ja tilli kermaviiliin. Sekoita hyvin.

Anna tahnan maustua jääkaapissa noin tunnin verran ennen herkuttelua.

Irlantilaisen paimenen piiras

Maaliskuun 17. päivänä irlantilaiset viettävät Pyhän Patrikin päivää, jolloin juhlitaan käärmeet Smaragdisaarelta karkoittanutt kirkonmiestä ja pubien Guinness-hanoihin ruuvaillaan elintarvikeväripanoksia, jotka muuttavat kermaisen vaahdon beigestä kimakan vihreäksi. Tänä vuonna valmistin juhlapäivän kunniaksi shepherd's pien ja kutsuin känttynatsi-Aleksi perheineen sitä syömään.

Työstin shepherd's pien eli paimenen piiraan eli lihaperunasoselaatikon pieteetillä Food Wishes-blogista löytämäni reseptin mukaan. Koska ruokapileisiin oli tulossa myös Aleksin ja paremman puoliskonsa palttiarallaa vuoden ikäinen rakkauden hedelmä, tein hänellä piiraasta ikioman version, johon ripsautin mausteeksi vain pikkuisen rosmariinia. Ennen uunitusta tosin vuolaisin muussikuoren päälle lastun voita, sillä ei ole kuulkaas imeväisenkään suu tuohesta.

Piiras maistui kaikille hyvin ja junioriosaston erityisherkuksi paljastuivat herneet. Itse tykkään shepherd's piessa ehkä eniten siitä, miten mukavasti lammas siihen sopii. Se antaa lootaa muhevuutta, jota näillä leveysasteilla perinteisemmin käytetyllä sikanaudalla tai pelkällä jauhetulla lehmänlihalla ei saa aikaiseksi. Perunamuussiin sekoitettu juustoraastekaan ei ole minusta huono juttu, päinvastoin.

Jälkkäriksi tarjoilin Vii-Voanista heräteostaamastani mystisestä banaaniesanssille haisevasta jauhepussissa duunattua myrkynvihreää hyytelöä vaniljakermavaahdolla hunnuttuna. Tätä luonnotonta syötävää ei lapselle annettu (paitsi että kermavaahtoa annettiin).

Jellyt vähän kiinnostaa.

Perunamuussiin tarvitset:
1 kg perunoita
voita
suolaa
mustapippuria
ripauksen cayennepippuria
keltuaisen
1 rkl kermaa
½ dl maustamatonta tuorejuustoa
50 g (irlantilaista) cheddaria

Täytteeseen tarvitset:
pienen sipulin
nokareen voita
lorauksen oliiviöljyä
500 g lampaan jauhelihaa
suolaa
mustapippuria
paprikajauhetta
ripauksen kanelia
1 rkl tuoretta rosmariinia
2 valkosipulinkynttä
1 rkl ketsuppia
½ dl vehnäjauhoja
2½ dl lihalientä
ison porkkanan
50 g pakasteherneitä

Tee näin:
Laita ensin muussi tulemaan. Kuori ja paloittele perunat. Keitä potut pehmeiksi.

Aloita kastikeen valmistus silppuamalla sipuli.

Kuumenna voi ja öljy pannulla. Freesaa sipulisilppu pannulla läpikuultavaksi. Lisää jauheliha ja paista se kypsäksi. Mausta suolalla, pippurilla, paprikalla, kanelilla, silputulla rosmariinilla, pilkotulla valkosipulilla ja töräyksellä ketsuppia.

Lisää jauhelihan joukkoon vehnäjauhot ja sekoita hyvin. Kaada pannulle lihaliemi ja anna seoksen kiehua miedolla lämmöllä, kunnes valtaosa nesteestä on haihtunut.

Laita uuni lämpemään 190-asteiseksi.

Valuta perunoista vesi ja lisää niiden joukkoon sopivan kokoiseksi mieltämäsi köntsä voita. Muussaa potut ja mausta ne suolalla, pippurilla sekä cayennella.

Sekoita keltuainen kermatilkkaan ja lisää seos muussiin joukkoon. Lisää mukaan myös tuorejuusto ja raastettu cheddar. Sekoita tasaiseksi.

Sekoita kastikkeen joukkoon pieniksi kuutioiksi leikatut porkkanat sekä sulatetut pakasteherneet. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa.

Levitä kastike uuninkestävän vuoan pohjalle. Lusikoi päälle muussinokareita ja tasoita muussi haarukalla siten, että se peittää kaiken kastikkeen. Vetele halutessasi haarukalla muussiin pintaan koristeraitoja.

Paista paimenen piirasta uunissa noin puolen tunnin ajan tai kunnes muussin pinta saa kauniin värin. Anna ruoan vetäytyä noin vartin verran uunista ottamisen jälkeen. Nauti ja santsaa.

Nina Lincolnin siipien havinaa

Kun aloitin ruokabloggauksen reilut 10 vuotta sitten, niin jo silloin tuduu-listallani oli keikkunut pitkään Nina Lincolnin jäädytetty suklaajuustokakku. Viime kuussa sain vihdoin  vedettyä viivan tämän "pakko kokeilla joskus"-ohjeen yli, kun työstin sitä synttäriviemisiksi töihin.

Kakulle nimensä antanut Nina Lincoln työskenteli mallina 1960-luvulla, iski hynttyyt yhteen pörinäautokuskin kanssa ja ehti jossain välissä mitä ilmeisimmin valmistaa tätä mahtikakkua. Sen resepti saapui Heli Aallon mukaan Härmään formulaperheen suomalaisen au pairin repussa, josta se on kulkeutunut niin Kotilieden Suureen leivontakirjaan kuin ravintola Kosmoksen ruokalistallekin.

Ennen duunikavereiden kakuttamista tein Nina Lincolnista harjoitusversion, jota tuunasin tykötarpeiden osalta vaihtamalla tuorejuuston mascarponeen. Tai niin no tuorejuustoahan se mascarponekin on, mutta jonkin verran normiphiladelphioita rasvaisempana se sopi mielestäni tähän kakkuun hyvin.

Jännä juttu tässä juustokakussa on täytemassan ja keksipohjan jäädyttäminen. Itse pikkuisen epäilin, että kakun koostumus muuttuisi kylmän kohtelun seurauksena jotenkin rakeiseksi, mutta pelkoni oli turha.

Koekakun päälle ripottelin suklaaströsseleitä ja töihin päätynyt torttu sai yllensä reilusti rouhittua tummaa suklaata. Eri kokoisilla suklaamunilla sopivasti överiksi koristelu suklaajuustokakku voisi olla aika kiva pääsiäisjälkkäri.

Pohjaan tarvitset:
50 g voita
150 g Digestive-keksejä

Täytteeseen tarvitset:
200 g tummaa suklaata
2 munaa
250 g mascarponea
150 g sokeria
2 dl kermaa

Koristeeksi tarvitset:
suklaarouhetta tai -strösseleitä

Tee näin:  
Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla, niin valmis kakku on helpompi irrottaa vuoasta.

Sulata voi.

Hienonna keksit pieniksi murusiksi.

Sekoita sulatettu voi keksinmurujen joukkoon ja painele seos irtopohjavuona pohjalle.

Sulata suklaa vesihauteessa.

Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset.

Sekoita kulhossa mascarpone ja 1 dl sokeria. Sekoita joukkoon keltuaiset sekä sulatettu suklaa.

Sähkövatkaa valkuaiset ja loput sokerista kovaksi vaahdoksi. Lisää seos juusto-suklaamassaan ja sekoita hyvin.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele vaahto juusto-suklaa-valkuaisvaahtoseokseen.

Kaada seos vuokaan keksipohjan päälle.

Peitä vuoka foliolla ja laita se yöksi pakastimeen.

Ota kakku pois pakastimesta noin puoli tuntia ennen tarjoilua.

Koristele kakku suklaarouheella tai -strösseleillä.

Gandalfin kokkeli

Muutto on siinä mielessä kunniallisesti ohi, että rojut on saatu siirrettyä paikasta A paikkaan B. Tavarat sen sijaan hakevat sijojaan luultavasti vähintään juhannukseen saakka, sillä nykykämpässä kaappitilaa on naftimmin kuin edellisessä asumuksessa. Näin ollen joutavien kamojen karsinta jatkuu myös uudessa kodissa.

Keskeisimmät keittiökamat alkavat pikku hiljaa löytää paikkansa. Itse olen joutunut opettelemaan käyttämään astianpesukonetta (kyllä kyllä, olen tiskannut liki 40 vuotta astiat käsin) sekä varsin ristiriitaisia tunteita herättävää obduktioliettä, jonka kanssa touhuamiseen tottunee ajan kanssa.

Kulinaarimurulan uuden päämajan kokkailut korkkasin viime viikolla muhevalla spaghetti carbonaralla. Tänään paistoin aamiaiseksi pekonia ja työstin sen kaveriksi maailman parasta munakokkelia. Ohjeen bongasin puolisentoista vuotta sitten Sir Ian McKellenin Facebook-sivulta, enkä ole sen jälkeen muilla tavoin kokkelia tehnyt.

Olen antanut tälle kermaiselle ja pumpulinpehmeälle herkulle nimen Gandalfin kokkeli. Perusidea on valmistaa kokkeli pannun sijasta kattilassa, jolloin munien kypsymistä on helppo hallita ja kokkelista saa juuri niin löysää tai napakkaa kuin haluaa.

Kaikki ainekset täräytetään kattilaan samaan aikaan ja sekoitus tapahtuu mieluusti puulusikalla tai -lastalla. Seosta tulee hämmentää koko ajan munien kypsyessä. Edellä linkitetyssä Facebook-videossa Sir McKellen toteaakin, että ”the more you stir, the creamier the eggs are going to be” - so very true.

Kokkeli tulee lapioida pois kattilasta heti, kun haluttu kypsyysaste on saavutettu tai muuten munat jatkavat kypsymistään ja kokkeli kuivuu. Kokkeli maistuu ihanalta ihan pelkiltäänkin, mutta sen seuraksi sopivat loistavasti paahdetut leivät tai rapea pekoni. Myös ruohosipulisilpulla viimeistelty kokkelikeko paahdetulla ruisleipäviipaleella on melko mukavan makuista.

Videolla Sir McKellen valmistaa kokkelin kahdelle hengelle kolmesta munasta. Alla olevassa reseptissä munia on vain kaksi, mutta niistä riittää kyllä kahdelle, jos tarjolla on muutakin kuin munaruokaa. Yksinsyöjälle kahden munan mahtikokkeli puolestaan takaa yltäkylläisen aamuhetken tai sopivien lisukkeiden kanssa kepeän lounaan.

Tarvitset:
2 munaa
1 rkl voita
1 rkl kermaa
mustapippuria
suolaa

Tee näin:
Laita kaikki ainekset paksupohjaiseen kattilaan.

Kypsennä seosta liedellä keskilämmöllä koko ajan sekoittaen.

Kun munien kypsyysaste on sinulle mieluinen, siirrä kokkeli kattilasta lautasella.

Syö heti.

Särkevämpi vaihtoehto tonnikalapastalle

Terveisiä muuttorumban keskeltä! Lainalaatikkokuorman saapumista odotellessa on hyvää aikaa naputella valmiiksi tämä erinomaisen sitruunaisen särkipastan ohje.

Ammoisina opiskeluaikoina samantyyppistä evästä tuli valmistettua niin sanotusti toinenkin ämpärillinen, mutta silloin käytin tykötarpeina tonnikalaa ja sarvimakaronia. Nuo ajat ovat tulleet mieleeni myös käynnissä olevan muuttoprosessin edetessä, kun kaappien kätköistä on löytynyt päiväkirjoja ja kirjeenvaihtoa 1980- ja 1990-lukujen vaihteesta, jolloin intterwebbiä ei ollut keksitty ja tonnikala oli halpaa kuin saippua.

Nyt ylikalastetut tonnikalakannat kaipaavat toipumista ja pastan sekaan kannattaa sekoittaa kestävämpiä vaihtoehtoja, joita voi luntata vaikka WWF:n Kalaoppaasta. Itse olen korvannut tonnikalan pastasoossin lisäksi myös vitello tonnatossa, ja se sopi siihen vähintäänkin yhtä hyvin kuin tonnikala - ellei jopa paremmin.

Särkipastani passaa myös Epätrendikkäässä ruokablogissa heitettyyn haasteeseen, jolla halutaan kannustaa ihmisiä hyödyntämään ruoanlaitossa entistäkin ahkerammin loistavia suomalaisia raaka-aineita. Käyttämäni sitruunapasta oli tosin tuontitavaraa, mutta särjet oli savustanut ja purkittanut pohjoiskarjalalainen Pielisen Kala. Maistuvia särkituotteita valmistavat myös Pirkan Säilyketukku sekä Järkisärki.

Tarvitset:
100 g savusärkisäilykettä
1 rkl pieniä kapriksia
1 dl kermaa
200 g (sitruuna)pastaa
(puolikkaan sitruunan mehun)
mustapippuria
(suolaa)

Tee näin:
Kumoa särkipurkin sisältö kuumalle paistinpannulle. Jos särjet on säilötty kovin runsaaseesen öljymäärään, niin älä holauta ihan kaikkea öljyä mukaan, noin pari ruokalusikallista riittää.

Lisää pannulle kaprikset ja kerma. Sekoita hyvin ja anna pöhistä miedolla lämmöllä sen aikaa, kun kypsennät pastan pakkauksen ohjeen mukaan.

Valuta kypsä pasta ja sekoita se pannulla olevan särkisoossin joukkoon. Jos käytät maustamatonta pastaa, niin tiristä soossin sekaan mehut puolikkaasta sitruunasta,

Mausta särkipasta reilusti mustapippurilla. Tarkista suola ja lisää sitä tarvittaessa. Tarjoa heti.

Kolmen tunnin makkarakastike

Olen fanittanut Mysi Lahtista niin kauan kuin jaksan muistaa. Ruokaidolini Hesarin Kuukausiliitteeseen kirjoittamat jutut olivat jo silloin aikoinaan lempparilukemistani sekä reseptien että niiden rinnalla saumattomasti soljuvan tarinoinnin ansiosta. Hänen erinomaisen viihdyttävän Intohimot hellallani-keittokirjansa ohjeilla olen jo kauan valmistanut lukuisia perinteikkäitä ruokia pääsiäislampaasta kaalikääryleisiin.

Tuossa kirjassa olevaa makkarakastikkeen ohjetta en ole kuitenkaan ikinä kokeillut, koska sen tykötarvelistalle kirjattu margariini on hämmentänyt minua. Kastikkeeseen tulee hulppeat 200 grammaa rasvaa, josta 150 grammaa on voita ja 50 grammaa margariinia. "Sitä, miksi soosia ei tehdä pelkästään voihin, en osaa selittää, koska en aikoinaan tullut kysyneeksi äidiltä", kertoo Mysi kirjassaan.

Kun näin saman reseptin HS Kirjoilta arvostelukappaleena saamassani tuoreessa Mysi kokkaa ja kertoo-opuksessa, niin äimistyin isosti: makkarasoosiin Hilkka-rouvan tapaan ei enää ohjeistettukaan käyttämään margariinia, vaan "ainoastaan" 150 grammaa voita! Heti kokeiluun!

Annoskokoa kuitenkin pienensin ja työstin makkarakastiketta vain puolikkaan satsin. Ja tästä tuli sanaakaan valehtelematta parasta makkarasoossia, mitä olen konsaan tehnyt. Kolmen tunnin kypsyttely todella kannattaa, sillä tuossa ajassa kastike muhii intensiivisen makuiseksi ja ihanan kiiltäväksi.

Mysi kokkaa ja kertoo-kirjaan tykästyin myös, koska siitä löytyy ilahduttavan paljon uutta mysimäistä jutunjuurta, vaikka suuri osa resepteistä on aiemminkin julkaistuja. Sanat ovat minulle keitto- ja ruokakirjoissa paljon kuvia tärkeämpiä, joten senkin vuoksi ihastuin tähän kokonaan kuvattomaan teokseen kovasti.

Yhden virheen Mysi kokkaa ja kertoo-kirjasta löysin. Sivulta 201 alkava suomalaisen lihaliemen ohje loppuu nimittäin kesken. Siitä on kirjassa noin neljäsosa eli joidenkin ainesten käsittelyohjeet sekä tiedot ainesten kattilaanlaittojärjestyksestä ja liemen keittoajasta puuttuvat. Onneksi lihaliemen resepti löytyy myös Intohimot hellallani-teoksen sivuilta 16-17.

Onks 75 grammaa voita paljon vai vähän?

Tarvitset:
1 l lihalientä
75 g voita
1 dl vehnäjauhoja
valkopippuria
1½ dl kermaa
lenkkimakkaraa (käytin Korpelan savulenkkiä)

Tee näin:
Kuumenna lihaliemi kiehuvaksi.

Sulata voi valurautaisessa padassa ja anna sen kuohahtaa.

Sekoita lastalla kolme neljäsosaa vehnäjauhoista rasvan joukkoon. Kypsennä koko ajan sekoittaen, kunnes tahna on tasaista ja alkaa rusehtaa.

Lisää loput jauhot pataan ja vaihda lasta vispilään. Kypsennä jauhot "niin tummiksi kuin hermot antavat myöten".

Kun hermot alkavat pettää, lisää pataan valkopippuri ja sekoita nopeasti. Kaada lihaliemi pataan ja vispaa tasaiseksi. Lisää pataan vielä desi kermaa.

Anna soossin kiehua reippaasti vartin verran ja käännä lämpö pienemmälle. Kypsennä kastiketta kannen alla miedolla lämmöllä vähintään kolme tuntia. Sekoita silloin tällöin.

Viipaloi lenkki ja paista makkaraviipaleet vähässä voissa pannulla molemmin puolin kauniin ruskeiksi.

Lisää makkarat ja loput kermasta pataan. Anna kastikkeen kiehahtaa ja tarjoa se esimerkiksi pottumuusin ja porkkanaraasteen kera.

Joulun makuinen jälkkäri

Vielä ehkä tohtinen postata jouluisen jälkkärireseptin, kun Nuutinpäiväkin on vasta loppuviikosta. Se kuuluisa vanha kansahan hokee, että "hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi". Samaisen lähteen mukaan "joulu loppuu loppiaiseen, Nuutinpäivään kumminkin".

Nyt päättymäisillään olevan sesongin särpimiksi en jaksanut tehdä hirmuisia määriä perinteisiä jouluruokia. Jotain spessua toki väsäsin: kylmiä kaloja oli juuri sopivasti, jouluburgeritarpeita riittävästi, juustoja enemmän kuin tarpeeksi ja joulukarkkejakin säällinen määrä. Karkkiosastoon lasken kuuluvaksi myös tämän pikkuisen satsin panna cottaa ja kardemummaluumuja. 

Luumut ovat olleet jossain muodossa joulupöydässäni oikeastaan niin pitkään kuin muistan. Kakarana luumurahkaa olisi voinut vetää kulhotolkulla ja joulutorttukiintiökin tuli täyteen jo hyvissä ajoin ennen täysi-ikäistymistä. Luumusoppa oli riisipuuron kanssa paljon parempaa kuin sekametelisoppa. Joulukinkkuakin muistan joskus koristellun luumuilla, mutta ne taisivat kyllä jäädä syömättä. 

Tämän luumusoseen maustoin jouluiseksi kardemummalla. Soseesta tuli täydellinen pari unelmanpehmeälle panna cottalle, jonka erinomaisuus ja helppotekoisuus tuppaa aina välillä unohtumaan.

Panna cottaan tarvitset:
1½ liivatelehteä
2 dl kermaa
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Luumusoseeseen tarvitset:
2 dl kuivattuja luumuja
2 dl vettä
1 rkl sokeria
1 tl jauhettua kardemummaa

Tee näin:
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.

Laita kerma, sokeri ja vaniljasokeri paksupohjaiseen kattilaan. Kuumenna seos ja anna sen kiehua parin minuutin ajan.

Ota kattila liedeltä. Puristele liivatteista ylimääräiset vedet ja lisää ne kattilaan. Sekoita.

Kaada seos kahteen tarjoiluastiaan ja laita ne hyytymään jääkaappiin vähintään pariksi tunniksi.

Laita luumut, vesi, sokeri ja kardemumma kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna pöhistä miedolla lämmöllä, kunnes luumut ovat pehmenneet ja neste on haihtunut lähes kokonaan.

Sauvasekoita hiukan jäähtyneet luumut soseeksi.

Kokoa annokset lusikoimalla huoneenlämpöistä luumusosetta jääkaappikylmiin panna cotta-astioihin.

Troolari Huovarin vihreät silakat

Törmäsin tähän tillisilakoiden reseptiin kaverini Facebook-kommenttiketjussa. Siitä selvisi, että ohje on peräisin troolarilta nimeltä Huovari. Kyseisen kalastusaluksen miehistön ylläpitämä blogikin on kiintoisaa luettavaa.

Olin ensin hiukan epäileväinen kastikkeeseen tulevien tykötarpeiden suhteen: miksi pitää olla sekä majoa, kermaviiliä että ranskankermaa? Mutta huoleni oli turha, sillä ohjeistetuilla mittasuhteilla soossin koostumuksesta tuli just sopivaa

Troolarin porukan käyttämä sinappi oli Dijonista. Minä taasen maustoin kastikkeen oman jouluisen sinappitehtaani tuotoksella ja hyvin toimi sekin.

Kauniin vihreät silakat maistuivat ihanilta niin normiruisleivän kuin saaristolaislimpun kanssa. Aivan erityisen hyvän parin ne muodostivat Gastro Cafe Kallion valmistaman eksölentin tyrnimallasleivän kanssa.

Tarvitset:
500 g silakkafileitä

Etikkaliemeen tarvitset:
5 dl vettä
1 dl väkiviinaetikkaa
1 rkl merisuolaa

Kastikkeeseen tarvitset:
1 dl majoneesia
1 dl kermaviiliä
½ dl ranskankermaa
½ rkl sinappia
1 rkl valkoviinietikkaa
valkosipulinkynnen
50 g tilliä

Tee näin:
Poista silakkafileistä nahka.

Sekoita kulhossa vesi, etikka ja suola. Lisää silakkafileet ja sekoita varovasti.

Viritä kulhon päälle kelmu ja siirrä fileet jääkaappiin. Pidä kaloja kylmässä 3-6 tuntia tai kunnes fileet ovat valkoisia.

Sekoita kulhossa majoneesi, kermaviili, ranskankerma, sinappi ja etikka keskenään kastikkeeksi.

Kuori valkosipuli ja pätki tilli. Laita ne korkeareunaiseen astiaan ja lisää joukkoon noin desin verran kastiketta. Sauvasekoita tasaiseksi.

Kaada tillikastike toisen kastikkeen joukkoon ja sekoita hyvin.

Valuta silakat ja kääntele ne varovasti kastikkeen joukkoon.

Anna silakoiden ässehtiä jääkapissa noin vuorokauden ajan ennen tarjoilua.

Jätskiä lakufestareiden tuliaisreseptillä

Olin huhtikuun lopulla mukana risteilemässä Tukholmaan parin tutun ja muutaman vähän vieraamman ruokabloggaajan kanssa. Retken tarjosivat Lakrits Sverige AB ja Viking Line.

Reissun kohteena oli vuodesta 2009 saakka järjestetty Lakritsfestivalen-tapahtuma, jonka sanotaan olevan maailman suurin lakritsi- ja salmiakkihäppening. Eikä suotta, sillä tänä vuonna festareilla kävi 11 000 lakuhullua!

Mukaan festivaaleilta tarttui erinäisten lakritsi- ja salmiakkiostosten lisäksi myös Choklad&Lakritsin messulehti, josta bongasin kiinnostavan oloisen lakritsijäätelön ohjeen.  

Lakujäde kiinnosti senkin vuoksi, että sen tekeminen onnistui ilman jäätelökonetta (jollaista en siis omista). Lakritsikastikkeen sijaan tein jätskiin raitoja Huhtasrinteen lakritsihunajalla, jota ohensin juoksevammaksi tilkalla kuumaa vettä.  

Jätskistä tuli älyttömän hyvän makuista, mutta sen rakenne olisi kyllä voinut olla jäätelöisempi (eli minun olisi pitänyt käydä vatkaamassa sitä jähmettyvää massaa ahkerammin). Olisikohan jäätelökone oikeasti uhka vai mahdollisuus?

Lakritsi- & Salmiakkifestivaalit ovat rantautuneet ilmeisen pysyvästi myös Helsinkiin, sillä tulevana viikonloppuna (29.-30.10.2016) verenpainetta nostatetaan Wanhassa Satamassa jo kolmatta kertaa. Sain järjestävältä seuralta pääsylipun tapahtumaan, mutta omalla rahalla aion osallistua lauantaina pidettävään lakritsi- & viinitastingiin. Ja ostan taas todennäköisesti ihan liikaa lakua ja salmiakkia. 

Aleksi vilkuttaa Lakritsfestivalenin partsilta kuin knugen ikään.

Lakritsijäätelöön tarvitset:

3 dl maitoa

2 dl kermaa

 ½ tl lakritsijuurijauhetta

vaniljatangon

4 munanvalkuaista

100 g ruskeaa ruokosokeria

lakritsihunajaa

Tee näin:

Kaada maito ja kerma kattilaan. Lisää joukkoon lakritsijuurijauhe.

Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet irti veitsellä. Lisää siemenet ja tangonrangat kattilaan.

Kiehauta ainekset ja ota kattila pois liedeltä.

Vispaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. 

Yhdistä hieman jäähtynyt maito-kermaseos ja muna-sokerivaahto keskenään. Siivilöi seos (mielellään kannelliseen) pakastuksen kestävään astiaan. 

Laita jäätelömassa jääkaappiin vähintään 12 tunniksi.

Ota jäätelömassa jääkaapista ja sekoita sitä hiukan. Laita massa pakastimeen noin viideksi tunniksi. 

Sekoita jäätelömassaa noin puolen tunnin välein. Kun se alkaa jähmettyä, liruttele jäätelöön sekoituksen yhteydessä lakritsihunajaraitoja.  

Vauvanruokaa aikuiseen makuun

Otsikko ei ole kannanotto mihinkään muuhun kuin tämän muhevan purjo-peruna-cheddarpaistoksen koostumukseen, josta tuli helposti syötävän mössömäistä. Makujensa puolesta en suosittelisi paistosta ihan pienille pilteille, koska purjon ja perunan lempeyteen tuovat ärtsyä särmää ikivanha britti-cheddar ja ranskalainen Dijon-sinappi.

Sapuska syntyi tarpeesta hyötykäyttää Kaupunkilaisten oman pellon sadonjaoista kertyneitä perunoita, joita riittää takuuvarmasti talven varalle. Myös ruokaan pilkottu purjo on kotoisin samalta pellolta.

Paistos on loistavaa syysruokaa jo senkin vuoksi, että sen kanssa sopii erinomaisesti vähän tuhdimpi punkku, esmes joku kiva aussishiraz. Juuri tällaisten makuparien vuoksi syksy on ihmisen parasta aikaa!

Tarvitset:
500 g perunoita
250 g purjosipulia
50 g voita
1 dl maitoa
2 dl raastettua cheddaria
1 rkl Dijon-sinappia
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Kuori perunat ja keitä ne kypsiksi suolalla maustetussa vedessä.

Laita uuni lämpenemään 220-asteiseksi.

Pese purjo huolellisesti ja leikkaa se ohuiksi renkaiksi.

Sulata paistinpannulla puolet voista. Lisää purjot pannulle ja anna niiden pehmetä miedolla lämmöllä.

Valuta kypsistä perunoista vesi.

Lisää perunoiden joukkoon loput voista sekä maito. Muussaa potut ja lisää kattilaan purjot, raastettu juusto sekä sinappi. Sekoita hyvin ja mausta suolalla sekä pippurilla.

Siirrä seos uuninkestävään vuokaan. Ripottele pinnalla hieman juustoraastetta.

Kypsennä uunissa 20 minuutin ajan tai kunnes paistoksen pinta on kullanruskea.

Anna ruoan jäähtyä hetken verran ennen tarjoilua.

Lohtupastojen aatelia

Kun työt stressaavat ja maailma tuntuu kaatuvan päälle, niin arkista ahdistusta voi paeta hetkeksi lautasen ääreen, jolla pötköttää elämää suurempi keko gorgonzola-herne-kinkkupastaa. Sen tekeminen on helppoa ja nopeaa. Kaloreita siinä on ihan liikaa laskettavaksi, joten unohda koko kalkulointi yhden aterian ajaksi.

Tämän lohtupastareseptin bongasin jokunen vuosi sitten mainiolta Food Republic-sivustolta. Alkuperäisessä ohjeessa sapuskaan suositellaan käytettäväksi farfalle- tai orecchiette-tyyppistä pastaa.Viimeisimpään versiooni keitin Hella & Herkusta (joka on muuten muuttanut isompiin tiloihin osoitteeseen Museokatu 34) hankkimaani La Fabbrica Della Pasta di Gragnanon straccettia, joka sopi tarkoitukseen oikein hyvin.

Käyttämäni kinkku oli Korpelan savusaunapalvattua kamaa. Homejuustona minulla oli hiukan makeahkoa ja snadisti hiivaista Gorgonzola Dolcea. Muitakin juustoja voi soossiin sulattaa, mutta kannattaa valita aika mietoja tyyppejä, ettei pasta maistu pelkästään sinihomejuustolla.

Ohjeen mukaisesta satsista syntyy reilu annos kahdelle TODELLA nälkäiselle tai pienemmät setit (esimerkiksi alku- tai väliruoat) jopa neljälle.

Tarvitset:
200 g pastaa
2 dl kermaa
100 g miedon makuista sinihomejuustoa
100 g pakasteherneitä
100 g (savu)kinkkua
mustapippuria
(suolaa)

Tee näin:
Kypsennä pasta reilusti suolatussa runsaassa vedessä al denteksi.

Kuumenna kerma korkeareunaisessa paistinpannussa. Lisää joukkoon juusto ja anna pöhistä miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan kunnes juusto on liuennut kermaan.

Lisää pannulle herneet ja pieniksi kuutioiksi leikattu kinkku. Sekoita hyvin ja ota pannu pois liedeltä.

Sekoita valutettu pasta muiden ainesten joukkoon.

Mausta pippurilla (ja tarvittaessa suolalla).

Tarjoa heti.