22. joulukuuta 2015

Lonkeroita ja absinttia

Näitä roikkumaan jääneitä reissupostauksia on näemmä antoisaa naputella juuri ennen seuraavaa retkeä (lähden huomenna joulua pakoon Hongkongiin), koska silloin täsmälääke muistelojen laukaisemaan matkakutkaan on jo hyvin lähellä. Tässä siis muutama ruokailuvinkki Tickets Barin lisäksi.
Tämä opaste ei johda siihen Barcelonaan, josta tässä postauksessa kerrotaan, vaan Tampereen Pirkkahallissa sijaitsevaan samannimiseen ravintolaan.
Asustelin El Ravalin alueella, jonka lähistöltä löytyi oivallisia paikkoja, kunhan vain suuntasi askeleensa pois Ramblalta. Yksi suositeltava kuppila on Suculent  (Ramble del Raval 4), jossa nautiskelin lounasta.
Oliivimehussa marinoidut anjovikset, kinkkukroketit sekä savustetut sardiinibiitit ajo blancon kanssa olivat aivan hullunhyviä. Jälkkäriksi söin onnellinen hymy huulillani ananasta ginivaahdolla, fenkolilla ja toffeella.
Suculentin parasta antia oli kuitenkin grillattu mustekala kikherneiden ja murustellun morcillan (paikallinen mustamakkara) kanssa. Oi onnea!
Toinen vänkä paikka on Arume (Carrer Botelle 11-13), jossa söin reissun ainoan paellan ja se oli herkkua. Arumessa on myös kelpo valikoima katalonialaisia viinejä, joiden hinta ei todellakaan päätä huimaa.
Arumen mustekalakin oli namia. Lonkerot oli paistetty rapsakoiksi ja ne tarjoiltiin peruna-merilevävaahdon sekä paprikamajoneesitiplujen kanssa. Tätäkin syödessäni kehräsin auvosta.
Hulppea Mercado de La Boqueria (Rambla 91) on supersuosittu nähtävyys ja siksi täynnä turreja kameroineen. Sinne kannattaa mennä heti aamusta aikaisin, jos haluaa välttää pahimmat ruuhkat. Käymisen arvoinen paikka, ehdottomasti.
Aamupalaksi café con leche ja churroja La Boqueriassa.
Koirot lihakaupoilla.
Bottarga-arsenaali.
Mustekalaa, megaomituisia hanhenkaulan näköisiä nilviäisiä (goose barnacles, mikä lie suomeksi?), merisiilejä ja partaveitsisimpukoita. Taivas!
La Boquerian merenelävien valikoima oli kateutta aiheuttavan kattava. Lähtöpäivän lounaalla olin heittäytyä tunteelliseksi näiden grillattujen partaveitsisimpukoiden edessä. Miten näin yksinkertainen voi olla niin täydellistä?
La Boqueriassa on myös mukavia pinchotiskejä, mutta pitkät jonot saattavat koetella hermoja.
Yhden illan sukkuloimme Barcelonassa asuvan ystäväni kanssa "pinchokatu" Carrel del Blain piskuisissa baareissa napostellen muutaman suupalan per paikka kera oluen tai punaisen vermutin. No on ihan parhautta sellainen syöpöttely, mutta rajat ne olivat Neuvostoliitollakin eli määräänsä enempää ei kertakaikkiaan jaksanut vetää, vaan loppuilta oli ahmittava ainoastaan silmillään.
Sateensuojassa lirppimässä vermuttia ja ihmettelemässä töllössä pyöriviä espanjaksi dubattuja Simpsoneita.
Mutta se punainen vermutti! Olin aivan totaalisesti unohtanut moisen ihmejuoman olemassaolon, mutta nyt muisti on palautunut. Monissa paikoissa valikoimissa oli kallista tuontimartinia sekä tynnyritavarana paikallista kamaa pilkkahintaan. Eipä ole parempaa palan painiketta, kuin snadisti soodalla jatkettu vermut rojo jäiden ja appelsiinisiipaleen kanssa.
Maineeltaan epämääräisen El Ravalin sydämessä Carrer de Sant Paun ja Carrer de Sant Ramonin kulmassa sijaitsee Barcelonan vanhin baari Bar Marsella. Juottola on toiminut samassa tilassa yhtäjaksoisesti vuodesta 1820 lähtien ja siltä siellä kyllä näyttääkin. Nukkavieruista kippoloista kiinnostuneelle Marsella on aarre, mutta hc-siisteysintoilijalle paikkaa en suosittele, sillä häntä saattaa alkaa ahdistaa ja henkinen pölyrätti heilua.
Bar Marsellan juttu on talon oma absintti, jonka kanssa Hemingwaynkin kerrotaan siellä lotranneen. Juoma ei ole absinttikeijunvihreää vaan kellervää. Sen maku on miellyttävän aniksinen ja humalluttava vaikutus on valtaisa.
Skottitoverini parin absintin ja Estrellan jälkeen. ¡Olé!
Syötävät ja juotavat Barcelonan tuliaiseni sisälsivät paria laatua punaista vermuttia, katalonialaista Gin Mare-giniä, fermentoitua mustaa valkosipulia, sahramia, ison pussillisen Padrón-paprikoita, bottargaa sekä kilon kalikan kuivattua suolaturskaa, josta työstämieni turskakrokettien ohjeen postaan tänne jossain vaiheessa.

Ja Barcelonaan palaan takuulla uudestaan.

20. joulukuuta 2015

Tickets, Barcelona

Seuraava reissu on jo aivan kulman takana, ehkä ole saanut aikaiseksi riviäkään edellisen ruokamatkan kohokohdista. Ja niitä riitti, sillä viimeisin retkikohteeni loka-marraskuun vaihteessa oli Barcelona, johon tykästyin kovasti. Ensivisiittini tulee siis tuskin jäämään viimeiseksi.

Vaikka ennakko-odotukset kohtuuhintaisten katalonialaisten herkkujen suhteen olivat korkealla, halusin sisällyttää retkeeni ainakin yhden vähän fiinimmän syömäsession. Yritykset saada pöytä noin sadan kilometrin päässä Barcelonasta sijaitsevaan Top 50-listan ygöskuppila El Celler de Can Rocaan eivät tuottaneet toivotunlaista tulosta, joten ruokaturistin oli tyytyminen illastamaan listasijalla 42 olevassa ravintolassa. 
Albert Adriàn ja veljensä Ferranin ideoimaan Tickets Bariin (Avinguda del Paral-lel, 164) varauksen sai tehtyä suhteellisen kivuttomasti, joskin sitä muutettiin puhelimitse pariinkin otteeseen alkuperäiseksi varausajankohdaksi osuneen yksityistilaisuuden vuoksi.
Sain houkuteltua mukaan Ticketsiin paikkakunnalla vaikuttavan skottitoverini. Paikan päälle päästyämme meidät sijoitettiin keittiönäkymien kannalta erinomaiselle paikalle baaritiskin päätyyn. Annoimme henkilökunnalle vapaat kädet pöytään kannettavien syömisten suhteen (paitsi että seuralaiseni toivoi saavansa mahdollisten ostereiden ja suklaajälkkäreiden tilalle jotain muuta, koska kammo) ja lupasimme kertoa, kun alamme olla täynnä.
Aloitimme Torellón Brut Nature Gran Reserva cavalla ja jatkoimme sen lirppimistä läpi koko aterian.
Ja sitten niitä sapuskoita alkoi tulla. Serviisin aloittivat El Bullista tutut, oliivimehusta molekyylikikkaillen tehdyt oliivipommit, jotka räjähtivät suussa täydellisen oliiviseksi ihanuudeksi. Näitä olisin voinut vetää vaivatta saavillisen.

Uskaltaisiko näitä yrittää tehdä kotona?

Näin jälkeenpäin muistellen nuo oliivit ovat se yksittäinen juttu, joka Ticketsistä jäi mieleen. Vaikka ei muissakaan tarjoiluissa ollut kerrassaan mitään vikaa.
Ilmakuivattua kinkkua ja tomaatti-oliiviöljyleipiä.
Mustekalaa ja tapiokaa, maussa pilkahti hieman lakritsia.
Churrojen muotoisia suolaisia mustaherukkamarenkeja ja piparjuuridippiä.
Helmiä, joista vain pari oli syötäviä.
Punajuurimarinoituja omenoita.
Nigiri ja gunkan näyttivät ja maistuivat sushilta, mutta riisiä niissä ei ollut jyvääkään.
"Pizzaa" ja tautisen hyvää mozzarellaa.
Basilikavohveleita.
Manchego-"airbagit" poksahtivat suussa juustoiseksi ylläriksi. 
Riimihärän tyyppistä tavaraa ja juustokräämiä siemennäkkärillä.
Ostereita ponzu-soossilla sekä gazpacholla.
Savustettua ankeriasta ja melonikeittoa.
Sikahyviä simpukoita voikastikevaahdolla.
Rapsakkaa mustekalaa ja pikkelöityjä chilipaprikoita.
Ehdottomasti reissun parasta mustekalaa!
Kuningasrapua ja chilimoussea.
Tässä vaiheessa iltaa aikaa oli kulunut parisen tuntia ja meillä ei ollut enää kiljuva nälkä, joten toivoimme pikkuhiljaista siirtymistä kohti makeita asioita. Se tapahtuikin parin finaaliannoksen jälkeen.
Maa-artisokasta ja selleristä tehty setti olisi voinut olla
mistä tahansa laadukkaasta skandinaavisesta ravintolasta.
Mini-ciabattojen välissä oli rapeaksi paistettua possua.
Makean setin aloittivat ruusuista tarjoillut litsin, vadelman
ja ruusuveden makuiset jellyhelmet.
Basilikalla maustettua kookosvettä, kookosta, kaffirlimesorbettia ja currya.
Kardemummajogurttia ja mango-porkkanajätskiä porkkanatötteröissä.
Pähkinäinen minisuklaaéclair,
Edellä luetellut syömiset kahdelle hengelle sekä pullollinen cavaa kustansivat 230 euroa eli lysti ei ollut mielestäni mitenkään superkallista. Pieni hypetyslisä hinnoissa kieltämättä on, mutta pelkästään oliivit ja rapeat mustekalapalat lunastivat kaikki kuulemani ja lukemani vouhotukset Ticketsistä. Ja pitihän siellä nyt käydä, kun siihen mahdollisuuden sai.

Muista Barcelonan ruokapaikkavinkeistä on muhimassa ihan oma postaus.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...