Hatsapurin monet kasvot

Sain kustantajalta näytekappaleen toveri Ville Haapasalon reissujen synnyttämästä gruusialaisesta ruokakirjasta. Puhun yhä vanhan (Neuvosto)liiton Gruusiasta, koska en osaa sanoa Georgia, mutta se(kin) on ymmärtääkseni sallittua. Tämän Makujen matka - Georgia -opuksen tekijäkolmikon (Ville Haapasalo, Kauko Röyhkä & Juha Metso) aiemmat teokset löytyvät myös kirjahyllystäni. Suosittelen tutustumaan.

Tutustumisen arvoinen on herrojen uusin painotuotekin. Tällaiset ruokakirjat, joissa reseptien ohella maalaillaan lavealla pensselillä teeman mukaisia tarinoita, ovat itselleni perinteisiä keittokirjoja mieluisempia. Vaikka Metson kuvat ovat hauskoja ja elämänmakuisia, ovat minulle tärkeämpiä kuitenkin sanat, jotka Röyhkä on saanut tässä kirjassa mukavaan järjestykseen - joskin kuvaukset ruokiin käytettävistä raaka-aineista ovat paikoin vähän ristiriitaisia.

Ville puolestaan on inspiroinut meikäläistä kokkaamaan aiemminkin. Uunituoreesta kirjasta testiin valitsin ensimmäisenä itseoikeutetusti hatsapurin. Se on juustoinen leipä, jonka valmistusta en ole uskaltanut aiemmin yrittää, koska en ole osannut päättää, mitä netistä löytämistäni resepteistä olisin kokeillut. Niissä on melkoisesti hajontaa sekä tykötarpeiden että valmistustapojen suhteen.

Kirjasta opin, että reseptivariaatiot ovat ihan normaalia meininkiä niin taikinan kuin täytteidenkin osalta. Joillakin alueilla taikinaan ei tule muuta kuin vettä, jauhoja ja hiivaa tai soodaa, kun taas toisaalla sekaan sotketaan kermaviiliä, ranskankermaa ja keltuaisiakin.

Juustona natiivit käyttävät suolaista sulgunia, jota Instagramin taajuudella kuuluvan puskaradion mukaan saisi pääkaupunkiseudulla virolaisten ruokien putiikeista. Jos niitä ei osu reitille, niin fetan ja mozzarellan sekoitus toimii oivallisena korvikkeena.

"On olemassa erilaisia hatsapureja, mm. tuplahatsapureja, mihin tulee juustoa ja kananmunaa päälle, kun se paistetaan uunissa. Sitten on olemassa sellaisia, joihin laitetaan sisälle keitettyä kananmunaa ja juustoa ennen paistamista eli siitä tulee ikään kuin kaksikerroksinen hatsapuri. Sitten on veneenmuotoinen hatsapuri, johon paistamisen loppuvaihessa rikotaan kananmuna päälle, jolloin keltuainen jää vähän raa'aksi, ja kun leipää leikkaa, keltuainen leviää siihen päälle."

Kun aloin muistella maistamiani hatsapureja, niin kyllähän niissä tosiaan on ollut edustettuina useampia malleja. Ylävasemmalla menetän hatsapurineitsyyteni Ritsa-järvellä varhaiskypsässä 11 vuoden iässä, yläoikealle olevassa kuvassa illistelee pietarilaisessa gruusialaisessa ravintolassa nautittu hatsapuri, alavasemmalla oleva yksilö on erään Ravintolapäivän eräästä pop-up-hatsapurikioskista ja alaoikealla olla möllöttää munallinen versio helsinkiläisessä Pikku-Georgiassa, missä kävimme Käntty-Aleksin kanssa viime vuonna juhlistamassa Kosmonauttien päivää. Kaikki maistuivat hyviltä.

Hyviä olivat myös Villen ohjeella leipaisemani hatsapurit, vaikka reseptiikkaa piti pikkuisen viilata. Kirjan ohjeen mukaisella nestemäärällä taikinasta tuli jumalattoman murenevaa, joten käytin enemmän vettä kuin käskettiin. Sitä en myöskään oikein tajua, miksi nestemäärä on kirjassa ilmastu ruokalusikallisina, vaikka 7 rkl olisi aika tarkalleen 1 dl. Se desi olisi helpompi mitata. Taikinasta en taputellut "muutaman sentin paksuisia" leipäsiä, vaan noin sentin paksuisia kakkaroita. Juustoseoksesta kaksi kolmasosaa piti laittaa taikinaan, mutta yhden kolmasosan loppusijoituspaikkaa ei kerrottu. Valmiiden hatsapurien päälle tosin kehoitettiin laittamaan fetasiivuja, mutta kun minä olin jo ehtinyt hienontaa fetan ja sekoittaa sen mozzarellasilpun kanssa.

Yksi oikolukukierros lisää niin resepteille kuin muillekin teksteille olisi voinut tehdä höpöä.

Vaikka kaappieditori minussa kiinnittää huomiota muotoseikkoihin ja nillittää niistä, on se samaan hengenvetoon valmis kehumaan Makujen matkaa Gruusiaan vuolain ylisanoin. Se on juuri niin kiehtova teos kuin sen odotinkin olevan.

Ja seuraavaksi teen kermaviilihatsapureja. Munalla.

Tarvitset:
2 tl kuivahiivaa
7 rkl lämmintä vettä (laitoin noin 1½ dl)
4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
munan
150 g fetaa
150 g mozzarellaa
öljyä paistamiseen
voita tarjoiluun

Tee näin:
Ripottele hiiva lämpimään veteen. Lisää joukkoon ruokalusikallinen jauhoja. Anna seistä viisi minuuttia.

Sekoita kulhossa jauhojen joukkoon ensin suola, sitten muna ja viimeiseksi hiiva-vesiseos.

Kaada taikina jauhotetulle leivonta-alustalle ja vaivaa kunnolla ainakin viisi minuuttia.

Hienonna feta ja mozzarella. Sekoita hienonnetut juustot keskenään ja murustele taikinan joukkoon noin kaksi kolmasosaa juustoseoksesta. Jatka vaivaamista, kunnes juusto on sekoittunut taikinaan tasaisesti sattumiksi.

Tee taikinasta pallo ja jauhota se joka puoleta. Jätä taikinapallo lepäämään kelmulla peitettyyn kulhoon muutamaksi tunniksi.

Muotoile taikinasta 3-4 noin sentin paksuista pyöreää leipästä. Paista niitä öljyssä pannulla molemmin puolin muutaman minuutin ajan, kunnes ne ovat kullanruskeita.

Tarjoa hatsapurit voin sekä lopun feta-mozzarellaseoksen kanssa.