Tähän evääseen sopii erinomaisesti lapa tai muu luinen lampaan osa. Luut antavat loistavaa makua liemeen, jossa myös juurekset ja sipulit kypsyvät vastustamattomiksi.
Mukavaa vääntöä pataan tuo saksanpähkinöillä maustettu dijon-sinappi. Kokonaiset saksanpähkinät puolestaan yllättävät ruokavieraasi rapeudellaan.
Eilinen lumimyrängä loi kuin tilauksesta oikeanlaiset puitteet vitkaan kypsytettävälle padalle. Talviruokaa parhaimmillaan!
Säätä voi syyttää siitäkin, että pelotta läpi tuulen ja tuiskun syömäkylään taivaltaneet toverit muistuttivat perille päästyään erehdyttävästi Ötziä. Lumimiehet olivat nälkäisiä, onneksi ape osui alkukantaisten makuhermojen napakymppiin.
Tarvitset:
noin kilon palan lampaan lapaa
voita
5 porkkanaa
5 pientä naurista
12 salottisipulia
pullollisen punaviiniä
2 rkl (saksanpähkinä)dijon-sinappia
6 valkosipulinkynttä
150 g saksanpähkinöitä
rosmariinia
merisuolaa
Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi.
Paloittele lampaan lapa parin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Luisten kohtien työstöön kannattaa pyytää hjelppiä lihakauppiaalta.
Paista viipalaleet voissa pannulla kauttaaltaan kauniin värisiksi. Laita palat uuninkestävään astiaan (mielellään kannelliseen) odottelemaan.
Kuori porkkanat, nauriit ja sipulit. Paloittele juurekset isohkoiksi palasiksi ja paista niitä kokonaisten sipuleiden kanssa hetki pannulla voissa. Kaada palaset lihojen kavereiksi pataan.
Lorauta paistinpannulle puoli pulloa punaviiniä sekä sinappi. Anna seoksen kiehahtaa ja kaada liemi pataan.
Lisää pataan kuoritut valkosipulinkynnet, saksanpähkinät, reilusti tuoretta rosmariinia sekä maltillisesti suolaa. Lykkää uuniin ja anna muhia siellä vähintään kolme tuntia. Padan kypsyessä voit juoda jämäpunkun :-)
Syö lammaspata maalaisleivän ja notkean punaviinin kera. Hyvä seura ja lumimyrsky ikkunan takana tekevät sapuskasta elämyksen.
12 kommenttia:
Schlurps! Saattasin maistaa lampaanlapaa tuossa muodossa. Toisaalta maistasin mitä vaan sun tekemää (paitsi makkaraa). Ehditäänkö me vielä torikahveille ennen joulua?!
Hehehehhe kerrankin mulle sopiva sanavahvistus: schlo! :-D
Slurps täälläkin! Aikeissa on ollut tehdä kunnon lihapataa ja tuo osui makuhermoon jo mielikuvituksen voimallakin. Ehtisiköhän jo lauantaina...
Piparisuklaa tarttui kaupasta mukaan. Vaarallista ainetta, kanssaeläjn kanssa natustettiin puoli levyä ihan huomaamatta. Piparit ja suklaa! <3
Mäteentätämäteentätä! Onnea!
Piparit ja suklaa! <333
Ehkä täytyy ottaa härkää sarvista ja tehdä tummasuklaapiparkakkukonvehteja.
Muuli, yritetään ehtiä. Vaikka ainoa vaihtoehto taitaa olla treffata hallikahvien merkeissä joku AAMU ennen töihimme menoa...?
Ostin muuten tänään Nigellan Christmasin ja kirjassa on ohje jouluiseen drinksuun nimeltä Yule Mule :-D
Emma, eikä olekin superhyvää se suklaa! Kävin viikonloppuna Kaapelilla virolaisilla Martin markkinoilla ja siellä oli myynnissä käsintehtyä piparkakkusuklaata - no oli pakko ostaa ja nannaahan se oli. Mukaan tarttui myös levyllinen valkosipulisuklaata ja sen maku oli... erikoinen ;-)
Krisu, suosittelen tosiaan kokeilemaan, pata on muhevantuhtia syötävää!
AAMULLA O_O Lähden töihin seitsemältä, oletko AIVAN varma? :-D Tosin kun lähden kerran viikossa kuudelta lenkille (kuten tänään), toria kyllä pystytetään jo. Mutta silti. Mutta otan tän niin, että sun lauantaiaamut on buukatut. Ymmärrän. ;-)
Ja koskas lähdit sinne Jaappaniin?
t. nimelleen hirnuva Yule Mule :-D :-D Nigella rakastaa mua!!!!!! <333
Kahvittreffit työpäivän AAMUNA lienee ehkä vähän liian extreme kokemus. Olisi mulla itsepäisyyspäivälauantaina teoriassa aikaa, mutta halli & tori ovat vissiin sulki silloin...?
Japaniaan en ole menossa ihan lähiaikoina, mut Honkkariin lähden 18. päivä. Eli taitaa venyä rehvit ens vuodelle?
Valkosipulisuklaa taitaa mennä samaan kuriositeettikategoriaan kuin taannoinen Kynsilaukan valkosipulijäätelö...
Japanista olisin isosti kateellinen, Honkkarista vähän vähemmän, mikä on silti aika paljon.
Emma, ei valkosipulisuklaa pahaa ollut, se maistui varsin mielenkiintoiselta :-)
Jaappaniin olisi niin ihanata matkata, mutta kyllä mä Hongkonginkin keikan alkuun lasken jo päiviä. On takki aika tyhjä syksyn jäljiltä.
Sama pää, Honkkarihan se. Mun vahva maantiedon osaaminen tulee tässä kivasti esiin. Mutta antaa sen arkiaamun nyt olla, itsenäisyyspäiväkin lienee hankala kun ovat kiinni ja ollaan ehken mökillä... Pöhlää.
Mutta minkäs sille, onhan sitä elämä aikaa! Ja pekonimunkit tulossa.
"Lykkää uuniin ja anna muhia siellä vähintään kolme tuntia. Padan kypsyessä voit juoda jämäpunkun :-)"
Kuinka oikea ote voikaan kokkaamisessa olla! Vaikka taisinkin juuri lopettaa alkoholin ylenmääräisen lipittämisen. Meneekö siis kokkailustakin hauskuus? No ei toki. Iltainen mietiskely suoritettu. Kiitos, näkemiin. Hei ja hyvää yötä.
Mjuul, minä NIIN odotan niitä peconimuncceja!
Heihei Possu ja kiitos kohteliaisuudesta! Kiitokset tulevat tosin snadilla viiveellä, mutta paree myöhään kuin ei silloinkaan ;-)
Lähetä kommentti