Passio - Kalevankadun helmi

Siitä ei ole vielä kuukauttakaan, kun oululainen toverini oli visiitillä täälä Hessoissa ja vaihdoimme kuulumisiamme dinneröinnin merkeissä. Että ei näitä Kulinaarimurulan postauksia mitenkään älyttömästi myöhässä kirjoitella.

Treffasimme Passiossa (Kalevankatu 13), joka on savonlinnalaisen Huvila-panimon olutmestarin Jussi Hukkasen pääkaupunkiin kuluvan vuoden huhtikuussa avaama ravintola. Tämä ei ollut ensivierailuni Passioon, sillä kävin siellä jo aiemmin syksyllä Suomen Gastronomien Seuran järjestämässä oluiden ja ruokien paritustastingissä.

Ihastuin jo tuolloin sekä paikan syömiin että juomiin ja päätin, että tänne pitää palata. Paluuta puolsivat myös monelta taholta kuullut kehut keittiömestari Jesse Vottosen sapuskoiden konstailemattomista mauista. Korviini oli kantautunut negatiivistakin palautetta liittyen palvelun takkuisuuteen ja sen hitauteen, mutta omalle kohdalleni moisia kokemuksia ei ole osunut. Tai noh, jouduimme tovin odottamaan pöytämme vapautumista, mutta eipä tuo haitannut kun nenän alla oli geeteetä,

Harkitsimme hetken verran, valitsemmeko pöytäkunnittain tarjoiltavat yllärimenut vai napsimmeko ruokia päivän poimintojen listalta. Päädyimme poimintoihin, jotka olivat järjestään aivan loistavia. Erityisesti oma alkuruokani, jossa oli veripalttua, maailman mureinta naudan kieltä ja harvinaista herkkua kateenkorvaa, oli mieletön elämys. Seuralaisen paperilla hiukan tylsältä kuulostanut tomaatti-mozzarellasalaatti oli kuulemma emähyvää sekin.

Huvila-panimon omat tuotteet ovat luonnollisesti erityisasemassa Passiossa ja niitä suositellaan kiitettävästi ruokajuomiksi läpi koko aterian. Alkuruoan kanssa siemailin oivallista Belgian Alea.

Pääruoaksi otin paistettua kuhaa, joka tarjoiltiin ihanan ohraton, kampasimpukan ja napakoiden kasvisten kanssa. En muista enää mitä kaikkea hyvää annoksesta löytyi (ainakin retiisejä, parsaa ja merikorallia), mutta sen muistan, että ihan hirveästi olisi tehnyt mieli nuolla lautanen puhtaaksi. Myös syömäkaveri kehui omaa lammastaan kovasti.

Kuhalle suositeltu viini, Barale Fratellin Langhe Arneis DOC 2013, edusti minulle ennestään tuntematonta rypälelajiketta, mutta se sopi tarkoitukseensa erinomaisesti.

Jälkkäriksi tilasimme molemmat tuhtia suklaakakkua tyrnillä ja pätkisjäätelöllä kera hurmaavan stoutin. Varsinkin suklaakakku ja stout toimivat yhdessä niin hienosti, kuin vain jälkiruokataivaassa siunattu liitto voi toimia.

Kolme ruokalajia, kaksi olutta, lasi viiniä ja yksi gin tonic maksoivat 85 euroa. Hinta-laatusuhde on siis Passiossa erittäin kohdillaan. Kulinaarimurula suosittelee paikkaa etenkin oluthöpsöille, mutta kannattaa sinne muidenkin mennä.