 |
| Nämä kuvat löytyvät Instagramista (@kulinaarimuruja). Siellä on muitakin otoksia Tallinnan syömisistä ja juomisista. |
Mitä-lie-turistibrosyyriä selatessani bongasin lärpäkkeen sivuilta kotiintuomisiksi myös ihanalta vaikuttaneen sipulipiirakan ohjeen. Koekokkasin piirakkaa eilen ja tulos oli varsin onnistunut.
Originaalireseptissä juuston raastaminen piirakan pinnalle oli optionaalista. Minulla sattui olemaan jääkaapissa palanen parmesania, joten käytin sen pois kuleksimasta. Ilmankin varmasti pärjäilee. Piirakan kanssa nautin Põhjala-panimon Uus Maailm West Coast Wheat Beerin - ai että passasivat toistensa kavereiksi kivasti!
 |
| Onnea on pannulla ässehtivä sipulikilo. |
250 g voita
250 g rahkaa
250 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Täytteeseen tarvitset:
kilon sipuleita
voita
suolaa
mustapippuria
sokeria
100 g smetanaa
2 munaa
(juustoa)
Tee näin:
Sekoita voi ja rahka keskenään. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja leivinjauhe. Kelmuta valmis taikina ja laita se jääkaappiin noin tunniksi.
Kuori ja suikaloi sipulit. Hauduta ne voissa pannulla letkeiksi. Mausta sipulit suolalla, pippurilla ja ripauksella sokeria. Anna jäähtyä.
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.
Kauli taikina leivinpaperoidulle uunipellille. Paista pohjaa 10-15 minuutin ajan eli niin kauan, kunnes pinta on kuiva.
Sekoita jäähtyneiden sipuleiden joukkoon smetana ja munat. Levitä sipuli-smetana-munaseos esipaistetulle pohjalle (ja raasta sen päälle juustoa).
Kypsennä piirakkaa uunissa sipulikerroksen paksuudesta riippuen 20-40 minuuttia.
6 kommenttia:
mimmosnen ton pohjan rakenne on? Onks se niiku murutaikina?
Eikun se on semmoinen niin kuin rahka-voitaikinassa on eli vähän niin kuin voitaikina, mutta "kevyempi" (not) koska rahka.
Mä oon ihan toivoton sipuleittein kuorija, ei siltä vollotukselta edes nää enää kuoria mitään kun silmiä kirvelee niin paljon. Ainoa keino jonka olen todennut toimivaksi on sukelluslasit :) Näyttää naurettavalta mutta toimii mulla, ainoa etta ilman silmälaseja täytyy olla vähän varovainen veitsen kanssa :D
RainDrop, tuo on varmasti toimiva niksi, mutta itse olen käytännössä toimintakyvytön ilman rillejä eli tarttis hommata sukelluslasit vahvuuksilla :-)
Minäkin käytin aikanaan suojalaseja, mutta ei se maailmaa pelastanut, koska mies jaksoi kyynelehtiä naurusta joka kerta.
En tiedä, miten ihmiset yleensä kuorivat sipulit, mutta nuorempana tein sen säästeliäästi ja vaikeasti ottaen pois vain syömäkelvottoman osan. Nykyään ajattelen, että kompostiinhan se menee, ja vetäisen viillon sipulin navalta navalle ja irrotan myös sen uloimman mehevän kerroksen, mikä irtoaa nopeammin kuin kuori ja niin kokonaisena, että pirskahtelee vähemmän.
mbkarhu1, mä olen edelleen säästeliäs kuorija :-)
Mutta on sipuleissa ja sipuleissa kyllä erojakin, sillä jotkut itkettävät ihan älyttömästi ja jotkut eivät juuri lainkaan.
Lähetä kommentti