Ilmeisesti terve keski-ikäisen ihmisen epäluulo ylistävää nuorisopöhinää kohtaan on pitänyt minut poissa kalliolaisen Sandron notkuvien pöytien ääreltä. Kun kuppila avasi toisen toimipisteensä parin kivenheiton päähän kodistani, niin päätin antaa paikalle mahdollisuuden ja sovin emämaassa käymässä olleen kosmopoliittikafruni kanssa treffit Sandro Eiraan (Tehtaankatu 34).
Dinnerivisiittimme alkoi kirjaimellisesti perin hämärissä merkeissä, sillä sinänsä armollisessa valaistuksessa pienimmillään öpaut kahdeksan pisteen fonttien tulkinta menulta asetti melkoisia haasteita meille aikuisnäköisille. Illan mittaan tosin havaitsin, että tekstejä tihrusteltiin useissa muissakin pöydissä.
Kiperä tilanne vaati selkeästi kovaa teetä, joka osoittautuikin erinomaiseksi sekä tavattoman riittoisaksi. Teräspannuun sekoitetusta juomasta löytyi muiden muassa greippivodkaa, minttuteetä, inkivääriä, granaattiomenan siemeniä ja chiliä.
Päädyimme tilaamaan koko pöytäseurueelle tarjoiltavan, kolmea ruokaa ja jälkkäriä sisältävän Marrakech Madness-setin. Luonnollisesti luulimme, että annosten koot skaalattaisiin kahden (2) hengen seurueelleemme sopiviksi, mutta ei pitäisi koskaan olettaa mitään.
Ihan ensimmäisenä pääsimme maistelemaan pupu- ja ankkatäytteisiä pastilloja kera salaatin sekä tanha-arsenaalin. Herkullisten pastillojen sekä möhnien nautiskelu onnistui sormiruokaillen, mutta varsin rouhean kokoisiksi jätettyjen salaatinlehtien ja pikkuisten kurkkukuutioiden pyydystäminen kimppakulhosta omalle lautaselle oli aika hankalaa ilman ottimia.
Seuraavaksi pöytään kannettiin lammastaginea lisukkeineen. Tämänkään sapuskan mukana ei tullut minkään valtakunnan ammennuskauhaa, joka piti pyytää erikseen jahka ensin saimme katsekontaktin tarjoilijaan. Ruoan maussa ei ollut valittamista, mutta doggy bagiin pakkaamani jämät lemusivat jo seuraavana päivänä jääkaapissa pilaantuneilta ja maistaminen sinetöi niiden biojätetuomion.
Laskutila pöydässämme oli jo ennen lammastaginen saapumista kortilla, joten tyhjän pöytäpinta-alan loppuminen lienee syynä siihen, että tilaamaamme settiin kuulunut Sandron falafel-salaatti juustolla ei koskaan syötäväksemme saapunut. Emme kyllä osanneet sitä oikein kaivatakaan, sillä nälkämme olivat kaikonneet pastillasatsin tuhoamisen myötä.
Ruokajuomaksi valitsemamme marokkolainen Tandem Syrah 2010 oli positiivinen viiniylllätys, joka toimi oikein hyvin myös ruokien kaverina.
Illastamisen päätteeksi saimme odotella melkoisen pitkään pöytämme putsausta ja kun se vihdoin viimein tapahtui, kerroimme skippaavamme settiin kuuluvan pistaasi-ruusubaklavan ja pyysimme laskut. Tiedusteluumme loppusumman mahdollisesta tarkistamisesta alaspäin jälkkärin vuoksi vastattiin, että "but you can bring them to your children". Juu ei ole niitä lapsia, kummallakaan.
Ensimmäinen Sandro-kokemukseni ei siis ollut kovin onnistunut, vaikka ruoka olikin voittopuolisesti oikein maukasta. Annoskokojen säätämisessä on vielä tekemistä - elleivät koko pöytäseurueelle tarjoiltavat satsit todella ole saman kokoisia riippumatta siitä, onko syöjiä kaksi vai kuusi.
Osa kohelluksesta mennee alkukankeuden (vierailumme ajoittui avajaisviikolle) tai kielimuurin (meitä serveerannut nuori nainen puhui englantia vahvasti venäläisittäin murtaen) piikkiin. Ensivisiitistä ei kuitenkaan jäänyt niin hyvää makua suuhun, että hinkuisin Sandroon hirveästi takaisin.
3 kommenttia:
Sandron lounas ainakin Kalliossa toimii, minusta alueen yksi parhaista lounaspaikoista. Mutta siihen ne Sandro-kokemukset jääkin.
Minä olen käynyt Kallion Sandrossa ainakin viidesti, vaikka se vähän syrjässä onkin ;) Joka kerta ruoka on ollut todella hyvää ja palvelu mutkatonta. Annoskoot ovat kyllä reilut, mikä tietysti voi olla sekä hyvä että huono asia.
Teidän ensivisiittinne ovat selkeesti onnistuneet meikäläisen vierailua mallikkaammin, onnittelut :-)
Lähetä kommentti