Kun olin vielä nuori ja viaton, Pulla-Puoti leipomoineen sijaitsi kodin ja uimarannan puolivälissä, joten kesäisin sieltä tuli usein haettua evästä matkalla rantsulle. Muina vuodenaikoina puodissa käytiin koulun jälkeen ja joskus välitunneillakin.
Muistan elävästi, miten sisälle astuessa rillit menivät huuruun ja huumaava pullantuoksu kirjaimellisesti täytti koko pään. Ovessa olevan kellon kilahduksen kuultuaan Oiva Virtanen tuli myymälän puolelle valkoisessa suikassaan ja leipurintakissaan, pudisteli jauhoja valtavista käsistään ja kysyi että "Mitäs hyvää laitetaan?"
Vakio-ostoksia olivat ihanat, rasvaiset lihapiirakat ja makeat, sokerikuorrutetut kiusaukset. Molempia leivotaan samoilla resepteillä myös kuluvan vuoden tammikuussa Warkauden Ruukille (Ahlströminkatu 25) avatussa Pulla-Puodissa, jota Virtasen poika pitää puolisonsa kanssa.
Puodin seinillä on kuvia vanhoilta hyviltä ajoilta. Otoksessa on Oiva Virtanen prikulleen sellaisena kuin minä hänet muistan. Nykyään yli 90-vuotias leipuri käy kuulemma säännöllisesti avittamassa poikaansa ja miniäänsä leipomon puolella.
Olen hinkunut uuteen Pulla-Puotiin siitä saakka, kun luin uutisen sen avautumisesta. Vihdoin euroviisuviikonloppuna pääsin testaamaan legendaarisia tuotteita ja voe mahoton millaisia juttuja menneisyydestä makumuistiini pullahtelikaan!
Pinkkien kiusausten sisällä on omenahilloa ja vaniljakiisseliä. Vitriini täytettiin ainakin pariin otteeseen sinä aikana, kun kahvittelimme ystäväni kanssa paikan päällä. Asiakkaita tuli ja meni tasaisena virtana, eikä kahvilassakaan tyhjiä pöytiä juuri ollut. Hienoa, että ihmiset ovat löytäneet paikan!
Passasin kuitenkin kiusaukset puotivierailulla, sillä herkuttelin sellaisella jo edellisenä päivänä isilässä, jonne niitä oli visiittini kunniaksi hankittu.
Keskityin lihapiirakkaan, josta meinasin innoissani unohtaa ottaa kuvan eli tässä klassikkolihis puoliksi syötynä. Taikina on Virtasen itsensä kehittelemä ja se on pikkuisen makeaa. Täyte on muhevaa ja sitä on riittävästi.
Eteläisen Suomen hintoihin tottuneelle Pulla-Puodin taksat tuntuivat aivan käsittämättömän edullisilta. Kahvi, lihis ja kolme munkkipossua viemisiksi mummolaan maksoivat 5,50 euroa. Siis yhteensä. Ihan oikeasti.
4 kommenttia:
Aikoinaan kouluni vieruskaupasta sai noita pinkkejä pitkuloita, ja sillon niitä kutsuttiin berliininmunkeiksi, olivat tosi hyviä (ehken liian hyviä aikuiseen makuun:)). Ihmetys olikin suuri, kun myöhemmin berliinin munkit olivatkin ihan muuta...
Joo, berliininmunkit ovat eri juttu.
Itse en ole törmännyt kiusausten kaltaisiin herkkuihin missään muualla. Niiden taikina ei ole ihan puhdasta munkkitaikinaa ja täytteenä oleva omenahillon ja vaniljamöhnän sekoituskin on aivan omanlaisensa <3
Kiitos kun paljastit tällaisen aarteen aivan kotinurkilta! Tällä hetkellä asustelen toisella puolella maailmaa, mutta kunhan kotiudun, niin tuonne on aivan taatusti päästävä! :)
Hanna, eipä mittään!
Pulla-Puotia voi fanittaa Facebookissa. Tuolta sivulta löytyvät myös aukioloajat.
Lähetä kommentti