MTT:n Foodspill-tutkimushankkeen puitteissa tehty selvitys paljasti, että suomalaisissa kodeissa heitetään roskiin täysin syömäkelpoisia asioita jopa 160 miljoonaa kiloa vuodessa. Siis 160 MILJOONAA kiloa. Järjetöntä!
Faktoista järkyttyi myös Suolaa ja hunajaa-blogin Jonna. Kun hän huhuili muita ruokabloggaajia kampanjoimaan toukokuussa hävikin vähentämisen puolesta, niin ilmoittauduin ilman muuta mukaan.
Ruokapalkalla (jota en ole vielä maksanut) sain houkuteltua tutun graafikon suunnittelemaan kamppikselle logon, josta tuli tosi hieno. Nyt logo koristaa kaikkien mukana olevien blogien Hävikistä herkuksi-teemaan liittyviä vinkkipostauksia.
Linkit näihin kirjoituksiin sekä muihinkin mukaviin juttuihin kootaan tempauksen Facebook-sivulle. Sieltä löytyy myös ajan tasalla oleva lista kamppikseen osallistuvista blogeista.
Itse olen viime aikoina syönyt todella paljon ulkona ja siksi kotikokkailu on jäänyt hiukan lapsipuolen asemaan. Joissakin ravintoloissa annokset tuppaavat olevat sen verran isoja, että lautasen tyhjäksi syöminen on haasteellista.
Massiivisen kokoisia settejä harrastetaan muiden muassa ravintola Kannaksessa, jossa tulee vierailtua kohtuullisen usein sen sijainnin ja jokaviikkoisen musavisan vuoksi.
Viime torstaisen visan etkoilla vahvistimme itseämme Hannan sopan Hannan kanssa metsästäjänleivällä ja hampurilaisella. Tavattoman maukkaista, mutta elämää suuremmista eväistä emme kumpikaan kyenneet suoriutumaan ja jämät olivat hyvää vauhtia muuttumassa hävikiksi.
Metsäsästäjänleivän raato.
Noin puoliksi syöty peksuburgeriateria.
Hävikistä herkuksi-kampanjan reilussa hengessä pyysimme saada jämät mukaan. Hanna tosin unohti omat hävikkinsä Kannaksen kylmiöön, joten minä sain kunnian tuunata uusia aterioita molempien doggie bagien sisällöistä.
Virkistin lautasille jääneitä salaatteja tuoreella kurkulla. Hampurilaissämpylän sekä metsästäjänleivän kateleipäpalat pilkoin kuutioiksi ja paistoin ne rapeiksi voissa. Toimi ihan kympillä seuraavan päivän lounassalaattina.
Ranskalaisista perunoista, pihveistä sekä metsästäjänleivän sienikastikkeesta ja marinoiduista punasipuleista paistelin jämäruokien klassikkoa, pyttipannua. Spydärin pohjaksi freesailin jääkaapista löytyneen nahkeahkon punasipulin puolikkaan ja kruunasin annoksen paistetulla munalla. Ihan törkeän hyvää!
Viime viikolla vierailin niin ikään parin ruokabloggaajakamun kanssa Itiksen Masabissa. Se ei ole tosin koskaan kuulunut suosikkeihini sushirintamalla, mutta Itiksen ravintolassa on sellainen elokuvista tuttu hihna, jolta voi noukkia haluamiaan juttuja. Sitä hihnaa siis lähinnä matkasimme ihmettelemään.
Sinänsä oli todella hienoa huomata, että Masabi on asettanut kunnon sanktiot ruokatuhlareille. Valitettavasti siellä kuitenkin tarjoillaan niin huonoa sushia, että hävikkiä varmasti syntyy jo pelkästään sen vuoksi.
Hihna itsessään oli tosiaankin Masabin parasta antia, koska sillä kiertäneet sushit olivat aika surullisia esityksiä. Riisi oli pahaa ja kylmäsavulohi ei vaan toimi sushin raaka-aineena.
Vaikka melkein kaikki seurueestamme söivätkin kiltisti kaikki hihnalta poimimansa sushisatsit, Kulinaarimurula ei suosittele Itiksen Masabia kenellekään.
8 kommenttia:
Mielestäni ruokaa tarjoilevat ravintolatkin pitäisi haastaa johonkin säästökamjanjaan, jossa tarkkailtaisiin annoskokoja ja roskiin menevän ruuan määrää.
Miksei asiakas jo ruokaa tilatessa voisi ilmoittaa, että haluaa annoksen kokoa S, M tai L ihan samaan tapaan kuin viiniä tilatessa kerrotaan haluaako juoda 12 centtiä, 16 centtiä tai enemmän.
Voisihan sen annoksen koon mitata myös grammoina. Ei ole kiva kuljeskella kaupungilla doggie bag kainalossa, jos lounaan jälkeen menee vielä vaikka kirjakauppaan tai vaateostoksille.
Annosten jakaminen kolmeen kokoluokkaan voisi toimiakin. Useissa paikoissahan saa jo nyt esim. salaateista pienemmän tai isomman version. Mutta jos pienemmätkin annokset ovat lähtökohtaisesti reiluja, voi käydä niin, että alkuruoaksi otetusta pikkusalaatista tulee jo kylläiseksi ja iso osa pääruoasta menee hävikkiin.
Doggie bag on loistohuomio hävikkiruuassa. Empä ole tullut ajatelleeksi tuunata nuupahtaneita ranskanperunoita koskaan, ne kun ovat seuraavana päivänä aika ...yyyh.Seuraavaksi kokeilen ihan pakolla, vaikka niitä ei olisi jäämässäkään.
Voissa paistettuina päivän vanhat ranskalaiset olivat ihan jees, mutta tuon salaatin joukkoon oli myös eksynyt yksi ranskis ja se oli kyllä aika yyyyyyh.
:D Luinko Masabin sivuilta ihan oikein, että Itiksen ravintola on lopetettu ja toivottelevat vain hyvää kesää? Heh, hauskasti sattui tän sun bloggauksen kanssa. :D
Oho :-D
Tähän tilanteeseen ei oikein sovi fraasi "onpa hyvä, että ehdittiin käymään."
just just ehittiin käymään :)
ton innostamana mun on varmaan pakko käydä testaamassa Sellen Masabi
Kohta sekin menee sit kiinni :-D
Lähetä kommentti