Pyrin kerrankin tekemään optimaalisen määrän jouluruokaa. Koska pakkasin syömäkylään tulleille ystäville ja kylänmiehille mukaan jämiä niin paljon kuin jaksoivat kantaa, voin tässä vaiheessa joulua todeta onnistuneeni menekin arvioinnissa vähintäänkin kelvollisesti.
Aattona kuuntelin joulurauhan julistuksen syöden riisipuuroa kanelilla, sokerilla ja voisilmällä. Sen jälkeen vietin laatuaikaa minulle rakkaimman
jouluelokuvan parissa fiilistellen. Leffan 30 sekunnin
pupuversio kertoo kaiken olennaisen.
Koska joulunajan ruokavieraani eivät
lipeäkalasta juurikaan perusta, herkuttelin
maailman neljänneksi iljettävimmäksi (varoitan, kuvat ovat aika ällöjä) listatulla ruokalajilla keskenäni.
Ei pelkästä livekalasta kovin järisyttäviä elämyksiä saa, mutta kun hänen yllensä valuttaa voisulaa ja maitokastiketta sekä ripsauttelee maustepippuria ja suolaa, niin johan maistuu!
Pimeän tullen iltakävelin Hietaniemen hautausmaalla. Siellä oli nättiä.
Joulu- ja Tapaninpäivän syömäseurueille tarjoilemani menut olivat samanlaisia. Alkuun mätiä, punasipulihakkelusta ja smetanaa ynnä sillejä (savunmakuista suoraan purkista ja sinappista omalla reseptillä), graavilohta,
sienisalaattia sekä katkarapuhyydykettä. Ylenmäärin hyvyyttä kaikissa eväissä!
Lämpimänä ruokana oli
kolakinkkua ja seesamibataatteja. Kinkun päälle lorottelimme vielä tämän joulun ehdotonta hittiä,
Villiaromin pullottamaa tervasiirappia.
Oikeiden syömisten jälkeen haarukoimme Erittäin Haisevia Juustoja (ranskalaista
Roquefortia ja sveitsiläistä
Etivazia) portviinin kanssa - juustot käytännöllisesti katsoen sulivat suihimme.
Makeaksi lopuksi lapiomme tuulensuojiin vielä
tähdellisiä piparimuffinsseja ja kyytipojaksi
Punatähteä.
Onneksi joulu on kerran vuodessa vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti