Marketteja ja makumuistoja Melbournesta

Melbournessa tuli nautittua muutakin kuin viinejä ja Taste of Melbournen sapuskoita. Fine dining-kokemuksia Melbournesta ei kertynyt, sillä en yrityksistäni huolimatta onnistunut saamaan pöytää Top50-listalla paikkaa 21 pitävästä Atticasta.

Melbournessa oleiluni sijoittui reissukuukauden puolivälin tietämille ja siinä vaiheessa oli tullut syötyä sen verran paljon muiden tekemiä ruokia, että kotikokkaamista alkoi olla jo iso ikävä. Sitä eivät liudentaneet valikoimiltaan kertakaikkiaan mahtavat torit ja kauppahallit, joita Melbournessa riittää.

Suosikikseni nousi Prahran Market (163 Commercial Road, South Yarra), jossa tuli vierailtua muutamaan otteeseen.

Ensivisiitilläni Prahran Marketille nautin The Market Cafessa elämää suuremman pannukakkuaamiaisen pekonilla ja vaahterasiirapilla. Omnomnom.

Kaikista Melbournen halleista Prahran Market on ehkä eniten profiloitunut luomuun. Paikallisesti tuotettuja elintarvikkeita sen sijaan tunnuttiin arvostavan oikeastaan joka paikassa.

Hedelmiä ja niistä valmistettuja tuoremehuja oli tarjolla ihanan runsaasti.

Himottavan halpoja passionhedelmiä.

Optimikypsiä tamarilloja, viikunoita ja kirsikoita #enkestä

Prahran Marketilta oli parikin putiikkia, joiden muna-arsenaali oli kadehdittavan laaja: kaikkea mahdollista viiriäisenmunista ankanmunien kautta strutsinmuniin löytyi.

Kokkauskaihon nuotioon roiskui ehkä eniten bensaa tämän todella hyvin varustellun tuoremakkaratiskin äärellä.

Yksi Prahran Marketin ehdottomista helmipaikoista oli Market Lane Coffee, jossa työskentelevää Milla-baristaa kävin moikkaamassa.

Nättiä ja valoisaa.

Market Lane Coffeen kahveihin käytettävien laatupapujen hankintaan suhtaudutaan kiitettävällä vakavuudella. Paikan tavoitteena on, että he tietävät tarkalleen, missä pavut ovat kasvaneet ja kuka ne on kasvattanut. Pavut paahdetaan ja jauhetaan paikan päällä.

Lempikahviaan voi "kestotilata" kotiinkuljetuksena ja toimitukset tapahtuvat kahden viikon välein. Ihan älyttömän hieno konsepti! Liekö vastaavanlaista palvelua käytössä millään helsinkiläisistä paahtimoista?

Kahveihin käytetään homogenoimatonta maitoa, jota saa ostaa myös mukaan.

Päheitä pyykkipoikamuistilappuja.

Market Lane Coffeen cappuccino oli valtavan hyvää.

Kahvien kanssa tarjoiltavaa jännää sokeriruokomehusta valmistettua karkinmakuista sokeria oli myynnissä puolen kilon paketeissa.

Toinen suosikkitoreistani oli South Melbourne Market (322-326 Coventry Street), jonne pääsee kätsysti ratikalla.

South Melbourne Market on melbournelaisen tuttavapariskunnan vakio-ostospaikka, josta he käyvät lauantaisin hakemassa evästarpeita seuraavaksi viikoksi (kuvassa taustalla näkyvät heidän "ammattilaisostoskärrynsä"). Treffasimme siis aamiaisen merkeissä torin kulmalla sijaitsevassa Bunyip Cafessa (313 Coventry St).

Kahvin lisäksi myös Bunyip Cafen syömisiä voi kuvata termillä "nice". Lautaselleni päätyi Brekkie Melt Sandwich, jossa oli avocadoa, pekonia, tomaattia sekä reilulla kädellä gruyere-juustoa.

Varsinainen South Melbourne Market on hulvattoman kokoinen hallikompleksi, jossa kiertelyyn hupsahti mukavasti muutama tunti.

Myös sisäpuolella oli monia ruokapaikkoja, mutta tuhdin aamupalan jälkeen ei hetkeen tehnyt mieli mitään syötävää. Kaverini kuitenkin valistivat, että täältä saa hinta-laatu-suhteeltaan Melbournen parhaat dumplingit.

Hallissa pystyi suunnistamaan helpoiten kirjaimin nimettyjen käytävien avulla, mutta satunniaset tienviitatkin auttoivat hahmottamaan tärkeitä asioita. Kuten esimerkiksi donitseja.

Makeita herkkuja.

Piiras- ja frittatataivas.

Kafrut kertoivat, että tässä on torin paras pottujen ja muiden juuresten ostospaikka.

Laajin valikoima vihanneksia ja hedelmiä puolestaan on Rod's Fruit & Vegetables-kaupassa. Cauliflowers on paikallisella murteella tietty caulis.

Sööttejä minikurpitsoja.

Tällaisten "salaattibaarien", joiden laareista saa valita mieleisensä sekoituksen, soisi yleistyvän Suomessakin.

Näiden Ecco-ihmebanaanien punaisten kärkien merkitystä eivät natiivitkaan tienneet. Inttervepistä selvisi, että vahakärkibanskut ovat ympäristöystävällisesti tuotettuja.

Pussillinen greippejä neljällä dollarilla (noin 2,8 euroa). Have a nice day!

Kävin ihmettelemässä myös Woolworths- ja Coles-markettiketjujen ruokaosastoja. Melbournen eräässä Woolworthissa (lausutaan Woolies) törmäsin ensisilmäyksellä ryppýisiltä vihreiltä paprikoilta näyttäviin vihanneksiin. Lootan laidassa luki "chokoes", jonka luin ensin ihan väärin ja oletettua yksikkömuotoa "choke" guuglaamalla sain tulokseksi vain artisokkia ja tukehtumisia. Sitten hiffasin, että yksikkö onkin "choko" ja opin, että kyseessä on kurkun ja melonin sukulainen chayote.

Marraskuu oli Melbournessa Good Food Month, jossa vierailivat muiden muassa René Redzepi ja Alex Atala. Ruokakuukauden puitteissa järjestettiin myös parisen viikkoa kestänyt Night Noodle Market-tapahtuma, jossa ehdin piipahtamaan ennen paikkakunnalta poistumistani. Niiden idea oli sama kuin Taste of Melbournessakin eli ravintolat pystyttivät puistoon väliaikaisia kojuja, joissa he myivät ruokiaan. Vain iltaisin avoinna oleville nuudelimarkkinoille oli ilmainen sisäänpääsy, joten jonotkin olivat sen mukaisia.

Nuudelimarkkinoiden parasta antia oli ehdottomasti Burwood Teppanyaki Housen yyberherkullinen okonomiyaki.

Melbournessa tuli muutenkin syötyä melkoisesti aasialaista ruokaa. Onnistuneita kokemuksia olivat Westlaken (189 Little Bourke St) mustekala mustapapusoossissa (kuvassa ylävasemmalla), Hutong Dumpling Barin (162 Commercial Rd) jumalaiset soppadumplingit (alavasemmalla) sekä Young & Jackson-pubin (Corner of Swanston & Flinders Sts) mustekala vietnamilaisella coleslaw'lla (alaoikealla). Joka nurkalla oli lisäksi take away-sushikioskeja, joissa tuli usein poikettua yön pimeinä tunteina ja vakio-ostokseni olivat makirullat ja mustekalasalaatti (yläoikealla).

Paikallisten suosittelujen perusteella kävin myös testaamassa vinkeästi nimetyn Borsch Vodka & Tears-ravintolan (173 Chapel St), jonka vodkalista on toooodella kunnioitettavan pituinen. Juustolla ja perunalla täytetyn pierogi-annoksen kyytipojaksi vetäisin puolalaista Żywiec-olutta sekä Metropolis-vodkaa. Na zdrowie!

Dry Martini kolmella oliivilla.

Visiitin väärti on myös boheemin nuhjuinen Gin Palace (10 Russell Place), jonka ginivalikoima on vielä laajempi kuin Borsch Vodka & Tearsin vodkalista. Suomalaista perunaginiä heidän hyllystään ei tosin löytynyt, mutta lupasivat sitä olevan tarjolla, kun tulen seuraavan kerran käymään.