Kuuma ilta Le Chateaubriandissa

Olimme toverini Tuulan kanssa heinäkuun alkupuolella muutaman päivän pituisella reissulla Pariisissa. Lomamatkan pääohjelmanumeroita olivat EM-potkupallokisojen loppuottelun seuraaminen Stade de Francella sekä hyvin syöminen. Yksi postauksen arvoisista ruokailupaikoistamme oli Le Chateaubriand (129 Avenue Parmentier).

Pyrin Le Chateaubriandiin edellisellä Pariisin visiitilläni ilman ennakkovarausta, mutta silloin kuppila oli täpösen täynnä. Sain tuolloin "lohdutuspalkinnoksi" baaritiskipaikan naapurissa sijaitsevasta Le Dauphinista, jossa sapuskat olivatkin vallan mainioita. Tällä kerralla pöytävarauksen teko Le Chateaubriandiin onnistui, mutta ajankohta (klo 22:30) oli kovin myöhäinen. Olimme siis aika väsyneitä illastajia ja nuutunutta oloamme lisäsi painostavan kuuma ilma, joka ei juurikaan viilentynyt edes yön pimeiksi tunneiksi.

Le Chateaubriandissa on yksi menu, joten valinnan tekemiseen ei tarvinnut käyttää energiaa. Otimme menun kylkeen myös viinipaketin, joka vaikutti mielenkiintoisalta siidereineen ja sherryineen.

Amuseparaatin aloittivat haisujuustotäytteiset pallerot, joiden kyytipojaksi saimme muhevan omenaista Cyril Zangsin This Side Up-siideriä.

Ceviche oli pimpattu vadelmilla. Kippo kehoitettiin nakkaamaan tuulensuojaan niin sanotusti kertaheitolla ja päälle käskettiin ottaa ryyppy tömäkähköä La Palabra Mezcalia. Yhdistelmä oli todella herkullinen, jonka jälkimauksi muodostui hurmaava sekoitus savuisuutta ja vattuja. Tämä setti kuului illan parhaimmistoon.

Emähyviä olivat myös rapeat ja savupaprikaiset katkaraputortillat.

Valkoisia papuja, tomaattia ja krassin lehtiä sisältäneessä annoksessa mukavina "sattumina" oli niitä rauskun osia, joihin evät ovat kiinnittyneet. Tämä oli kepeän kesäinen kokonaisuus.

Sen sijaan todella tulinen äyriäisliemi passionhedelmällä ei ollut sellaista ruokaa, jota olisin halunnut lusikoida plus 30-asteisessa ilmastoimattomassa ravintolassa. Sen maussa ei ollut kerrassaan mitään vikaa, mutta vuodenaika tuliliemen tarjoiluun oli mielestäni täysin väärä.

Kolmen viimeisen amusen seuraksi laseihin kaadettiin ihanaa australialaista Tom Shobbrookin Bianco 2013 Sauvignon Blancia. Se sopi kaikista parhaiten valkopapu-tomaatti-rauskucombolle, mutta mieluusti sitä olisi lirpitellyt ihan ilman ruokiakin, sillä olen snadisti höpsähtänyt aussisauvignonblanceihin!

Ensimmäinen varsinainen ruokalaji ei minua oikein sytyttänyt, sillä en lukeudu tonnikalan fanittajiin. Pikkelöidyt sipulit sekä ketunleivät toivat hiukan pliisulle kalalle piristävää särmää ja Equipo Navazosin sherry La Bota 45 de Fino Amontillado oli todella onnistunut juomavalinta tälle sapuskalle.

Mutta onneksi tonnikalaa seurannut seiti kera kesäkurpitsan ja salaatin toimi kuin junan vessa. Pidin tästä kovasti, kuten myös sille paritetusta Jacques Selossen Version Originale Gran Cru-shampanjastakin.

Kauniin pinkiksi jätetty ankka porkkanoiden ja punaviinijus'n kanssa oli vakuuttava esitys. Ankan kaveri, Frederic Cossardin Pinot Noir Les Pezzerolles Pommard er cru 2012, ei myöskään pettänyt.

Molemmat jälkiruoat olivat minun makuni mukaisia. Ensimmäisenä söimme kirsikoita, kirsikkasherbettiä sekä kapriksia - kuulostaa ihan seinähullulta, mutta ne sopivat hämmentävän hyvin yhteen. Kokonaisuuteen toi kiehtovaa twistiä vahvasti aniksen makuinen Patxaran.

Toisessa jälkkärissä oli maernkia sekä koostumukseltaan jännä makeansuolainen keltuainen. Namia! Tykkäsin myös Jean-François Ganevat'n Macvin du Jurasta, se oli passeli päätös aterialle.

Juustoihin emme enää kyenneet, koska oli hiki ja nukutti.

Lopetuspäärynät.

Laskun loppusumma on karvan verran alle 140 euroa per nuppi. Pelkän menun hinta on 70 euroa eli ilman juomapakettia illasta voi selvitä alle satasella. Paikan syömiset olivat pääsääntöisesti erittäin OK ja safkoille paritetut juomat kekseliäitä, mutta seuraavan kerran haluaisin kyllä käydä Le Chateaubriandissa huomattavasti kylmempänä päivänä.