Isoäitieni ikäiset ihmiset ovat kokeneet ihan oikeaa puutetta, mikä on väkisinkin vaikuttanut heidän kyökkikäyttäytymiseen myös parempina aikoina. Tämän ikäpolven tekemät sapuskat ovat konstailemattomia ja yksinkertaisia - ja ehkä juuri siksi niin maukkaita.
Meillä kotona kokkasi pääsääntöisesti isä ja oivasti kokkasikin. Silti molempien mummien luona tarjoiluissa eväissä oli jotain erityisen mieleenpainuvaa. Kai se liittyy myös siihen, että mummoloissa oli noin yleisesti ottaen aina mukava käydä.
Aikani muisteltuani arvoin useiden pätevien ehdokkaiden joukosta perinteisen perunalaatikon osallistumaan kisaan.
Perunalaatikko on älyttömän hyvää ja sen tykötarpeet ovat hirmuisen halpoja. Lisäksi maustepippurin ja valkopippurin vanhanaikainen yhdistelmä ihastuttaa ensi puraisulla!
Vakuumipekoni ei sitten tässä ruokalajissa toimi, vaan lihan on oltava reilumpaa siansivua. Hae siis possunpalat hallista tai osta marketista tuote, jonka nimi on "kastikelihaa". Siitä voi tehdä läskisoosiakin.
Laatikon kanssa maistuivat etikkaiset punajuuriviipaleet sekä kesäkurpitsapikkelsi. Autenttista retroilua edesauttaa maito ruokajuomana.
Tarvitset:
noin kilon perunoita
sipulin
300 g luomupossun kylkeä
suolaa
maustepippuria
valkopippuria
2 munaa
½ l maitoa
Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.
Kuori ja viipaloi perunat. Leikkaa sipuli mahdollisimman ohuiksi renkaiksi. Paloittele siankylkisiivut haukkapaloiksi.
Lado laakeaan uunivuokaan kerros perunaviipaleita. Asettele pottujen päälle sipulia sekä sianlihaa. Ripsuttele joukkoon suolaa sekä mauste- ja valkopippuria.
Tee vastaavanlaisia kerroksia kunnes ainekset loppuvat tai vuoka täyttyy.
Älä laita sipulia enää päällimmäisten perunoiden ylle. Pottujen peitoksi sopii mainiosti jokunen pala raidallista lihaa.
Sekoita munat ja maito keskenään. Kaada seosta vuokaan sen verran, että perunat nipin napin peittyvät.
Kypsennä lootaa uunissa noin puolentoista tunnin ajan.
3 kommenttia:
Meilläkin tehtiin tätä - paitsi että sinne sekaan laitettiin myös jotain maustekalaa - olisiko ollut ihan anjovista - tai sitä kilohailia siis, mitä suomessa myydään. Mä aina tykkäsin niistä perunoiden pinnalle kypsyneistä läskinpaloista ;) Ne oli niin rapsakoita ja samalla ihra oli muuttunut ihan läpikuultavaksi...
Miulle tulee vähän kylmiä väreitä. Näitä eväitä teki meidänkin mummo ja jostain syystä muistan vahvasti jauhaneeni läskilihan palaa poskessa loputtomiin, kunnes piilotin sen nyrkkiini.
Juu ei, niin ovat erilaiset elämämme...
Nelle, ne rapsakat päällysläskit ovat minunkin suosikkejani :-)
-stjtr-, aikuisena saa itse päättää, minkälaisia raitalihan paloja pottujen väliin laittaa muhimaan ja minkälaisia jättää päälle tiristymään ;-)
Tätä nimenomaista evästä varten irroittelin läskit lihoista melko tarkkaan. Sitten lykin lihaisat palat alakerroksiin ja ihrakkaammat riekaleet jätin ylimmäisiksi nukettumaan ritisevänrapeiksi. Kokeile, et varpilla pety!
Lähetä kommentti