5. syyskuuta 2009

Etikkasäilöntää ja kiitoksia

Olen viikon verran potenut Tautia-Joka-Ei-Ole-Possunuhaa. Se on syynä myös hiljaiseloon bloggausrintamalla. Lentsun selkä on nyt taittumaan päin, kiitos levon, lääkkeiden sekä valkosipuliyliannostuksen.

Sain ystäviltä ja kylänmiehiltä useita phlunssankaatokikkoja, kiitokset niistä. Minua kehoitettiin lämmittämään Coca-Colaa ja höystämään juomaa tuoreella inkiväärillä. Myös korviin rullatut pelargonian lehdet vaikuttivat vinkeältä vinkiltä :-)


Ja sitten itse asiaan. Joku tovi sitten sain työkaveriltani pussillisen jyhkeitä kesäkurpitsoja. Kiitti Sipi!

Avasin säilöntäkauden jo aiemmin valkosipulisuolakurkuilla, joten tuntui loogiselta jatkaa kurpitsoiden kanssa samoilla linjoilla.

Erittäin etikkaista kesäkurpitsapikkelsiä voi syödä esmes liharuokien lisukkeena tai vaikka (maksapasteija)voikkarin päällä. Pieni määrä voisi toimia myös jonkin kipakan juuston kaverina.

Pikkelsin ovat jo testanneet kanssapolkkaajat, jotka kyläilivät Kulinaarimurulassa viime viikolla. Kiitos käynnistä, te olette ihania! Ja vähänkö Pepa on taas napsinut hienoja kuvia, kamerakateus iskee...

Lupasin oululaisille postaavani pikkelsiohjeen mahdollisimman pian. Toimitusaika vähän venähti, mutta tässä se nyt vihdoin tulee!


Tarvitset:
litran kesäkurpitsaraastetta
sipulin
2 valkosipulinkynttä
3 dl väkiviinaetikkaa
3 dl vettä
400 g sokeria
1 tl suolaa
kannellisia lasipurkkeja

Tee näin:
Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Raasta myös valkosipulinkynnet. Leikkaa sipuli ohuiksi suikaleiksi.

Mittaa etikka, vesi, sokeri ja suola tilavaan kattilaan.

Kiehauta liemi. Lisää kurpitsaraaste sekä sipulit.

Anna pöhistä miedolla lämmöllä, kunnes kasvikset ovat letkeitä ja läpikuultavia.

Purkita pikkelsi kuumana.

3 kommenttia:

Rosmariini kirjoitti...

Toimitusaika oli (etenkin tautiolosuhteet huomioon ottaen) suorastaan huippunopea, kiitos! Just pilkoin talon ainoan kesäkurpparin tämäniltaiseen ruokaan, mutta jospa kyseistä kasvista löytyisi huomenna lisää jostakin sunnuntai-aukiolevasta kaupasta.

(Oli kyllä niin kiva Helsingin keikaus, että muuttokuume kohosi taas yläilmoihin. Vähän on jo asuntosivujakin vilkuiltu. Seuraavaa kertaa odotellessa siis!)

Merituuli kirjoitti...

me tehtiin taannoin myös sun sihikurkkuja. en muista huutelinko sinne, mutta jos, niin ei kertaus pahaa tee...kiitos hienosta reseptistä. nam!

Jaana kirjoitti...

Rosmis, oottakaa nyt että ne rakentaa kämppiä tohon Jätkäsaareen, niin pääsette muuttamaan ihan naapuriin ;-)

Kesäkurppari on hieno sana!

Merituuli, sihikurkut ovat emähyviä! Mun tarttee varmaan laittaa vielä yksi satsi pöhisemään kun avomaankurkkuja vielä saa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...