Hyvin syöminen alkoi jo junassa matkakumppanin tekemillä eväillä ja prinsessapillillä juodulla skumpalla. Syntymäpäiväni äärimmäisestä läheisyydestä johtuen minulle ojennettiin lahjapaketoitu suolatiili, jonka toimiivuutta tulen testaamaan mahdollisimman pian.
Perjantain teatteripläjäyksen jälkeen pyrimme aterioimaan legendaariseen Ohranjyvään (jossa muuten vietetään kerran kuussa läskisoosi-maanantaita, seuraava on ensi viikolla!). Ohranjyvän kokki oli kuitenkin karannut jo kymmeneltä, joten suuntasimme Oluthuone Esplanadiin (Hämeenpuisto 27), jonka keittiössä satsataan kotimaisiin ja lähellä tuotettuihin raaka-aineisiin.
Esplanadi osoittautui loistopaikaksi. Nauttimani haudutettu ankankoipi sekä spelttihelmistä tehty herkkutattirisotto olivat tajunnan räjäyttävän hyviä. Hinta-laatusuhde oli eväässä kohdallaan, sillä ruoka ja suositusolut (Koskipanimon Tähti IV) maksoivat 26 euroa.
Lievän dagen efterin starttasimme ehtoisten isäntiemme organiseeraamalla brunssilla. Uuden uutukaiselle pöydälle katettiin muiden muassa pannukakkuja tykötarpeineen, graavilohta, jännää liekkikakkua, hedelmäsalaattia, mehuja ja suklaata. Kiitos kaunis kestityksestä vielä kertaalleen!
Brunssin jälkeen vahvistimme hahmojamme nestemäisellä välipalalla Plevanssa ennen huuhaanäyttelyä ja arkistojen aarredokumentteja. Janojuomaksi valitsin virkistävää panimosimaa.
Iltasyömingit pidettiin pienessä Gastropub Tuulensuussa (Hämeenpuisto 23). Yllytettynä valitsin listalta Mitrailletten eli julman kokoisen nakkisämpylän, joka oli peitetty vuorella ranskalaisia.
Potut olivat kyllä herkullisia, mutta liika on liikaa. Hod dogin makkara puolestaan maistui mukavan mausteiselle. Olut ja hodari maksoivat yhteensä 20 euroa eli hinnoittelu on varsin kohtuullista.
Tuulensuussa tarjoillaan myös absinttia, joten sitä oli pakko saada jälkkäriksi.
Vihreän viinan siivittämänä visioin muun retkueen kanssa YhtenäisSuomea, jossa ruokana on aina perunaa, lihaa ja kastiketta (ja jälkiruoaksi kiisseliä) ja jonka virallisia artisteja ovat Lauri Tähkä, Kaija Koo ja Popeda esittäen ainoastaan Finnhitsejä ja Sibeliusta. YhtenäisSuomen sääntölinjaukset jatkuvat vielä, vaaleihin mennessä pitäisi olla valmista.
Sunnuntaina söimme Café Siilinkarissa (Hämeenkatu 9) aamiaiseksi pärämätsejä. Näitä mielenkiintoisia lihapiiraita on tarjoiltu kahvilassa koko sen 50-vuotisen olemassaolon ajan. Alkujaan tataarien kehittämien pärämätsien voimin jaksoimme tallustella visiitille Lenin-museoon.
Reissun päätösruokailupaikka oli kovasti hypetetty Stefan's Steakhouse (Kehräsaari). Ravintola on ollut auki viikon verran ja pikkulinnut ovat laulaneet tason olleen vaihtelevaa.
Ameriikan Top Chef-finalistin nimikkopaikka ei ollut ylimaallisen upea kokemus, mutta ruoka oli ihan kelvollista. Pihvikonsepti on kiva ja tulevaan YhtenäisSuomeen sopiva: listalta voit valita haluamasi kokoisen lihapalan sekä mieleisesi kastikkeen ja lisukkeet.
Valitsin 150 gramman sisäfileebiitin kotimaisesta lehmästä, valkosipuli-persiljavoita sekä siitakesienistä, pekonista ja sipulista paistetun seoksen. Pihvi oli hiukan haalea ja snadisti toivomaani medium miinusta kypsempi. Voinappiin oli laitettu melko ujosti valkosipulia, olisin kestänyt enemmänkin.
Jälkiruoka sen sijaan oli herkkua. Baked Alaskassa oli ihanaa Tampereen jäätelötehtaan valmistamaa kookosjäätelöä. Omnomnom!
Ruokailu Stefanilla (safkat plus lasi cavaa ja lasi punkkua) kustansi 50 euroa. Jännä nähdä, miten homma lähtee käyntiin alkukangertelujen jälkeen. Paikalla on etunaan loistava sijainti ja terassi kosken partaalla vetää varmasti kesällä väkeä kuin hevonkakka kärpäsiä.
Tampereella oli taas älyttömän mukava käydä, vaikka retki saikin loppumetreillään ikävän käänteen, kun joku kirottu pitkäkyntinen pihisti lompakkoni rautatieasemalla. Kotimatka sujui rattoisasti korttien kuoletuspuheluita soitellen. Shit happens.
5 kommenttia:
Kanssamatkailija ylistää myös Esplanadin sapuskoja - jopa kohtuullisen ronkeli mieskin äityi ylistämään ettei ole syönyt ravintolassa niin hyvää ruokaa ehkä koskaan? Yam!
Mmmmh, tuo kookosjätski kuulostaa hyvältä. Ja kummalliset lihikset. :)
Tiina, kyllä pubiruoalla saa pöytäliinapaikkaa todennäköisemmin ronkelimmankin kaverin tyytyväiseksi :-)
Anni, jäde oli namia. Pärämätseihin sen sijaan suhtaudun hivenen skitsofreenisesti. Niitä kuuluisi ilmeisesti syödä baari-illan jälkeen yösnagarilla sinapit kravatilla eikä sunnuntai-aamuna kahvilassa veitsellä ja haarukalla :-/
Jep, valitettavan usein elämässä törmää hetkiin joissa joku ruoka nautitaan aivan väärin. Join lauantaina samppanjaa vesilasista aamupalaksi. ;) Tosin se on hauskaa, lihiksen syöminen fiinisti on epäilyttävää.
Shampanjaa voi juoda mistä tahansa! Olen kuullut huhuja, että Kotipizzan mainoslasi olisi mitä optimaalisin astia shampanjan nauttimiseen ;-)
Lähetä kommentti