Vielä muutama sana Lontoosta

Taannoisella Lontoon visiitillä tuli toki käytyä jo aiemmin raportoimieni fine dining-paikkojen lisäksi muuallakin syömässä.

Yksi ateriointipakoista oli Hummus Bros, jonka mainoslause "Give peas a chance" on vertaansa vailla. Hummus Bros on vähän toisenlainen pikaruokaketju, jossa valtaosa annoksista perustuu kipolliseen hummusta kera pitaleivän ja erilaisten lisukkeiden.

Koska guacamole oli loppunut, valitsin hummukseni kaveriksi kikherneitä ja juomaksi minttuista inkiväärijuomaa - erinomaisia molemmat. Ketjun nimikkotahnaan laitetaan maltillisesti valkosipulia, mutta lisää tujua töhnään saa halutessaan pöydissä olevista pulloista, joissa on valkosipulilla kyllästettyä sitruunamehua. Chilikin tuodaan tarjolle erillisessä kipossa eli myös sen määrää voi säädellä itse.

Muutamaan otteeseen tuli ostettua minibaarittomaan hotellihuoneeseen yömyssyksi valmiiksi limunaatin kanssa lantrattua Pimm'siä. Kerrassaan hieno keksintö!

Matkan työosuuden aikana aamupalaksi tuli vedettyä joko Pret A Magnerin tai Podin pekonivoikkaria tai vastaavaa, mutta lomaosuuden aikana ehdin nauttimaan kunnon aamiaista Borough Marketin ihanassa Maria's Market Caféssa.

Munaa, black puddingia, pekonia ja addiktoiva aamiaismakkara with a nice cup of tea. Ei oo parempaa!

Borough Marketille kannattaa mennä mahdollisimman aikaisin, sillä heti kymmenen jälkeen siellä alkaa olla tuskallisen paljon porukkaa. Jos ihmispaljous ahdistaa, niin kannattaa suunnata Maltby Street Marketille. Se sijaitsee Borough Marketista noin parinkymmen minuutin kävelymatkan verran kaakkoon ja on avoinna ilmeisesti vain lauantaisin.

Maltby Street Marketin Ropewalk.

Olin intterwebistä lukevinani, että Maltby Street Market on auki myös sunnuntaisin ja tein sinne pyhäpäivänä melkein turhan reissun. Melkein, mutta en ihan...

...sillä Ropewalkin päässä oli avoinna Comptoir Gourmand, josta ostin uunilämpimän voisarven, jonka täytteenä oli béchamel-kastiketta, tuoretta pinaattia, ja julma määrä juustoa. Yritin istuskella eväineni ulkosalla, mutta vaikka olikin melko aurinkoista, niin tuulessa oli sen verran bofooreita, että cappuccinon maitovaahdot lentelivät suht holtittomasti pitkin pitäjiä. Palasin siis suosiolla sisälle.

Poistumiseni aikoihin myös Tozino oli avannut ovensa. Söpöä torikissaa paijatessani panin merkille Tozinon katosta riippuvat kinkut, joita täytyy maistaa sitten seuraavalla kerralla.

Tuliaisostokseni olivat tällä kertaa aika vaatimattomia. Metsästin ainakin kolmesta kirjakaupasta teosta nimeltä The Unofficial Downton Abbey Cookbook, mutta jouduin lopulta tilaamaan opuksen Amazonista. Lohdutukseksi ostin The Breakfast Biblen, jossa muiden muassa ohjeistetaan keittämään kananmunia tiettyjen biisien keston ajan tiettyjen kypsyysasteiden saavuttamiseksi.

Lisäksi toin emämaahan pari Artisan du Chocolatin suklaalevyä (kardemummaa ja chiliä) sekä lootallisen kuningashuoneen hovihankkijan orvokkisuklaita eli tulevan kruununperillisen kunniaksi natusteltavat synnytyskonvehdit on nyt hankittu.