Esikouluikäisen muistelmat

Toissapäivänä Kulinaarimurulan kuvitteellisesta synttärikakusta puhallettiin kuusi kynttilää ja ihmeteltiin, kuinka tylsinä joulunpyhinä vuonna 2006 pystyyn rykäisty blogintekele on edelleen olemassa. Jonkin aikaa blogi eli Välipala-nimisenä (kuten voit selaimen osoiteriviltä todeta) ja meikämadame postaili juttujaan Välispiikkinä.

Sittemmin uudelleennimesin blogin apuotsikosta "Kulinaarimuruja hampaankolossa" löytyneen termin mukaan. Hiukan myöhemmin raotin anonymiteetin alati ohenevaa verhoa ja aloin esiintyä omalla etunimelläni.

Loppukesästä 2009 avasin Kulinaarimurulan Facebook-sivun. Blogin kuudennen syntymäpäivän kunniaksi sivusta tykkäävien määrä saavutti pirullisen 666 henkilön rajapyykin. !ellijääkkyt ellikiak sotiiK

Horinoitani siis seuraavat sukulaisten ja ystävien lisäksi jotkut muutkin, mikä on kiva juttu. Alunperin blogista oli tarkoitus rakentaa varasto, jonne minun piti naputella talteen sanoma- ja aikakauslehdistä aikaa ennen intternettiä irti raastamani reseptit. Valtaosa vanhoista paperinpaloista pötköttelee edelleen laatikoissa, kaapeissa ja muuttokuormissa painamassa. Ja paperia kertyy koko ajan lisää...

Pieni osa paperireseptiarkistoani.

Kuuden vuoden aikana ruokablogirintamalla on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Blogien määrä on räjähtänyt käsiin, enkä nykyään ehdi hyvällä tahdollakaan seurata kaikkia kiinnostavia blogeja entiseen malliin.

Luonnollisesti ruokabloggareidenkin nuppiluku on paljon suurempi kuin kuusi vuotta sitten. Isompaan sakkiin mahtuu enemmän erilaisia ihmisiä ja heterogeenisyyden lisääntyessä alkuaikojen tiiviimpi yhteisöllisyys on hajautunut pienempiin kuppikuntiin, joita muodostuu luontevasti samanlaisista asioista kiinnostuneiden tyyppien kesken.

Itselleni tällainen kehitys on ollut aika helpottavaa, sillä en ole ikinä ymmärtänyt, miksi kaikkien ruokabloggareiden oletetaan olevan tekemisissä toistensa kanssa vain sen vuoksi, että he ovat ruokabloggareita. Olen toki löytänyt bloggareiden syvistä riveistä myös sellaisia inehmoja, joiden kanssa tulisin oletettavasti juttuun ilman tätä yhteistä bloggausharrastustakin.

Blogikamuja pikkujoulutunnelmissa.

Mieluinen harrastus bloggaamisesta kuitenkin on tullut ja harrastuksena sen myös haluan pitää. Paljon keskustelua herättänyt blogien kaupallistuminen on mietityttänyt minuakin, varsinkin kun olen kehunut estoitta omasta pussista maksamiani tuotteita, jos ne ovat oivallisiksi osoittautuneet.

Todella suuri muutos on tapahtunut myös elintarviketeollisuuden, ravintoloiden sekä muiden ruoka-alan toimijoiden suhtautumisessa ruokablogeihin. Edellä mainittujen tahojen aktiivisuus bloggaajien suuntaan on lisääntynyt merkittävästi parin kuluneen vuoden aikana. Tarjolla on ollut tuotenäytteitä ja tapahtumakutsuja laajalla skaalalla.

Se harmittaa, että jotkut alan yritykset ja mediatoimistot lähestyvät blogeja massana välittämättä perehtyä niiden teemoihin tai sisältöihin. Vegaanibloggaajalle lienee ajan hukkaa tyrkyttää lihaisaa hernekeittoa ja lihanjalostusyritysen tuotelanseeraukseen on turha kutsua bloggaajaa, joka on avoimesti arvostellut kyseisen lafkan toimintaa.

Kaikkein pahimpia ovat firmat, jotka uusiokäyttävät tiettyjä tarkoitusta varten kerättyjä osoitetietoja ja lähettävät tuotteitaan ilman bloggaajan suostumusta. Minua sellainen meininki nätisti sanottuna sylettää, eikä se liene ihan laillistakaan.

Nämä tuotenäytteet lähetettiin pyytämättä ja yllätyksenä.

Jossain vaiheessa tein tiukahkon henkisen linjauksen, että vastaanotan vain sellaisia tuotenäytteitä, joita ostaisin joka tapauksessa. Ilman lupaa lähetetyt kamat olen joko palauttanut tai jakanut kavereille. Toki otan vastaan periaatteisiini sopivia lahjuksia, mutta mainitsen aina, jos käytän resepteissäni ilmaiseksi saatuja tykötarpeita. Myös ravintolajutuissani olen yrittänyt viestiä, olenko liikenteessä omilla rahoillani vai onko kyseessä "ilmainen lounas".

Kulinaarimurulassa on vuosien saatossa muuttunut muutakin kuin nimi. Aika pitkään mentiin pelkillä resepteillä ja meemeillä, reissuraportit olivat aika suppeita enkä juuri kirjoitellut ravintolasyömisistäni. Jotkut vanhemmista ruokaohjeista ovat vähän noloja raaka-aineiden osalta - nykyään kun ei tule enää käytettyä broileria, tonnikalaa tai maustettuja ruokakermoja.

Joissakin asioissa mieli muuttuu ja joissakin vanhat tavat taas istuvat tosi tiukassa. Lopetin esimerkiksi säilykepurkeissa myytävän ruoan ostamisen nähtyäni Canned Dreams-dokumentin ja olen myös boikotoinut Valiota sen jälkeen, kun he myivät jäätelötuotantonsa Nestlélle. Sekasyöjänä suosin luomua, eettisesti tuotettuja ja mahdollisimman vähän prosessoituja tuotteita, mutta en pidä siitä kauheasti meteliä. Olen yrittänyt jättää saarnaamisen muille, mutta tehdä juttuja kuitenkin omatuntoni (toisinaan aika kovaa) ääntä kuunnellen.

Silläkin uhalla että tästä tulee ihan sairaan pitkä postaus, käyn läpi omaan mieleeni parhaiten jääneitä tapahtumia kuuden vuoden bloggaustaipaleeltani.

Edesmenneen Nakki Tehtaanmyymälän hodarimainos.

2007
Ensimmäisenä bloggausvuonna potkaistiin liikkeelle kuukauden ruokahaastepallo, joka pyörii edelleen. Aloitushaasteen aiheena oli punasipuli ja kisan voitto lopsahti Kulinaarimurulaan haastepizzalla, jonka pohjan ja tomaattisoossin tekisin nyt toisin. Keväällä muutin nykyiseen kämppääni ja aiempaa suurempaan kyökkiin. Elokuussa järjestetettiin valtakunnan ensimmäinen ruokablogimiitti, jonne saapuminen jännitti kaikkia kamalasti. Vuoden reseptihittejäni olivat jallupullat ja valkosipulikurkut, joita haetaan tilastojen mukaan yhä ahkerasti.

2008
Maaliskuussa vaihdoin työpaikkaa ja sain entisiltä duunikavereiltani läksiäislahjaksi Kokkipuodin lahjakortin, jolla hankin muiden muassa tohottimen. Meri-Ylimuuli Mukkeliksen kanssa toteutimme yhden hullun ideamme ja näpräsimme makeaa sushia. Nyttemmin hyytynyt salamahaaste lanseerattiin ja sen osuttua kohdalleni työstin Pastanjauhajille nimikkovoikkarit. Kesällä kävin Addis Abebassa ja joulun vietin Hong Kongissa.

2009
Reissaaminen jatkui, kun visiteerasin toukokuussa töiden puitteissa Lontoossa ja tein Puolan kiertueen elokuussa. Perustin blogille Facebook-sivun ja kokkaisin eineksistä herkullisen aterian. Lokakuussa herkuteltiin Julie & Julia-elokuvalla sekä Julia Childin ohjeella valmistetulla burgundinpadalla.

2010
Aloitin älyttömän mormoonimuffinssiprojektin, jota kaduin useaan otteeseen vuoden aikana. Kävin ensimmäistä kertaa säästöpossuretkellä ja täytin 40 vuotta Pietarissa. Kesällä nyyhkittiin Victorian ja Danielin häitä asianmukaisten tarjoilujen kera. Olin myös mukana järjestämässä hyväntekeväisyystapahtumaa entisen kotipaikkakunnan hilupilttuuseen. SRE:n Kuukauden ruokablogi-tunnustusta juhlin muiden palkittujen kanssa marraskuussa juuri avatussa Chef & Sommelierissa. Adventtiajaksi kehittelin omatekoisen suklaakalenterin.

Sikamaisen hyvää säästöpossurokkaa sinappisydämellä.

2011
Aloitin raportoinnin helsinkiläisistä ravintolakokemuksistani. Bloggaajaporukalla maisteltiin shampanjoita ja kokkailtiin sekä kekkeröitiin suomalaisen ruokakulttuurin tiimoilta. Williamille ja Catherinelle pystytin pieteetillä hääkisastudion ja osallistuin mielipuolisiin euroviisubakkanaaleihin. Ensimmäinen Ravintolapäivä järjestettiin. Syksyllä vaihdoin työpaikkaa ja pääsin maallikkojäseneksi silakkaraatiin. Jouluksi työstin pekonijallua, joka ei ollut ollenkaan niin hyvää kuin aineksista voisi olettaa. Tänä vuonna tuli oltua melko taajaan reissun päällä: keväisessä Lontoossa, kesällä aurinkoisessa Pariisissa sekä sateisessa Kööpenhaminassa ja erityisesti Nomassa, syksymmällä Wienissä ja Brysselissä.

2012
Päättymässä oleva vuosi on ollut tapahtumarikas. Alkuvuodesta sydämentykytystä aiheuttivat presidentinvaalivalvojaiset ja Elviksen smörgari. Keväällä ruokabloggaajat tempaisivat Hävikistä herkuksi-kampanjalla, joka jatkuu tavallaan yhä. Tapahtumista jäivät mieleen mahtava Taste of Helsinki ja Herkkujen Suomi. Kulinaarimuruja oli ehdolla parhaaksi ruokablogiksi, Rakkautta & Anarkiaa-elokuvafestivaalien tiimoilla käynnistettiin leffaillalliset ja Mad Cook-dinnerillä maisteltiin katukeittiösapuskoita eri puolilta maailmaa. Omalla reissurintamalla tapetilla olivat ruokafriikin märkä uni New York, henkilökohtaisesti erittäin nostalginen Dublin sekä työmatkakohde Frankfurt.

Omenamartinia Boulevard Socialin terdellä.

Siunatuksi lopuksi vielä lyhyt tilastokatsaus. Viittavien sivujen kuuden kärjessä ovat Google, Pastanjauhantaa, Facebook, Blogilista, Ruokala.net ja Networked Blogs.

Blogiin tullaan ehdottomasti eniten hakusanalla "kulinaarimuruja". Toiseksi useimmin tänne saavutaan lampaanviuluun liittyvillä hakusanakombinaatioila ("lampaanviulu resepti", "lampaanviulu", "mysi lahtinen lammas"). Loput top kutosen hakusanat ovat mielestäni pikkuisen yllättäviä: "kesäkurpitsapikkelsi", "ahon jogurtti", "jallupullat" ja "paimenen piiras".

Kuusi kautta aikain luetuinta juttua ovat Mysi Lahtisen pääsiäislammasohje, Farangin karkkipossuresepti, valkosipuliset suolakurkut, raportti ensivierailustani Patronaan, toisen Ravintolapäivän jonoja kritisoiva kirjoitus sekä kurpitsasipsipostaus.

Näillä eväillä siis mennään eteenpäin ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.