9. joulukuuta 2012

Talvinen arpajaisvoittoretki

Olin onnettaren suosikki, kun viime helmikuun ruokahaasteen yhteydessä arvottiin satasen ravintolalahjakortti. Kisa oli minulle menestys siinäkin mielessä, että voitin haasteen Elviksen sydänkohtausvoileivällä. I'm just a hunk, a hunk of burning love!

Lahjakorttikohde oli Haikon Kartano (Haikkoontie 114, Porvoo), josta minulla ei ollut aikaisempia omia kokemuksia ja paikasta eri tahoilta kuulemani arviot olivat melko ristiriitaisia. Niistä huolimatta hyppäsimme Soppa-Hannan kanssa rohkeasti bussiin ja retkeilimme Porvooseen pitkälle lounaalle viime viikonloppuna.
Lahjakortin saatteena sain aikoinaan toimitusjohtaja Veikko Vuoriston nimikoidun ja käsin allekirjoitetun kortin, joten aavistelin muidenkin puitteiden edustavan vastaavaa old school-meininkiä. Ilokseni en ollut väärässä, sillä vierailumme Haikossa oli kaikin puolin ihana aikamatka menneeseen maailmaan, jossa tarjoilijoilla on mustat hameet sekä valkoiset puserot ja isommille seurueille sapuskat tarjoillaan vadeilta.
Keltainen Salonki oli nätti kuin karamelli. Siellä kelpasi kippailla kynttilänvalossa Castillo Pereladan Cava Brut Reservaa ja glögiä.
Kuplajuoma passasi oikein kivasti kaveriksi metsäsienikeitolle, jonka saimme keittiön tervehdyksenä Chef de Cuisine Jari Uotilan espressokupin tassille sopivan kortin kera. Pöytään kannettiin myös leipäkori, mutta voi unohtui vissiin kylmiöön.
Viehkoja pikku yksityiskohtia löytyi koko ajan lisää, kuten Haikko-logolliset vesipullot. Rakastan tällaisia nyansseja!
Alkupaloiksi valitsimme molemmat riista-crème brûléet hillottuilla kantarelleilla ja sipuleilla. Crème brûléessa juusto-munamassan joukkoon oli kätketty lihahippusia ja sen pintaan sulatettu kuori oli niin ikään juustoinen. Kokonaisuus maistui mahtavalta! Esterhàzyn Pinot Noir Classic 2010 toimi ruokajuomana oivallisesti.
Pääruoissakin etenimme samoilla linjoilla ja tilasimme kuhaa Mannerheimin tapaan. Sienisoossi oli vannikkeen (love that word!) muotoon pursotetun perunamuussin sisällä ja sitä olisi voinut olla enemmänkin. Kuhan kypsyys oli oikein onnistunut ja piparjuurta oli uskallettu laittaa voinappiin kerrankin tarpeeksi. Sienistä, purjosta ja porkkanoista valmistettu lisuke oli hämmentävän herkullista.

Roger Champault'n kertakaikkiaan taivaallinen Les Pierris Sancerre 2011 oli mitä parhain seuralainen kuhalle. Tosin olisin voinut siemailla sitä ihan ilman ruokaakin useamman lasillisen. Hieno viini!
Jälkkäriksi söin lakkapannacottaa, jolle Eiswein Blaufränkisch 2008 oli nappivalinta. Hanna natusteli suklaakakkua mustaherukkasorbetilla ja tykkäsi.

Sadan euron lahjakortti ei ihan riittänyt kattamaan kaikkia syömiä ja juomia, vaan omasta pussista piti laskunmaksun aikaan kaivaa vielä muutama kymppi. Eipä se haitannut, sillä ruoka ja viinit olivat ensiluokkaisia. Pienenä miinuksena on mainittava, että alku- ja pääruokien juomat aiottiin ensin kaataa samanaikaisesti, mutta moka paikattiin tyylikkäästi.
Vierailu Haikossa oli positiivinen elämys, mutta sinne olisi tuskin tullut eksyttyä ilman arpajaisvoittolahjakorttia, joten kauniit kiitokset Herkkusuun lautasella-blogille tästä kokemuksesta! Seuraavan kerran Haikossa voisi vierailla hiukan vähälumisempana vuodenaikana, jolloin terassille pääsisi leikkimään kartanonrouvaa.

4 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Haikko on ihana,olen siellä lapsena viettänyt muutaman joulun.Sen jälkeen ei siellä olekaan tullut käytyä....

Jaana kirjoitti...

Haikko voisikin olla kiva joulunviettopaikka, pitääpä laittaa korvan taakse...

Hannele kirjoitti...

Kävin ensimmäistä kertaa Haikossa syksyllä. Ruoka ja palvelu oli koko kaksipäiväisen palaveriputken todella hyvää. Aamiainen oli aika tavanomainen, siltä odotin enemmän vaikka tavanomainen onkin aivan riittävä.

Jaana kirjoitti...

Hannele, oliko aamiaisella pekonia?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...