8. heinäkuuta 2013

SOS

Tein toissaviikonloppuna pikavierailun Tukholmaan, missä pääkohteenani oli ABBA The Museum. Ihan mahtava paikka, suosittelen museovisiittiä kaikille ruotsalaisen populaarimusiikin ystäville.
ABBA-kauppakassi, vähänkö magee!
Matkasin lahden yli MS Silja Serenadalle ja totesin jälleen, että risteilyt eivät oikein sovi meikäläiselle. Paatilla ei ole kaltaiselleni lapsettomalle tanssin rytkeestä tahi karaokesta piittaamattomalle varhaiskeski-ikäiselle naisihmiselle oikeastaan muuta mielekästä tekemistä kuin ostosten tekeminen ja syöminen. Ostettavaa ei kuitenkaan kauheasti löydy ja sapuskatkin ovat aikamoista huttua.
Vadelmaveneitä onneksi vielä löytyi, mutta nekin oli pakattu lakuveneiden pusseihin. Vad i helvete?
Tukholman suuntaan seilatessa illastin Happy Lobsterissa, jossa otin aluksi pienen vanerilaatikollisen ihan kelvollisia savustettuja katkarapuja. Pääruoaksi valitsemani paistettu kuha oli ylikypsää ja parsatkin oli keitetty huolella ällöpehmeäksi muhjuksi. Listalla annokseen kirjattu "kampasimpukkaa" osoittautui yhdeksi simpukaksi. Uudet perunat olivat sentään ihan hyviä.
Aamiaista söin Bistro Maximessa, koska siellä hintaan kuuluu lasillinen kuplajuomaa. Brekubuffasta valikoin lautaselleni eläkeläissuolattua pekonia, pieniä bratwursteja, muna-perunapaistosta, einespiirakan muna-kasvirasvaseoksella (munavoita se ei ollut) sekä hedelmiä.
Aamiaisen voimin jaksoin viettää liki kolme tuntia ABBA-museossa. Matkalla takaisin Värtahamneniin pysähdyin ihanassa Östermalmin kauppahallissa, missä vetäisin maksapasteijasmörgarin ja ison lasillisen starköliä.

Ostin hallista kotiinviemisiksi myös läjän ruotsalaisia juustoja, jotka laitoin laivalle päästyäni turvaan kylmäsäilytyslokeroon. Tai niinhän minä luulin. 
Parasta retkessä olivat aurinkoiset Tukholman saariston maisemat, joita ihailin kera kesäjuoman (rutikuivaa vermuttia, soodavettä ja jäitä). Edes ankea muovituoppi ei onnistunut pilaamaan tunnelmaa.
Toiseksi parasta puolestaan olivat täksfriistä löytämäni öölantilaiset papusnäksit. Suomalaiset papufarmarit, tehkää tekin tällaisia! Ostajia löytyy taatusti!  
Paluumatkan dinnerin söin Bistro Maximessa. Alkupalaskagen oli vallan maukasta, mutta pääruoka aiheutti taas ristiriitaisia fiiliksiä. Haukiquenellejä tilatessani oletin saavani pehmoisia kalapuikuloita, mutta "quenellit" näyttivät kalamurekepötköstä leikatuilta viipaleilta. Onneksi murekemassan maku oli ihan kohdillaan. Parsatkin oli uskallettu jättää mukavan napakoiksi ja perunat olivat jees, mutta sekä gratinoidut meriravunpyrstöt että hummerikastike maistuivat todella tunkkaisilta.

Hyttiin palatessa huomasin "OUT OF ORDER"-lapun siinä kylmäkaapissa, johon olin jemmannut tuliaisjuustot. Kun avasin lokeron, niin sieltä lehahti kauniisti sanottuna mykistävä haju. Vein dunkkaavan muovipussin laivan infoon ja löyhkä puhui sen verran puolestaan, että sain juustoihin hukkaamiani kruunuja vastaavan summan euroja pahoittelujen saattelemana. Tyylikkäästi hoidettu juttu, mutta silti harmitti. Ne olisivat olleet mainioita juustoja.
Suomeensaapumisaamiaisen natustelin samassa paikassa kuin edellisenä aamuna. Tällä kertaa keskityin kalapöytään, josta ongin graavilohta, skagenrörää (samaa, jota söin illallisella), savulohitäytteistä munakasrullaa, raputerriiniä sekä mätiä. Jälkkäriksi pätistin vielä pannarin mansikoilla ja vaahterasiirapilla.

Vaikka laivamatkasta länsinaapuriin syntyy (vai syntyykö?) lentämistä pienempi hiilijalanjälki, taidan tehdä seuraavan retken Tukholmaan mennen tullen lennellen. Syödä ja shoppailla voi sitten perillä - ja todennäköisesti paremmin kuin merellä.

7 kommenttia:

Aila kirjoitti...

Jokunen vuosi sitten totesin, että nuoruuden luksusmatkoista upeine alacarteaterioineen ja loistoviineineen on tultu kauas. Eikä tuo nuoriso viihynyt laivalla tänä kesänä sen paremmin. Mutta Abba-museota kehuivat ja jotain kivaa oli lähtenyt myös mukaan.

Campasimpukka kirjoitti...

Kiva sentään, että perunat oli ok:) Tuo oli kyllä paha moka, että vadelmaveneet oli väärässä pussissa, vaatisin korvauksia!

Jaana kirjoitti...

Aila, käsitykset luksuksestakin ovat saattaneet muuttua vuosien saatossa - mulla ainakin ovat :-) Muuttunut on myös tasokkaiden ravintoloiden määrä kuivalla maalla, ei tartte enää lähteä merta edemmäs kalaan.

Campasimpukka, tai sitten tuollaisesta avaamattomasta pussista tulee keräilyharvinaisuus ja mua harmittaa, että miksi ne pitikään syödä :-D

Aila kirjoitti...

Saatat Jaana hyvinkin olla oikeassa ! :) ja aika kultaa muistot...

Jaana kirjoitti...

Tuo on NIIN totta: aika kultaa muistot!

Anonyymi kirjoitti...

Loistava blogi sulla, iskevää tarinaa, itsekin pidän blogia "sapuskaa savonlinnasta"

Jaana kirjoitti...

Ano, kiitos :-) Pitääpä käydä tutustumassa Savonlinnan sapuskoihin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...