Tänä vuonna joulupäiväpöydän kunkku ja kuningatar olivat ankanrinnat, joiden kanssa tarjoilin hurmaavaa ruusukaali-kastanjahöystöä. Löysin ohjeen koukuttavalta BBC Good Food-sivustolta, missä chestnutsprouttien kerrottiin sopivan mukavasti kalkkunan kaveriksi.
Ei kaali-kastanjasörsseli vastaan yskinyt ankankaan kanssa, joka tosin lipsahti karvan verran liian kypsäksi. Paistoin rintafileitä omissa rasvoissaan ensin pannulla muutaman minuutin per puoli ja sen jälkeen folioon käärittyinä 200-asteisessa uunissa noin kymmenisen minuuttia.
Ennen kypsennystä ankan nahkaan kannattaa tehdä viiltoja ja läväyttää tissit kylmään pannuun nahkapuoli alaspäin. Kun lämpö nousee hissunkissun vaapulavissun, rasva sulaa ja nahka rapsakoituu. Mausteeksi riittävät suola ja pippuri.
Soossin tein keittelemällä kokoon pannulle jäänyttä maukasta ankanrasvaa, kermaa ja omenaviinaa sekä kohtuullisen kokoisen nokareen voita. Kun ei se nyt sitten loppunutkaan (paitsi Valiolta ja Arla Ingmanilta).
Kaali-kastanjahässäkästä tuli huippuhyvää! Muhevaa ruusukaalia olen fanittanut jo kauan, kastanjat puolestaan toivat makupalettiin jännää makeutta.
Veteen säilöttyä kastanjoita myydään ainakin Stockan Herkussa, josta hankitusta säilykepurkista tähän satsiin kului vain puolet. Mitähän kivaa niistä lopuista keksisi?
Tarvitset:
400 g ruusukaalia
50 g voita
1 dl kermaa
150 g kastanjoita
muskottia
suolaa
Tee näin:
Keitä ruusukaalit kypsiksi.
Kaada keitinvesi pois ja muussaa kaalit rouheaksi muhjuksi.
Lisää kaalin joukkoon voi ja kerma. Mausta ripauksilla muskottia ja suolaa.
Sekoita kastanjat muihin aineksiin ja anna niiden lämmetä.
4 kommenttia:
Ei voi olla totta! Ajattelin tehdä tänään juuri tuota samaa ruusukaali-kastanjamössöä kinkunjämien kanssa syötäväksi. Mukavaa kuulla, että oli hyvää. Minä ostin tosin tuoreita kastanjoita ja paahdoin ne itse. Niiden kuoriminen oli kyllä sen verran rasittavaa, että ensi kerralla katson löytyisikö säilykkeitä.
Ympäri käydään ja yhteen tullaan inttervepinkin keittokirjoissa :-)
Mössö sopii varmasti hyvin myös kinkunjämien höysteeksi. Pöperö kirjaimellisesti vei kielen mennessään, sitä tulee taatusti tehtyä toistekin!
Minä kastanjahullu löysin kypsiä moisia pussiversiona Indonesiasta ja söin ne kyllä ihan sellaisenaan merisuolaan dipaten... (friikkiä, tiedän!)
statisti, miten niin friikkiä, ihan normimielihalultahan tuo vaikuttaa :-)
Lähetä kommentti