Belgialaisia asioita

Pari viikonloppua sitten piipahdin teiniaikaisen ystäväni luona Brysselissä. Reissun tarkoituksena oli juoruta 12(!) vuoden kuulumiset ajan tasalle sekä nauttia hyvistä syömistä ja juomista. Tässä vaiheessa voinen jo todeta, että tavoitteet saavutettiin loistavasti. 

En ollut aiemmin käynyt Belgiassa, mutta maan rikkaaseen olutkulttuuriin olen tutustunut sen verran, että tiedän pitäväni lambic-oluista. Tätä hirmu hyvää gueuzea löytyi pikkuisesta kuppilasta, josta piti ostaa jotain akuutin vessakeikan vastineeksi.

Lauantaina suuntasimme St. Catherinen joulumarkkinoille (Place Sainte-Catherine), jotka oli avattu samalla viikolla. Kojuja oli pitkät rivistöt kirkolta maailmanpyörälle ja niissä myytiin ilahduttavan paljon kaikkea jännää syötävää.

Ja tietenkin myös juotavaa. Mekin hörppäsimme mukilliset glöginomaista Glühweinia.

Markkinabändin tuubansoittajallakin oli viinilasi kädessään, ettei jano päässyt keikan aikana yllättämään.

Lumoavalle quichetiskille jumituimme joksikin aikaa. Ostimme pari piiraan puolikasta seuraavan päivän aamupalaksi.

Makkarataivas.

Juustotaivas.

Etanamyyjän tarjoomukset näyttivät mahdottoman houkuttelevilta...

...mutta kallistuin kuitenkin herkuttelemaan ostereilla ja shampanjalla. Toimiva yhdistelmä, ei sille mitään mahda.

Lähtiessämme talsimaan Grand Placelle päin, vastaan tuli toinen toistaan hervottomampia vohvelikioskeja. Juuri silloin ei kuitenkaan makeahammasta kolottanut, joten nämäkin jäivät testaamatta.

Keskustakierroksen viimeinen rasti oli Manneken Pis, joka oli yllättävän pieni kaveri. Patsas oli visiittini aikaan puettu jonkinmoiseen kreikkalaiseen sotilasunivormuun (linkistä avautuvassa lehtijutussa on asusta parempi kuva).

Pissaavan pikkupojan hahmolla myydään suklaata kaikissa sateenkaaren väreissä.

Pissapoika suklaatonttuna.

Kotimatkalla pysähdyimme syömään ravintolaan nimeltä l’Esprit de Sel Brasserie (Place Jourdan 52-54) ja minä sain vihdoin simpukoita! Moules marinières ja alsacelainen Pinot Blanc maistuivat mielettömiltä.

Loppuilta menikin sitten sohvilla makoillen ja koiria rapsutellen. Kyläpaikassa on kolme komeaa koiruutta, joista höperöin ja hellyydenkipein osaa avata vierashuoneen oven ja punkea viereen kerjäämään huomiota.

Kolmikko odottaa hännät vispaten aamupalaa, kuvassa äärimmäisenä oikealla on henkilökohtainen herätyskelloni ♥

Ihmisaamiaiseksi oli edellisenä päivänä joulumarkkinoilta ostettuja quicheja. Toisen puolikkaan täytteenä oli pinaattia ja toisessa oli neljää eri juustoa. Droooool!

Piirasövereiden jälkeen läksimme tihkusadetta uhmaten kulman takana olevan Place Jourdanin sunnuntaimarkkinoille. Vihannestorilla oli normaalin punasikurin lisäksi myynnissä myön lonkeromallista tavaraa.

Hassuja keltaisia porkkanoita. Kuvassa ylävasemmalla vertailun vuoksi normiporkkanoita.

Belgiassa sienikausi jatkuu edelleen.

Miksei meilläkin myytävissä sitrushedelmissä ole lehtiä tallella? Ne näyttävät mukavilta.

Torilta olisi saanut grillattua kanaa. Tipu pakattiin pussiin yhdessä alaritsillä kypsyneiden pottujen ja sinne valuneen rasvan kanssa.

Pâtétaivas.

Tymäkän oloisia kakkuja.

Lounaan haimme pitäjän todennäköisesti kuuluisimmasta frittipaikasta, Maison Antoinesta (Place Jourdan 1).

Frites paistetaan kahdesti ja tarjoillaan paperitötteröstä erittäin reilun majoneesiplöräyksen kanssa. Majoneesin lisäksi valittavana on toistakymmentä erilaista dippiä, joita voi ostaa päälleturautuksen sijasta pienissä purkeissa.

Antoinen frittien kanssa on lupa mennä Place Jourdania reunustaviin kuppiloihin.

Rasvaisia belgianperunoita ja olutta - täydellistä dagen efter-sapuskaa!

Tuliaisiksi en jaksanut roudata konvehteja, mutta purkillisen Godivan suklaa-hasselpähkinälevitettä ostin lentokentän herkkukaupasta. Saman putiikin juustohyllystä tarttui mukaan luostarissa valmistettua Orvalia sekä lupaavasti lemuavaa Bou d'Fagnea.

Ensikokemuksn perusteella Belgia ei vaikuttanut lainkaan hullummalta maalta, sinne tulee takuulla mentyä uudelleen! Ja taas tuli lisämotivaatiota ranskan opiskeluun...