Pari viiniparitusta ja viinipirujen koston paluu

Marraskuun loppupuolella sain usean muun bloggaajan lailla kutsun tapahtumaan, jonka teemana olivat chileläiset Cono Surin tuotteet. Viime keväänä tämä nuori viinitalo sai Green Company of the Year-prenikan.


Tastingissa olleista viineistä omaan suuhuni parhaiten sopi Alkon tilausvalikoimasta löytyvä 20 Barrels Pinot Noir.

Ennen maistelua Cono Surin toimitusjohtaja Adolfo Hurtado tarinoi muiden muassa luonnonmukaisista tuhohyönteisten torjuntakeinoista. Mieleeni jäivät erityisesti hanhet, jotka tepsuttelevat hilpeinä laumoina tiluksilla ja syövät muina lintuina pahalta maistuvalla liukastusaineella penslatuista köynnöksistä putoilevia burrittoja.

Ilta päättyi ruokailuun Yumessa (Kluuvikatu 2). Jokaiselle ruokalajille oli etsitty passelit juomat Cono Surin valikoimista.


Alkuun meille tarjoiltiin tonnikalatatakia. En ole ikinä ollut tuoreen tonnikalan ylin ystävä. Tai tuoreen ja tuoreen, meidän leveysasteillamme natusteltava "tuore" tonnikalahan on pakastekamaa kaikki tyynni.

Kysyessäni kalan mahdollisesta sertifioinnista, tarjoilijatar vastasi napakasti, että "kyllä on sertifioitu". Mutta kun niitä sertifikaatteja on kovin monenlaisia. No, sittemmin Yume(kin) on lakannut käyttämästä tonnikalaa annoksissaan, mikä on hieno juttu.

Valjun alkupalan kaveriksi valittu Gewürztraminer oli kyllä hirmuisen hyvää. Sitäkin saa pitkäripaisesta tilaamalla.


Saamamme sushi- ja sashimisatsin perusteella en tulisi Yumeen syömään. Riisi ei maistunut kerrassaan miltään!


Pääruokana ollut rapea ankka oli todella maukasta. Sen sijaan sen lisukesalaatissa oli niin paljon sitruunaruohoa, että se onnistui peittämään ihanan 100-prosenttisen Visión Single Vineyard Rieslingin aromit alleen. Pelkän ankan kanssa viini sopi hienosti.


Jälkkärisorbetti oli mukavan raikasta, mutta lasin pohjalla olleet suussa poksuvat rakeet olivat vähän turhia. Eivätkös ne muutenkin ole vähän ysäriä?

Joulukuun puolivälissä osallistuin Concha y Toron Suomen kotipesässä järjestettyyn illanviettoon, jossa maisteltiin chileläisiä ja argentiinalaisia viinejä.

Siellä oli myös liuta muitakin ruokabloggaajia sekä näköjään 50 % kulttimaineeseen kohonneen Pallolaajennuksen hilpeistä veijareista (tuolla paikan päällä taisin luulla häntä järjestävän seuran mieheksi).


Tilaisuuden konsepti oli mahdottoman kiva. Conchaytorolaiset olivat kattaneet pöytään perinteisiä joulusapuskoita sekä arsenaalin erilaisia viinejä. "Me ei tiedetä yhtään, että mitkä näistä sopivat minkäkin ruoan kanssa, mutta maistellaan", kuului isäntäväen evästys.


Jouluruokailemaan olivat saapuneet myös viime elokuisessa Pirunkellari-tilaisuudessa mukana olleet viinikouluopet Keke ja Pasi. Brittifutiksesta ja muistakin englantilaisista asioista tykkäävän meikäläisen sydäntä lämmitti kovasti, kun Keke kätellessään totesi että "No terve taas!"


Jalkapallolippis pelasti erään anonyymiyttä tavoittelevan ruokabloggaajan bad hair dayn, mutta niin hänen...


...kuin kuvaan kameroineen punkevan toisenkin bloggaajan hymyilevät nassut vilkkuvat illasta taltioidussa rainassa:


Onpas meillä ollut tunnelma kuin Strömsössä ♥


Buffasta löytyi rosollia, sienisalaattia, vihreää salaattia, kinkkua kastikkeineen, lanttu- ja porkkanalaatikkoa sekä keitettyjä pottuja.


Argentiinalainen La Chamiza Malbec osoittautui oivalliseksi yleisviiniksi. Se toimi melkein kaiken muun paitsi sienisalaatin kanssa. Adobe Reserva Gewürztraminer Chilestä maistui rosollin kanssa nautittuna ihan vedeltä!


Juusto-osastolla oli Castelloja, joista puna-valkohomeinen Marquis oli oikein positiivinen kokemus.


Rosollin vedeksi muuttama Gewürztraminer taasen oli yllättävän hyvää luomusinihomejuuston kanssa. Sunrise Carménère paljastui semmoiseksi punkuksi, jota voi lirppiä sujuvasti villasukat jalassa.