Tiloissa toimi myös Design POP UP Store. Pikkuisen haiskahti siltä, että tavaramyyntiin satsattiin enemmän kuin ruokaan, sillä lista ostettavista tavaroista löytyi menun välistäkin.
Illalliskokemusta myytiin entisen tähtikokin, kasvisruokiin erikoistuneen Jouni Törmäsen nimellä. Jounin henkilöhistoriaan voit perehtyä esimerkiksi Reseptitaivas.comin blogijutussa, jossa ratsastetaan surutta Ravintolapäivä-konseptillakin.
Kuten sanottu, odotukset olivat korkealla ja kasvismenu kiinnosti kovasti. Alkunapot (joita syödessä meidän oletettiin hiplailevan myymälässa olevia tuotteita) olivat aika herkkuja: gnoccheja, sipuli- ja paprikaleipiä sekä MUMMia.
Pöytään päästyämme alkoi odottelu. Viinipakettia aktiivisesti kaupitellut hovi ilmeisesti vetäisi rypäleen sieraimeensa, kun valitsimmekin kolmeen pekkaan pullon sancerrelaista. Viiniä tuli nimittäin parinkymmenen minuutin kuluttua, vettä vasta erikseen pyydettäessä vähän myöhemmin.
Janon lisäksi meillä oli myös huutava nälkä, joten kolmen vartin odottelun jälkeen pöytään kannetut kurpitsa-kastanjakeitot katosivat kipoista aikamoista vauhtia. Soppa oli hyvää, muttei mitenkään mullistavan erinomaista.
Sitten odoteltiin taas useampi kotvanen, ennen kuin saimme ihmeteltäväksemme pinaatti-yrtti-vuohenjuustopaistoksen kera hummuksen, punajuuri-fenkoliraasteen ja tahinisoossin. Lautaselle olleet yksittäiset elementit olivat ihan OK, mutta eivät ne oikein yhdessä toimineet.
Floppien floppi oli aterian pääruoka, Jounin kasviscouscous. Annoksen mielikuvituksellisin osuus lienee ollut couscousin haudutusnesteeseen lisätty kaneli.
Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut reilut kaksi tuntia ja olimme menun puolivälissä. Päätimme lusia Waiting Experiencen katkeraan loppuun saakka ja pyysimme tarjoilijalta nätisti, voisimmeko saada jäljellä olevia ruokia syötäviksi hiukan nopeammassa tahdissa.
Loppupuoliskon aloitti palanen saaristolaisleipää ja viipale Vilho-juustoa puolukan ja hunajan kanssa. Vaikka Vilho onkin tolkullista juustoa, niin tämä oli aika väsynyt esitys, joka ei vaan jaksanut innostaa.
Ensimmäinen makea jälkiruoka oli hervottoman kokoinen omenalehikäinen vaniljajäätelöllä ja tyrnismetanalla. Se oli nätti, vain vähän palanut (eniten tarjoilijoita hoputtanut seurueemme jäsen sain vielä pahemmin palaneen tortun), maukas ja aivan liian iso. Yli puolet jäi syömättä.
Kakkosjälkkäri, muheva tarte au chocolade fondante, näytti säälittävältä elämää suuremman omenahässäkän jälkeen. Vaikka suklaaleivonnaisen maku oli reilusti kokoa suurempi, ei siitäkään enää ollut menun pelastajaksi. Pannukahvit jätimme suosiolla väliin.
Ikäväkseni on myönnettävä, että Jouni Törmänen Dining Experience oli suurin ruokapettymys ikinä. Olisin odottanut 148 euron menusta (plus osuuteni viinipullosta 20 euroa) edes yhtä wow-elämystä, mutta niitä en valitettavasti päässyt todistamaan.
Pääsyyllinen huonoihin fiiliksiin oli kuitenkin käsittämättömän hidas tarjoilutempo. Kun mainitsimme asiasta kyökistä salin puolella piipahtaneelle keittiömestarille, hän tuntui olevan tapahtuneesta aidosti pahoillaan. Nihkeä hovimestari sen sijaan kuittasi kritiikkimme toteamalla "Eikö teillä ollut mitään puhuttavaa toisillenne?" Kiva, kiitos, moiiii!
Noh, kokemushan se on huonokin kokemus. Seuraavaksi kerronkin sitten täysin päinvastaisenlaisesta päivällisestä...
7 kommenttia:
no ainakin siitä irtosi eri hauska raportti!
tavallaan sääli, toivoisi jotenkin, että tällaisia juttuja järjestämässä olevat aina onnistuisivat, täydellisesti. mutta ehkä hovimestari oli jonkun kilpailijan palkkaama sabotööri?
Järkyttävää! Miten menu, jonka pääruokana on noin tavallisen näköinen kasviscouscous, voi maksaa noin paljon!??!?!
Liina, no niin kyllä toivoisi. Uskoisin, että salihenkilökunnan palkkaamisesta on vastannut happeningin junaillut Funk Production, jonka järjestämiin tilaisuuksiin en kyllä tämän kokemuksen perusteella hevillä hingu.
Pitkä, ihan samaa ihmettelimme mekin :-o Itse osaan tehdä sata kertaa maukkaampaa vegecouscousta vaikka vasemalla kädella ja kännissä!
Kun tässä joskus saadaan se smörre-extravaganza tehtyä, niin sitten voitaskii tehdä vege-experience kännissä ja vasemmalla kädellä. Mä nimittin takaan että saan aikaan jänskemmän pinattitsydeemin JA voikkoleivän samassa seurassa :-D
Minna, haasteet otettu vastaan! Ny tarttis vaan lyödä smørrefestin ajankohta lukkoon - ehdittäiskö näkemään ennen kuin mä lähden Ameriikkaan?
Oi kun teillä olisi ollut piilokamera. Mä niin olisin halunnut nähdä edeskäyvän, joka kehtaa kysyä, että eikö teillä ole mitään puhuttavaa... =D
Mutta tulisin milloin vain syömään sun vasemmalla kädellä kännissä tekemää sapuskaa! (mistä tulikin mieleeni, että eipä olla pitkään aikaan ruokailtu yhdessä! asiaan tulisi tehdä muutos etenkin nyt kun pikkuhiljaa tuo jälkikasvu pärjää ilman maitohinkkejä jonkin aikaa)
Elina, piilokamera olisi tosiaan ollut paikallaan, sillä naapuripöydän seurue ylisti tarjoiluja vuolaasti Törmäselle, kun hän kierteli ravintolan puolella asiakkaita jututtamassa...
Lähetä kommentti