Australian kertausharjoitukset

Nyt kun olen päässyt hyvään päivittelyvauhtiin, niin postaanpahan vielä yhden jutun australialaisia asioista, jotka minua eniten ihastuttivat ja ihmetyttivät. Tämän jälkeen lopetan aussihorinat (ainakin vähäksi aikaa).

1. Vegemite

Vegemitea, tuota kummallista panimoteollisuuden hiivaista sivutuotetta joko rakastaa tai vihaa. Britit valmistavat samantyyppistä möhnää Marmite-brändin nimissä, mutta ne ihan oikeasti myös maistuvat erilaisilta. Vegemite on huomatttavasti lempeämpää kuin karvaampi Marmite. 

Minä RAKASTAN Vegemitea, enkä usko koskaan kyllästyväni aamiaisleipiin, joiden päälle sivellään ohuelti voita, vielä ohuemmin Vegemitea ja julmetusti avocadosiivuja. Vegemitessa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että sitä valmistaa elintarvikejätti Kraft Foods. 

2. Oluet

Ennen matkaa kuvittelin, että viinit olisivat Australiassa SE juomapuolen juttu, josta saisin irtoamaan eniten iloa. Ylläripylläri, eivätpä olleetkaan! Ällistyin tooooooodella positiivisesti australialaisten pienpanimoiden määrästä ja etenkin niiden tuottamien oluiden korkeasta laadusta. Aussiolut ei ollutkaan pelkkää tylsää Fostersin lageria, vaan tarjolla oli toinen toistaan vivahteikkaampia aleja ja stouteja.

Vakuutuin myös Canberrassa asuvan ystäväni oluenvalmistustaidoista maistellessani hänen visiittini kunniaksi työstämiä herkkuoluita. Kyllä joka daamilla pitäisi ollla oma australialainen kotipanimoguru.

3. Elukat

Maailman myrkyllisimmät ja tappavimmat eläimet löytyvät Australiasta, se on fakta. Yritin olla liiemmin panikoimatta aiheesta etukäteen. Se kannatti, sillä araknofobisen hahmoni reitille osui ainoastaan yksi (sekin ilmeisesti vaaraton) hämähäkki, jonka sankarillinen seuralaiseni raidasi hetkessä hengiltä. Inhojen elikoiden lisäksi maassa on toki lajitolkulla supersöpöjä karvaturrikoita. Olinkin läkähtyä onnesta päästessäni rapsuttelemaan maailman vanhinta vompattia ja syöttämään kenguruja kädestä.

4. Ruoka

Ruokahöpsölle Australia on paratiisi maan päällä, erityisesti kaltaiselleni aasialaisten sapuskoiden fanittajalle. En syönyt reissun aikana pahaa ruokaa kuin junassa, mutta sekin oli ihan oma vika, kun en tehnyt eväitä mukaan vaikka matka oli pitkähkö.

Toreilla pyöriessä ruoanlaittoa tuli kova ikävä, mutta onneksi pääsin kauhan varteen canberralaisessa kotimajoituskohteessani. Paistamani kengurufilee ja bottle shopin hyllyltä suht randomisti valittu cabernet sauvignon aiheuttivat tyytyväistä muminaa ja sain kokata toisenkin kerran.

5. Kieli

Englantiahan siellä periaatteessa puhutaan, mutta käytännössä turisti on toisinaan ihmeissään. Hotel-kyltein varustetut paikat ovatkin usein pubeja, joidenkin tuotteiden nimet aiheuttavat kikatuskohtauksia, kana on chook ja kenguruvauva on joey vaikka olisikin tyttö. Lisäksi hassut natiivit lyhentelevät pakonomaisesti pitkiä sanoja, lyhyistä nimistä väännetään puoliväkisin pidempiä ja kaupungitkaan eivät välttämättä äänny tuttujen sääntöjen mukaan. You just gotta love them!

Tuliaisia roudasin Suomeen saakka niukanlaisesti, sillä matkapaksiin ei oikein tämän enempää mahtunut. Vaivaiset kolme pulloa viiniä, pullo macadamiapähkinäöljyä sekä purkit tasmanialaista hunajaa sekä Vegemitea söivät leijonanosan sallituista kiloista. Kärpässarjan ostoksista löytyi macadamiapähkinöitä, kookosesanssia, kuivalihaa (kengurua, emua ja krokotiilia), pussillinen No Worries Lollies-karkkeja (nimen vuoksi ostin!) sekä uppomunankeittopusseja (en ole vielä kokeillut niiden toimivuutta vielä).

Minulla on vahva aavistus siitä, että palaan Australiaan ennen kuin tuo 400 gramman Vegemite-purkki on tyhjä.