Onneksi tiistaisen konferenssin lounasbuffan jälkkäriosastolla oli tarjolla melko muikeita leivonnaisia. Testasin ja hyviksi havaitsin suklaatötterön sekä vihreän marsipaanikakkusen.
Itävallan keittiöstä aika monelle tulee ensimmäisenä mieleen afrikkalaisen elefantin korvan kokoinen Wiener Schnitzel. Niitä mekin lähdimme sadetta uhmaten metsästämään.
Koska molemmat Stephanplatzin Figlmüllerit olivat täynnä, eksyimme onnekkaasti matkan teeman kannalta sopivamman nimiseen ravintola Gutenbergiin (Lugeck 7).
Jämäkän kokoisia olivat myös Gutenbergin vasikka-schnitzelit. Lisukkeeksi tilasin kipon, jossa oli ylinnä vihersalaattia ja sen alla jemmassa perunasalaattia. Kokeilin myös kurkkusalaattia, joka maistui etäisesti hölskytyskurkuille.
Ähkyä lievensin obstlerilla, joka ampaisi heti digestiivieni top kolmoseen Wódka żołądkowa gorzkan ja Avernan rinnalle.
Gutenbergistä löytyi luumun makuista juomaa, mutta Wienin huudit hyvin tunteva matkakaverini kertoi, että sitä tehdään luumujen lisäksi ainakin omenoista, päärynöistä, kirsikoista ja pihlajanmarjoista.
Matkalla hotellille bongasin kiinni olevan keittiöhärpäkekaupan ikkunasta hurmaavia Nutella-veitsiä. Niitä oli tietenkin IHAN pakko käydä hankkimassa ennen lähtöä.
Toinen ruokailupaikkamme oli Lubin (Hainburgerstraße 48), jonka söötti kalalogo koristi lautasten lisäksi myös laseja.
Alkupalaksi söin grillattuja anjoviksia. Sitruunatirauksen kanssa ne maistuivat aivan mahdottoman hyviltä.
Pääruoaksi nautiskelin ilmakuivatulla kinkulla täytettyjä kalmareita. Päältä kalmarit olivat täydellisen rapeita ja sisältä übermureita. Annos ei olisi tosin peruna-pinaattihässäkkää kaivannut, mutta maukasta sekin oli.
Jälkkäreistä kiinnostivat eniten juustot. Erityisesti lautasella alimmaisina olevat kroatialaisen tryffelijuuston siivut olivat herkkua!
Ennen lähtöä pääsin vielä makkaroiden makuun, kun vetäisin lentokentän Brahms & Lisztissä (Gates C) pari bratwurstia ja tautisen hyvää hapankaalia, joka oli ryyditetty speckillä.
Kipoissa oli sinappia sekä tujua piparjuuriraastetta, joka toimi makkaroiden kanssa oivallisesti. Potut olivat tässäkin satsissa vähän turhan panttina. Palan painikkeeksi hörpin suhteellisen suunmukaista vehnäolutta.
Tällä kertaa syömä- ja juomatuomiset olivat niukahkot, mutta laatu korvannee määrän: speckiä kahdesta eri osasta sikaa, luumuobstleria ja pihlajanmarjatäytteistä suklaatia.
5 kommenttia:
Parhaat wienerschnitzelit saa Wienistä ja niitä on pakko saada joka kerta, mutta olipa mukavaa havaita, että nykyään sieltä alkaa näemmä muutenkin saada hyvää ruokaa. Itse otan aina hotellin ilman aamiaista, koska aamiaiset todella osataan wieniläisissä kahviloissa. Kiva postaus, tuli taas matkakuume
Ensimmäisellä kerralla, joskus 90-luvun alussa, kun sain wieninleikkeen nenäni alle oli kyllä ilmeeni varmaan näkemisen arvoinen. Se oli yhtä suuri kuin meikäläisten turkkilaispitserioiden pyörylät, hyvä ettei mennyt lautasen reunan yli. Ja nuo hölskytyskurkkutyyppiset siivulat muistan myös. Wienissä olisi kiva käydä pitkästä aikaa, vaikka lihatuliaisia ostamassa:))
Figlmylleriä ei turhaan hehkuteta. Siellä olen saanut parhaan schnitzelini, joka oikeasti oli isompi kuin lautanen ja superohut. Ja se sivukipossa tarjottu öljypohjainen perunasalaatti oli nams. Silloisella Wienin reissulla tuli myös testattua toinenkin schnitzeli + perunasalaatti, mutta ei yltänyt yhtään Figlmyllerin tasoon. Wien muutenkin todella mahtava kaupunki, taide- ja ruokakulttuuria riittää. Äh, matkakuume :)
-Papu
Piti vielä sanomani, että tuollainen veitsi voisi minutkin kääntää Nutellan syöjäksi. Aivan välttämätön!
Suolaajahunajaa, itseltäni jäi tällä(kin) reissulla kahvilaskene kokonaan kokematta eli jo sen vuoksi kaupunkiin on palattava omalla ajalla. Ehkä kolmas kerta toden sanoo?
Campasimpukka, uudelleen sinne on mentävä ja isomman matkalaukun kanssa!
Papu, Figlmüller täytyy ehdottomasti tsekata. Ravintolan sivuilla olevat kuvat schnitzeleistä ovat sen verran vakuuttavia :-)
Lähetä kommentti