Syksy on nyt sitten virallisesti saapunut, sillä tänään alkoivat Stadin Silakkamarkkinat. Sää suosi Helsingin vanhimman perinnetapahtuman starttia, eikä ainakaan avajaispäivänä kojuista löytynyt vieraan vallan kaloja kuten viime vuonna.
Väkeä oli paikalla sankoin joukoin, mutta omalta osaltani ruuhkapujottelu jäi tänä vuonna lapsipuolen asemaan. Ohjelmani poikkesi kaikista aiemmista vierailuistani markkinoilla, sillä hain ja pääsin jäseneksi raatiin, joka arvostelee silakkatuotekilpailuun osallistuvia maustekaloja sekä silakkasäilykkeitä. Jei!
Silakkaraadissa oli maallikkojäsenten ja järjestävien seurojen edustajien lisäksi monipuolinen arsenaali alan ammattilaisia: ruokakulttuuristrategisti Ville Relander, Top Chef-tuomari ja catering-yrittäjä Pipsa Hurmerinta, ruokatoimittaja ja kirjailija Tuomas Vimma, Ravintolapäivä-konseptoija Olli Sirén sekä Sukulan Jylppy. Lisäksi Stadin slangia raadissa bamlasi Lasse Liemola.
Kokoonnuimme puoliltapäivin kaupungintalolle ja aloitimme nelituntisen urakkamme. Tällä kertaa raadin maistelua pääsi seuraamaan livenä, joten tilaisuuden julkisen luonteen vuoksi jouduimme arvioimaan kaloja pelkän veden voimalla eikä tarjolla ollut kansalaista väkevämpiä ruokajuomia. Harmi, sillä suolaiset fisut olisivat tykänneet ruokaryypyistä.
Ensimmäisinä tuomiolla olivat maustekalat. Niitä oli melko hankala laittaa paremmuusjärjestykseen, koska 18 eri tuotteen välillä ei ollut kovin merkittäviä makuvaihteluja.
Purkkien tunnistetietoina olivat vielä tässä vaiheessa pelkät numerot eli emme tienneet, kuka oli minkäkin kalasäilykkeen valmistanut. Lasiastiasta sai ainakin minulta lisäpojoja.
Kokonaisten kilohailien lisäksi mukana oli myös fileitä, jotka sopisivat mukavasti janssonikiusauksen tykötarpeiksi. Kalojen kavereiksi tarjolla oli perunoita sekä erilaisia leipiä.
Maustekalojen jälkeen pidimme tauon ja söimme sienikeittoa lautasilta, joissa oli hienot vaakunakoristeet. Soppakin oli oivallista.
Lounasbreikin jälkeen kävimme silakkayllätysten kimppuun. Tähän sarjaan oli ilmoitettu peräti 24 tuotetta! Maisteltavaa siis riitti.
Eri tavalla maustettujen silakoidenkaan joukosta ei ollut helppoa valita kaikkein onnistuneinta makuyhdistelmää, sillä tarjolla oli niin monenlaista hyvää. Eniten pidin sipulisesta tuotteesta, jonka sipulit oli todennäköisesti marinoitu omissa erillisissä liemissään ennen silakoiden kanssa sekoittamista. Myös wasabisilakat ja yksi tomaattisista ehdokkaista olivat herkullisia.
Tarkistuslautaselle keräsin vielä kaikki ylläriehdokkaat samaan läjään. Mitään älyttömiä erikoisuudentavoitteluja kisailijoiden joukossa ei ollut. Ainostaan yksi tuote oli sellainen, jota voisi luonnehtia termillä "einesmäinen."
Silakkaraadissa tuomaroiminen oli todella mukava (vaikkakin tavattoman janottava) kokemus. Kaloja maisteltiin välillä syvän hiljaisuuden vallitessa, mutta makukokemuksia myös vertailtiin vieruskavereiden kesken ja mauille keksittiin yhteistuumin kuvaavia termejä.
Porukka otti tehtävän äärimmäisen tosissaan, mutta meininki oli oikein leppoisa. Olimme arvioissamme ilmeisesti kohtalaisen yksimielisiä, koska tuloksissa ei syntynyt hirmuisesti hajontaa.
5 kommenttia:
Tuttu raatilainen tuli aamun hesarin sivuilla vastaan :)
Mutta nyt voi ainakin huoletta luottaa raadin asiantuntemukseen! :) Jos tässä markkinoille ennättää... (kauhean kiireistä tämä kotirouvan elämä!)
Ei tainnut maistelu mennä sääntöjen mukaan. Jos halutaan luotettavia tuloksia, ei vierustovereiden kanssa keskustella.
Emma, silakkasarjan voittaja oli OK, mutta tykkäsin kovasti myös Leif Johanssonin marinoidusta tillisilakasta.
KK, keskustelut pyörivät linjalla "maistuuko tämä joululle?" ja "miksi tämmöistä ja tommoista makua voisi kutsua?" eli ei siellä pisteistä juteltu ollenkaan :-)
Minä ostin tuolta stetsonpäiseltä kaverilta tomaattisilakoita. Olihan kiva lukea mitä kulisseissa tapahtui.
Ankerias Vipunen, tänä vuonna arvostelu ei tapahtunut kulissien takana, vaan kaupungintalon aulassa, jonne olisi voinut tulla seuraamaan maisteluamme :-)
Lähetä kommentti