Minivompatti- ja juustokänttyhommia Luomossa

Vietimme joulukuussa Pullaguru-Aleksin kanssa fine dining-pikkujoulut Luomossa (Katariinankatu 1). Aterioinnin yhteydessä reissutuliaisvompattini sai uuden kodin ja minua lahjottiin ihanan rasvaisella juusto-pekonileivällä ilman rusinoita. Postuumit kiitokset käntystä vielä näin julkisen virallisestikin!

Aleksi menetti dinnerillämme Luomo-neitsyytensä, itselläni kyseessä oli kolmas kerta. Aiemmat visiitit olen tehnyt Vironkadun Luomoon, joista ensimmäinen ajoittuu aikaan, jolloin en vielä kirjoitellut paikalllisista ravintolakäynneistäni ollenkaan.

Järjestyksessään 39. menulta ("Suomi") valitsimme viiden ruokalajin vaihtoehdon. Olisin linkittänyt tuon menun kokonaisuudessaan, mutta Luomon sivut ovat näköjään muuttuneet vuodenvaihteessa, eikä ruokalistahistoriaa niiltä enää löydy. Höh.

Aloitimme ruokahalujemme herättelyn ginidrinksuilla ja amusena lusikoimme maa-artisokkakeittoa, jossa oli rapeita kanannahkamurusia.

Seuraava makupala tarjoiltiin kannellisesta lasipurkista, josta savun hälvettyä löytyi herkkua haukimureketta ja Myrttisen kurkkukuutioita.

Viipaleet lakritsilla glaseerattua ankanrintaa vaativat hieman lähempää tarkastelua. Ne maistuivat ihan tolkuttoman herkullisille.

Ensimmäinen varsinainen ruokalaji oli "Sipulia ja Vilho-juustoa". Vaikka Aleksi kuvaili astian pohjalla olevia kevyesti kuminaista lientä ja perunasuurimoista tehtyjä helmiä rakenteeltaan perunahelmiliimaksi, muodostivat ne Vilho-jäätelön, sipulicarpaccion ja rapsakoiden sipulien kanssa hämmentävän hyvältä maistuvan kokonaisuuden.

Maistuva kokemus oli myös annos nimeltä "Muikku, muikunmätiä ja muikkukukko'". Kermaviilihyytelö, tillilumi ja -pyree olivat oivia kavereita kalajutuille.

Halkaistu muikkukukko - äärimmäistä mahtavuutta!

Liharuokien sarjan käynnistivät "Poro, puolukka ja jäkälä". Sallan porosta lautaselle oli päätynyt sydäntä ja sisäfileetä seuranaan kantarelleja ja suppiksia, sienipyreetä, puolukkaa hyytelönä ja kuivattuina muruina sekä punajuurta. Koko komeuden ylle rouhittiin vielä jännää jäkäläsuolaa. Erittäin toimiva combo.

Lihoille suositeltu Geyser Peakin 2007 Cabernet Sauvignon Alexander Valley sopi erityisen hyvin porolle. Epäilin, että jenkki-cabernet sauvignon olisi tylsä, mutta eipä ollutkaan, koska sen valmistuksessa on käytetty cabernet'n lisäksi muitakin rypäleitä (todennäköisesti syrahia).

Suunputsausta varten saimme melkoiset keot heragranitaa ja mummonkurkkuja.

Seuraava ruoka, "Häränhäntä, luuydin ja punajuuri", hätkähdytti positiivisesti ärtsyllä värillään ja sisälsi nyhtöhäränhäntää, luudintä rosmariinisessa makkarassa sekä vinkeissä kuutioissa. Värikylläistä punajuurta oli mukana niin "risottona", pyreenä kuin vaahtonakin. Tämä oli muutenkin aika äijämäisen menun äijämäisin setti, joka tuli kyllä imuroitua viimeistä murustä myöten.

Esijälkkärinä oli terniä ja tyrniä eli lempeää ternimaitovanukasta kamomillamaidon ja tyrniöljyn kanssa. Tämä oli aikamoista namia ja olisi ihan hyvin riittänyt meikäläiselle jälkiruoaksi.

Varsinainen jälkkäri "Kurpitsaa caramel'" oli nimittäin meikäläisen makuun turhankin makea. Kurpitsaa löytyi crème brûlée-käärmeen ja jäätelön lisäksi ohuina laattoina sekä hiukan raa'an oloisina paloina. Yli-imeläksi jälkiruoan teki megalomaaninen määrä kinuskikastiketta, vähän vähemmälläkin olisi pärjännyt. Täytyy myöntää, että olin snadisti annoskade Aleksin suklaiselle valinnalle.

Sumppien kera pöytään tuotiin vielä voitaikinakeksejä ja tuorejuustokräämiä, jotka näyttivät ihan ranskalaisilta ja majoneesilta.

Alkudrinkki, viisi ruokalajia, kaksi lasia viiniä ja espresso kustansivat 100 euroa, mikä ei mielestäni ole lainkaan kohtuutonta yhden misukan paikassa. Olin syömisiin sekä juomisiin voittopuolisesti oikein tyytyväinen loppumetrien pienistä notkahduksista (yybermakea jälkkäri, vähän turha keksihässäkkä kahvin kanssa) huolimatta.