Loistavaa lähiruokaa Mustiossa

Viime perjantaina lähialuematkailin illastamaan viehättävän Mustion Linnan tiluksilla sijaitsevaan ravintola Linnankrouviin (Hållsnäsintie 89, Mustio). Syömäkavereina oli tuttavapariskunta, joiden häitä hypittiin lähestulkoon päivälleen kymmenen vuotta sitten samoilla huudeilla. Seurueeseemme kuului myös pian viisivuotias Tilda-neiti.

Katu-uskottavien linnojen tapaan Mustion Linnassakin kummittelee. Puistoalueet puolestaan ovat kesäisessä vehreydessään hengästyttävän nättejä ja 1800-luvun puolivälin tienoilla alunperin vaunuvajaksi rakennetuissa tiloissa toimivan ravintolan puitteetkin ovat kerrassaan hurmaavat. 

Hienoja ovat myös Linnankrouvin ruokafilosofiset linjaukset, joiden keskeisiä teesejä ovat ruoan paikallisuus, ekologisuus, puhtaus ja hyvä maku. Paikan verkkosivuilla kerrotaan, että "keittiöömme hyväksytään vain tuotteita, joilla on tarina ja juuret." Tällaisesta lähestymistavasta tykkään kovasti.

Alkajaisiksi pöytäämme kannettiin kahta sorttia leipää kera kirnuvoin ja dijon-sinapilla maustetun tuorejuuston.

Tildan mielestä voita piti olla leivällä reilusti!

Keittiöstä meitä tervehdittiin karitsalla ja kapriskreemillä. Makuyhdistelmä oli mainio.

Alkuruoaksi otin luomukurkkukeittoa kurkkusorbetilla ja mallasmuruilla. Kokonaisuus oli toimiva, mutta varsinkin sorbetti oli seitinohuessa kirpeydessään erittäin hyvin suuhuni sopivaa.

Kurkkuannoksen suositusviini Markus Molitorin Haus Klosterberg Riesling passasi mukavasti yhteen hentojen makujen kanssa.

Pääruokana söin (ylläripylläri) karamellisoitua luomuporsaan niskaa, joka oli ihanan ylikypsää ja juuri sopivasta savuisaa. Kesäkaalisuikaleet ja valkosipulimajoneesi komppasivat makeaa sikaa loistavasti. Enpä muista, milloin olisin viimeksi saanut näin maukasta possua.

Herkullisia olivat myös päältä optimaalisen rapsakat ja sisältä kermaisen pehmeät Pont Neuf-perunat.

Espanjalainen Bodegas Lan Crianza sopi sian kaveriksi oivallisesti.

Jälkiruoaksi valitsin koivunmahlaa, jogurttisorbettia ja pähkinäcrumblea. Raikas, muttei liian makea jälkkäri oli onnistunut päätös erinomaiselle aterialle.

Syömiset ja kaksi lasillista viiniä maksoivat 60 euroa. Hinta on sapuskoiden laatuun nähden todella edullinen. Kulinaarimurula suosittelee syömisretkeä Mustioon mitä lämpimimmin. Täytyy vielä antaa erityismaininta esimerkillisesti tiskatuista astioista, sillä sitä hommaa Linnankrouvissa hoitelee jo toista kesää kummipoikani Kalle.

Piipahin reissullani pikavisiitillä myös Inkossa, missä yksi syömäseurueemme jäsen pitää pientä putiikkia nimeltä Kiurunpesä (Ola Westmanin Puistotie 4E, Inkoo). Siellä on myytävänä lastenvaatteita sekä hyvin kiehtovaa vintage-kamaa kyökkitarvikkeista leluihin ja kaikkea siltä väliltä. Kannattaa poiketa, jos tuolla suunnalla liikkuu!