Hassen hauskat seiväsmatkat

Olen venkoillut tämän postauksen kanssa liki kuukauden ajan miettien, kirjoitanko ravintolavierailustamme ollenkaan. Jutun otsikoksi sopisi nimittäin loistavasti myös termipari Suuri Kusetus, sillä sellainen maku Chez Dominiquen (Rikhardinkatu 4) bistrohulluttelusta suuhun jäi.

Bistropaparazzi.

Huhtikuun alussa CD:n uutiskirjeessä kerrottiin, että tuplatähtiravintola muutetaan kahden kuukauden ajaksi bistroksi nimeltä Bye Bye Dominique, jossa mainostettiin olevan "räyhäkkä meininki ja bistrohinnat."  Media tulkitsi tämän ensin virheellisesti ja kertoi Chez Dominiquen lopettavan toimintansa kokonaan.

Viestin keihäänkärkenä olleen rehvakkaanoloisen iskulauseen "F**k the stars, nyt pidetään hauskaa" innoittamina päätimme järjestää ravintolakerhon kesäkuun möötin Välimäen bistrossa.

Vanhat tutut amuse-bouchet.

Odotukset olivat korkealla, mutta aika pian hiffasimme, että salihenkilökunnalla olivat seipäät unohtuneet sinne minne aurinko ei paista ja kyökin puolelle ei oltu muistettu kertoa bistroviikkojen menua, sillä tunnelma ja muonitus eivät juurikaan poikenneet aiempien visiittien kokemuksista.

Salaatti porkkanoista, retiiseistä ja tryffelistä nokkossoossilla ja vuohenmaitorahkajauheella.

Valitsemassamme kuuden ruokalajin menussa ei ollut mitään vikaa, annokset olivat erittäin maistuvia. Tuntuu ristiriitaiselta olla pettynyt loistosapuskoihin, mutta emme tulleet Chez Dominiqueen paikan normaalien tarjoomusten vuoksi, vaan luvattujen bistropöperöiden ja -atmosfäärin takia. Kumpaakaan emme valitettavasti päässeet kokemaan.

Ankanmaksamoussen kanssa oli tällä kertaa tarjolla raparperia ja ruusua. Briossi ei ollut aivan optimaalisen tuoretta kamaa.

Makrillia, kahdenlaista parsaa ja hollandaisea savukuvun alla. Tämä oli minulle ehkä mieluisin setti.

Turskan söimme kukka- ja parsakaalin sekä voi-valkoviinikastikkeen kera. Lautasella oli myös rapsakaksi työstettyä turskan nahkaa, joka on aina herkullista.

Härkä oli täydellisesti paistettua ja sen lisukkeista makumuistiin jäivät erityisesti artisokka ja kateenkorva.

Väliruokana gin & tonic. Alimmaisena lötkötellyt hyytelö oli hassua.

Otimme menun seuraksi puolikkaan viinipaketin. Ohikiitävän hetken verran epäilimme puolitusmahdollisuuden olevan sitä rempseää bistromeininkiä, mutta seiväscrew yllättikin meidät niin sanotulla bistrovittuilulla. Eräs seurueemme jäsen ihmetteli toisen tai kolmannen kaadon kohdalla lasissaan olevaa sakkaa, johon yrmeä herra vastasi lakonisesti, että "muutaman lasillisen jälkeen sitä saattaa nähdä kaikenlaista." 

F**k the stars indeed, olimme selkeästi jossain muualla kuin kahden Michelin-tähden ravintolassa.

Viinipaketti koostui yllä näkyvistä juomista. Hyviä olivat, mutta en jaksanut guuglailla niistä tarkempia tietoja.

Ennen jälkiruokaa pöytään tuodut kukkaruukut herättivät hämmennystä, mutta eivät hyvällä tavalla. Ruukun ylimmän kerroksen suutuntuma oli aika epämiellyttävä.

Melko yllätyksetön jälkkäri koostui raparperista, valkosuklaasta ja inkivääristä.

Tämän ravintolakerhon kokouksen pöytäkirjaotteita löytyy myös Seikkalija-Aleksin ja Juureva-Millan blogeista. Heidän lisäkseen mukana kokoustamasssa olivat Soppa-Hanna, Suriseva-Katri sekä Avaruus-Antti ja Tekno-Laura, joita ei voi linkittää.

Lysti kustansi 144 euroa, mikä on toki Dompan dinnerihinnaksi ehkä normaalitaksoja karvan verran pienempi. Mutta sitä tyyppiä, joka tätä kutsuu "bistrohinnaksi" edes lainausmerkeissä, pitäisi tukistaa napakasti. Huonon kokemuksen kruunasi upeasti henkilökunnan hyvästelemättömyys poistuessamme kuppilasta. Olisi vissiin pitänyt jättää tippiä hyvänyöntoivotuksen saadakseen.

Ai niin, hanavedestä maksoimme 10 euroa per nuppi.