26. kesäkuuta 2013

Hassen hauskat seiväsmatkat

Olen venkoillut tämän postauksen kanssa liki kuukauden ajan miettien, kirjoitanko ravintolavierailustamme ollenkaan. Jutun otsikoksi sopisi nimittäin loistavasti myös termipari Suuri Kusetus, sillä sellainen maku Chez Dominiquen (Rikhardinkatu 4) bistrohulluttelusta suuhun jäi.
Bistropaparazzi.
Huhtikuun alussa CD:n uutiskirjeessä kerrottiin, että tuplatähtiravintola muutetaan kahden kuukauden ajaksi bistroksi nimeltä Bye Bye Dominique, jossa mainostettiin olevan "räyhäkkä meininki ja bistrohinnat."  Media tulkitsi tämän ensin virheellisesti ja kertoi Chez Dominiquen lopettavan toimintansa kokonaan.

Viestin keihäänkärkenä olleen rehvakkaanoloisen iskulauseen "F**k the stars, nyt pidetään hauskaa" innoittamina päätimme järjestää ravintolakerhon kesäkuun möötin Välimäen bistrossa.
Vanhat tutut amuse-bouchet.
Odotukset olivat korkealla, mutta aika pian hiffasimme, että salihenkilökunnalla olivat seipäät unohtuneet sinne minne aurinko ei paista ja kyökin puolelle ei oltu muistettu kertoa bistroviikkojen menua, sillä tunnelma ja muonitus eivät juurikaan poikenneet aiempien visiittien kokemuksista.
Salaatti porkkanoista, retiiseistä ja tryffelistä nokkossoossilla ja vuohenmaitorahkajauheella.
Valitsemassamme kuuden ruokalajin menussa ei ollut mitään vikaa, annokset olivat erittäin maistuvia. Tuntuu ristiriitaiselta olla pettynyt loistosapuskoihin, mutta emme tulleet Chez Dominiqueen paikan normaalien tarjoomusten vuoksi, vaan luvattujen bistropöperöiden ja -atmosfäärin takia. Kumpaakaan emme valitettavasti päässeet kokemaan.
Ankanmaksamoussen kanssa oli tällä kertaa tarjolla raparperia ja ruusua. Briossi ei ollut aivan optimaalisen tuoretta kamaa.
Makrillia, kahdenlaista parsaa ja hollandaisea savukuvun alla. Tämä oli minulle ehkä mieluisin setti.
Turskan söimme kukka- ja parsakaalin sekä voi-valkoviinikastikkeen kera. Lautasella oli myös rapsakaksi työstettyä turskan nahkaa, joka on aina herkullista.
Härkä oli täydellisesti paistettua ja sen lisukkeista makumuistiin jäivät erityisesti artisokka ja kateenkorva.
Väliruokana gin & tonic. Alimmaisena lötkötellyt hyytelö oli hassua.
Otimme menun seuraksi puolikkaan viinipaketin. Ohikiitävän hetken verran epäilimme puolitusmahdollisuuden olevan sitä rempseää bistromeininkiä, mutta seiväscrew yllättikin meidät niin sanotulla bistrovittuilulla. Eräs seurueemme jäsen ihmetteli toisen tai kolmannen kaadon kohdalla lasissaan olevaa sakkaa, johon yrmeä herra vastasi lakonisesti, että "muutaman lasillisen jälkeen sitä saattaa nähdä kaikenlaista." 

F**k the stars indeed, olimme selkeästi jossain muualla kuin kahden Michelin-tähden ravintolassa.
Viinipaketti koostui yllä näkyvistä juomista. Hyviä olivat, mutta en jaksanut guuglailla niistä tarkempia tietoja.
Ennen jälkiruokaa pöytään tuodut kukkaruukut herättivät hämmennystä, mutta eivät hyvällä tavalla. Ruukun ylimmän kerroksen suutuntuma oli aika epämiellyttävä.
Melko yllätyksetön jälkkäri koostui raparperista, valkosuklaasta ja inkivääristä.
Tämän ravintolakerhon kokouksen pöytäkirjaotteita löytyy myös Seikkalija-Aleksin ja Juureva-Millan blogeista. Heidän lisäkseen mukana kokoustamasssa olivat Soppa-Hanna, Suriseva-Katri sekä Avaruus-Antti ja Tekno-Laura, joita ei voi linkittää.
Lysti kustansi 144 euroa, mikä on toki Dompan dinnerihinnaksi ehkä normaalitaksoja karvan verran pienempi. Mutta sitä tyyppiä, joka tätä kutsuu "bistrohinnaksi" edes lainausmerkeissä, pitäisi tukistaa napakasti. Huonon kokemuksen kruunasi upeasti henkilökunnan hyvästelemättömyys poistuessamme kuppilasta. Olisi vissiin pitänyt jättää tippiä hyvänyöntoivotuksen saadakseen.

Ai niin, hanavedestä maksoimme 10 euroa per nuppi.

21 kommenttia:

Chez Jasu kirjoitti...

Aivan naurettavaa! Rentous ja Hans ei näköjään sovi samaan lauseseen missään yhteydessä...

Andalusiana kirjoitti...

no voi. sen verran kitkeräsävytteisiä ovat olleet muidenkin kommentit, ettei kyllä (etenkään noilla hinnoilla!) houkuttele katsastamaan :-/

Tuplaespresso kirjoitti...

Lidlin mainos on kyllä tosi hyvin käsikirjoitettu ja näytelty. Siitähän voi saada jopa sellaisen kuvan, että HV olisi jotenkin huumorintajuinen ja rento tyyppi. Kymmenen pistettä kääsärin tehneelle mainostoimistolle.

annemi / 52 weeks of deliciousness kirjoitti...

Tämä oli pakko jakaa eteenpäin, Hans ei vaan osaa :D

Pakko kiittää sinua että kävit testaamassa ko. paikan ja raportoit siitä, koska jos joskus vielä harkitsin asiaa niin nyt en enää ja jätän Hansin bistronkin väliin kuten Chez Dominiquen :)

heta kirjoitti...

Ahaha, paras ruokablogautus, johon olen vähään aikaan lukenut! Jään lukijaksi.

Ja annemia komppaillen, iso kiitos raportoinnista!

Wanna-be-kulinaristi kirjoitti...

Kiitos postauksesta. Kävimme testaamassa bistron jokin aika sitten ystävien kanssa ja ruoassa ei ollut valittamista (musta esim toi kukkaruukkujuttu oli hyvä, tai en muista, että siinä olis ollut ainakaan mitään ongelmaa), mutta PALVELU. Siis pliis. Muistin taas, miksen käy tuolla ikinä syömässä omalla rahalla, vaikka olisi juhlaankin syytä. Palvelu on niin superjäykkää ja ahdistavaa, että tulee syöjällekin stressi siitä, osaako vetää teatterin läpi oikein. Musta tähtiravintolassa pitää tajuta se, että mukaudutaan asiakaskuntaan - on niitä, jotka haluavat, että jäykistellään ja on niitä, joiden kanssa voi ottaa vähän rennommin. Musta esim Savoyssa osataan tämä erittäin hyvin, jos palvelusta puhutaan.

Ystävämme kysyi mikä bistrosta tekee bistron ja hänelle vastattiin, että "ruoat ovat vähän muuttuneet, hinnat laskeneet, muuten periaatteessa sama". No niin oli. :)

Anonyymi kirjoitti...

"Eräs seurueemme jäsen ihmetteli toisen tai kolmannen kaadon kohdalla lasissaan olevaa sakkaa, johon yrmeä herra vastasi lakonisesti, että 'muutaman lasillisen jälkeen sitä saattaa nähdä kaikenlaista.'" ?!

Tuohon ei voi sanoa muuta kuin OHO!

Jos joku ylimielinen tarjoilija olisi minulle esittänyt tuollaisen huomautuksen, olisin varmaan saman tien kiittänyt, lähtenyt ja sanonut lopulliset hyvästit kyseiselle ravintolalle. (Itse asiassa olen tavallaan tehnytkin sen, koska pari kertaa ateriointia CD:ssä oli tunnelmaltaan pari kertaa liikaa.)

Tarjoilija, olkoon vaikka minkälainen hovimestari tai sommelier, on asiakaspalvelutyössä. Se ei tarkoita, että asiakasta pitäisi pokkuroida, mutta kannattaa kuitenkin muistaa kuka sen palkan viime kädessä maksaa - asiakas...

Unknown kirjoitti...

Niin, etta HV:t vaan HV:lle :-D
Kiitos taas kerran kivasta postauksesta, naita on aina mukava odottaa.

aleksi kirjoitti...

"salihenkilökunnalla olivat seipäät unohtuneet sinne minne aurinko ei paista" hihih

Ulla kirjoitti...

Ei hemmetti :-0 Mikä tuossa oli _bistroa_? Sommelier taisi olla sama, joka oli työvuorossa silloin, kun me Jasun ja klaanin kanssa käytiin Chez Dompassa, ũbertökeröstä kommentista päätellen.

Jonna kirjoitti...

Omat kokemukset ovat vähän vastaavia, vaikka bistroversiota en ole testannut. Minä toivoisin, että Välimäki olisi uskaltanut kunnolla revitellä ja innostaisi myös salin tekemään samoin. Hyvä palvelu ei tarkoita sinua lainatakseni seivästä siellä missä aurinko ei paista.

Anonyymi kirjoitti...

Hasse on bistroiluyrityksessään tehnyt ihan perusmokan, valinnut väärät tyypit duuniin. Kun sekä hän itse että koko henkilökunta on "tarkoin duuniinsa valittuja
tähtiravintolatyöntekijöitä", niin miten kukaan voisi kuvitellakaan, että sen sakin saisi sormia napsauttamalla yhtäkkiä muutetuksi letkeiksi bistrokyyppareiksi. Sitruunan syönyt pökkelö ei yksinkertaisesti pysty muuttumaan hunajaisen sutjakkaaksi pajunvitsaksi.

Jaana kirjoitti...

Jasu, noinhan se valitettavasti taitaa olla.

Andalusiana, taitaa hetken kestää ennen kuin itsekään CD:ssa taas syön. Helsingissä on hinta-laatu-suhteeltaan monta Domppaa parempaa kuppilaa.

Tuplaespresso, samaa mieltä Lidlin mainoksesta :-)

annemi, kyllä Välimäki osaa sapuskaa tehdä, mutta viestintätaidoissa ja konseptien loppuun asti paketoinnissa olisi hiukan opeteltavaa.

heta, kiva kuulla, kiitos itsellesi :-)

Wanna-be-kulinaristi, ruoat olivat muuttuneet tosi vähän ja hinnat eivät todellakaan olleet laskeutuneet bistrotasolle :-)

CD:n pönkeä palvelu on kummastuttanut minua aina ja kummastus on vain lisääntynyt sitä mukaa kun kokemuksia rennommista misukkapaikoista (esim. Noma, St. John) on kertynyt.

Ano ykkönen, kyllä meidänkin leukamme niin sanotusti loksahtivat tuon kommentin jälkeen.

jenni, vassokuu :-)

aleksi, seipäät, kepit mitä näitä nyt on ;-)

Ulla, todennäköisesti tyyppi on sama. Kaveri on ollut poissa paikalta, kun tilannetajua ja ihmisten lukemistaitoja on jaettu.

Jonna, tuota samaa mekin toivoimme. Välimäki ei ymmärtääkseni ole kovin pidetty työnantaja, sillä CD:ssa henksun vaihtuvuustahti on aika vikkelä. Noista lähtökohdista voi olla hiukan haasteellista innostaa joukkoja mihinkään kivaan bistrorevittelyyn :-/

Ano kakkonen, eikös ammattitaitoisen ravintolatyöntekijän tulisi kyetä sopeuttamaan käyttäytymistään erilaisten tilanteiden ja asiakkaiden mukaan? Jotkut arvostavat formaalia pönkeyttä, toiset taas tykkäävät enemmän rennommasta meiningistä ja professionaalin pitäisi osata tunnistaa eri ihmistyypit ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Sitruunan syönyt pökkelö! Hyvä kun sanoit sen. Itse olen sitä ihmetellyt, miten HV voi olla valittu esim. siihen ammattikokkien skabaohjelmaan tuomariksi. Mielestäni ammattitaito, pro-ote, on niin paljon laajempi käsite kuin pelkkä substanssin hallinta. On ikävää, että esimerkillä johtamista tekee henkilö, jonka elämäntehtävä on olla nariseva, virheitä pinpointtaava v-tuilija. Kaikesta päätellen hän on tyylillään kuolettanut myös oman henkilöstönsä.

Jaana kirjoitti...

Ano kolmonen, itse olen tavallaan nauttinut Välimäen tuomaroinnista mainitsemassasi kokkikisassa, sillä ohjelmaformaattiinhan kuuluu olennaisena osana "vittumaisen tuomarin" rooli, joka suomalaisessa versiossa on napsahtanut Välimäelle. Hänen alaisuudessaan työskenteleminen olisikin varmasti ihan eri juttu.

Anonyymi kirjoitti...

Ano kakkonen vielä. Ei ihminen luonteelleen mitään mahda ja ainahan työntekijät palkataan ominaisuuksiensa mukaan johonkin tiettyyn tehtävään. Dompalla on ollut omat kriteerit joiden perusteella nämä tyypit on valittu ”tähtiravintolan henkilökunnaksi” ja ravintolan starojen myötä näille on tullut sellainen käsitys että hekin ovat jonkunlaisia staroja, Ylimielisyys, kun sellainen ikävä luonteenpiirre on päässyt kehittymään, ei häviä kenenkään mahtikäskyllä. Ammattilaisen ja tosi ammattilaisen suurin ero on siinä että tosi ammattilainen ei ole ylimielinen.

Jaana kirjoitti...

Ano kakkonen, totta turiset.

Ulla kirjoitti...

Katsottiin muuten äskettäin TV5:ltä tullut Heston Blumenthalin ohjelma vuodelta 2011, ja kappas vain, Heston tarjoili tismalleen samannäköistä kukkaruukkuruokaa, tosin Hestonin yrtit olivat isommat :-D Multa oli suklaa-muropöperöä ja sen alla tiramisua.

Jaana kirjoitti...

Ulla, tuo kukkaruukkuformaatti on fine dining-paikoissa aika yleisesti harrastettu, tykötarpeet vaan vaihtelevat. Esim. Nomassa kukkaruukussa tarjoiltiin naatillisia retiisejä ja porkkanoita. Multa oli valmistettu oluesta, pähkinöistä ja mallasjauhoista. Mullan alta löytyi yrteillä maustettua jogurttia.

Portobello kirjoitti...

Kiitos postauksesta!

Valitan ikävää kokemustanne, mutta en suoraan ole millään tavalla yllättänyt. Helsinki on pullollaan parempia paikkoja, joten jääköön yrmeät katselemaan tähtiään ihan keskenään.

Jaana kirjoitti...

Portobello, totta turiset. Lähitulevaisuudessa ei ole kyllä aikomuksia ruokailla Välimäen kuppiloissa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...