Hippipuppua Huvilakadulla

Kesäkuu on hujahtanut jo näin pitkälle, enkä ole vielä ehtinyt kertomaan toukokuun lopun herkutteluillasta Kurpitsa-Marin, Soppa-Hannan ja Minnan-jota-ei-voi-linkittää kanssa. Yksi syy raportoimattomuuteni lienee juoksevan ajan ohella myös se, että olen tainnut käyttää ylistyssanat loppuun Chef & Sommelieristä (Huvilakatu 28) kertoessani, mutta paikka vaan on yhtä mahtava kokemus kerta toisensa jälkeen.

Niin nytkin. Tällä kertaa keittiössä oli vierailevia tähtiä, sillä Dan Cox and Kevin Tickle ravintola Roganicista olivat C&S:ssa "kokkivaihdossa". Kävin taannoisella Lontoon reissullani illastamassa Roganicissa, joten odotukset olivat hykerryttävän korkealla.

Vierailun aikaisessa menussa joka toinen ruokalaji oli C&S:n käsialaa, joka toinen taas vaihtareiden.

Alkudrinksuina joimme luomucava Vall Dolina Brut Nature Reservaa. Varsinaiset ruokaorgiat käynnistettiin suupalalla, jossa oli taimenta ja voikukannuppu.

Söimme täyden menun, mutta viinipaketin sijasta pyysimme, että meille valittaisiin pari-kolme lasillista syömisiin mätsäävää juomaa. Niistä ensimmäinen oli aika suunmukaista Spanier-Gillot'n Riesling Kalkglimmeriä.

Menun aloitti Roganicin Helsinki-salaatti, joka oli koottu ennen serviisejä tehdyllä keräilykierroksella löytyneistä villikasveista. Lisäksi pöytään kannettiin (useaan eri otteeseen) C&S:n leipiä, joista varsinkin rosmariininen ruisleipä on ihan hullunhyvää. Puhumattakaan voista - sitä voisi melkein syödä lusikalla.

C&S:n annoksen purjo, päärynä ja hasselpähkinävaahto eivät herättäneet erikseen maisteltuina suuria riemunkiljahduksia, mutta kun niitä kaikkia haarukoi suuhunsa samanaikaisesti, niin maku oli loistava.

Parsaa ja minttua Roganicin tapaan oli maukas ja nätti kokonaisuus. Riesling toimi ehkä parhaiten juuri tämän ruokalajin kanssa.

Toinen viini, Sebastien Riffault'n Les Quarterons Sancerre 2010, sekä näytti että maistui etäisesti tutulta, ja yritin muistella missä ihmeessä olin sitä aikaisemmin juonut. Arkistojen tonkiminen paljasti, että se paikka oli Chef & Sommelier.

Sancerre oli ihana makupari kuhalle, simpukoille, horsmille ja ketunleiville. Taisi siinä olla ruskistettua voitakin *pökr*

Vinkeä vihreä riisi oli addiktoivan hyvää.

Annos, jossa oli koljaa ja sieniä, maistui koljalle ja sienille. Yksinkertaisia, intensiivisiä makuja!

Kanan ja ohran kastikkeeseen oli käytetty Malmgårdin panimon HUVILA Arctic Circle Alea, jota myös joimme annoksen kyytipoikana. Napapiiribisse oli minulle täysin uusi tuttavuus ja tykästyin siihen oitis.

Suolaisen setin lopuksi nakertelimme tuhdisti haisevaa Wanhaa Wilhoa ja jännää punaherukka-mustaherukanlehtihilloketta.

Ennen jälkkäreitä tarjoiltu väliruoka maistui suussa samalta miltä saunavasta (se ON vasta!) tuoksuu eli kesältä.

Jaillancen Clairette de Die Traditionia eräs seurueemme jäsen kuvaili termiparilla "poreileva juopotteluviini". Jälkiruoista se sopi paremmin ensimmäiselle annokselle...

...josta löytyi sesonkituote raparperia monessa muodossa. Maut olivat mukavan kirpeitä vailla ylenmääräistä makeutta. 

Toinen jälkkäri oli palsternakkakakkua, joka oli tehty kuten porkkanakakku, mutta porkkanat oli korvattu palsternakalla. Namia!

Aterian päätteeksi tein Chef & Sommelierissä ennennäkemättömän teon eli siemailin pikarillisen Jallua* (en tietenkään omasta pullosta, vaan talon varastoista).

Menu viineineen kustansi 116 euroa, mikä ei ole mielestäni lainkaan paha hinta näin hulppeasta elämyksestä. Sen sijaa C&S:n jalluneitsyyden vieminen osoittautui minulle maksuttomaksi huviksi.

The more the merrier.

Pienen ravintolan pienessä keittiössä oli aika ajoin melkoisen ahdasta, kun siellä askaroi vakiohenksun lisäksi pari "ylimääräistä" kaveria. Täytyy kyllä nostaa hattua tyyppien ammattitaidolle ja lehmänhermoille, itseltäni moisissa olosuhteissa palaisi käämi alta aikayksikön.

Sasulta on muuten ilmestynyt Vihreä pöytä-kasvisruokakeittokirja, joka on sievä kuin maatiaissika pienenä. Siinä olevat ohjeet vaikuttavat helpoilta ja herkullisilta. Ja mikä parasta, ne ovat ihan Sasun ja Chef & Sommelierin näköisiä. Sain tämän viehättävän teoksen arvostelukappaleena, mistä kauniit kiitokset kuuluvat Christer Lindgrenille.