Paikallisten kafrujen tapaamisen ja ravintoloiden koluamisen ohella syynä Tampereen matkaan oli legendaarisen Kauko Röyhkä & Nartun keikka legendaarisella Yo-talolla. Setti oli loistava ja Yo-talo ei ollut muuttunut noin 20 vuodessa juuri lainkaan. Kaljaluukullekin oli ihan yhtä pitkä jonot kuin aina ennenkin.
Ensimmäiset ruokatreffit tein Gastropub Tuulensuuhun (Hämeenpuisto 23), missä söin loistavia sinisimpukoita vehnäoluessa. Seuralainen tilasi Parmesanilla gratinoituja etanoita sinappikastikkeessa sekä juustolautasen, joista juustosatsi oli kuulemma pienoinen pettymys.
Oivallisten eväiden lisäksi Tuulensuussa on kunnioitettava juomavalikoima. Tykästyimme kovasti gueuzeen nimeltä Mort Subite Oude Gueuze.
Pitkäksi venähtäneen illan aikana nautitut siiderit, viinit, oluet, grapat ja jallut aiheuttivat sen, että matkalla hotellille piti käydä hakemassa rautatieaseman lankarullagrilliltä limua sekä pärämätsi kaikilla mausteilla. Maistui muistaakseni ihan sairaan hyvältä.
Sananmukaisesti dagen efterinä sovin Yo-talolla yllättäen tapaamani vanhan kaverin kanssa lounaställit Tillikkaan (Keskustori 2). Pyttipannu terassilla sopi erinomaisesti senhetkisiin olotiloihimme.
Edelleen hiukan vajaissa ruumiinvoimissa siirryin illan tullen Näsinneulaan (Särkänniemi, Laiturikatu 1). 168-metrinen pyörivä ravintola ei ole paras mahdollinen ruokailupaikka korkeita paikkoja kammoavalle krapulapesäkkeelle...
No, purin hampaat yhteen, otin ison kulauksen bellinistä ja valitsin listalta Tampere Menun, jonka ensimmäisenä syömänä oli kylmä tomaattikeitto. Oli hienoa, että koko kolmen hengen pöytäkuntamme ei tarvinnut valita samaa menua (ainoastaan yhdeksän ruokalajin menu tarjoillaan koko pöytäseurueelle).
Alkuruokana oli unelmamureaa possunposkea Paijan tilateurastamolta Urjalasta sekä kauden vihanneksia.
Väliruoaksi Tampere Menun tilanneet saivat upeaa, kesäisenraikasta basilikagranitéa.
Pääruoaksi söin allamme siintelevästä Pyhäjärvestä pyydettyä kuhaa parsa-pekonirisoton kanssa. Voi miten herkulliselta se maistuikaan!
Kolmeen pirkkoon juotu pullo portugalilaista suositusviiniä (Sedna Branco 2010) sopi erityisen mallikkaasti kuhan kaveriksi, mutta toimi myös muiden ruokien kumppanina.
Päheältä näsinneulakuvioidulta lautaselta löytyi Peltolan Blue- ja Savuhilma-juustoa sekä mansikkahilloa.
Jälkkärinä oli iso kipollinen maitovanukasta, minttusorbettia ja marjoa.
Näsinneulasta jäi kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen maku suuhun. Sapuskat olivat maukkaita ja annokset todella reilun kokoisia.
Ja maisemat olivat tietty henkeäsalpaavan kauniita (jos uskalsi katsoa).
Seuraavana päivänä jonotimme ystävättäreni kanssa muun rahvaan seassa mustaa Tammelantorilla.
Kyllä ei ole mörkömakkara missään niin hyvää, kuin suoraan Tapolan kojulta ostettuna. Kyytipojaksi oli toriuskottavuuden säilymisen nimissä pikkupakko ottaa kylmää maitoa.
Ennen junan lähtöä ehdin käydä hakemassa aimo kimpaleet haisevaa Armasta ja tuonti-Appenzelleriä viehkosta Armas Maitokaupasta (Tuomiokirkonkatu 17). Hella & Huone Delistä (Rautatienkatu 27) mukaan tarttui vielä kiintoisa hillopurkki.
Tampereella pitäisi ehdottomasti käydä useammin, on se sen verran kiva pitäjä.
10 kommenttia:
Vitsi kun on ollu suunnitelmissa visiteerata tuolla Tuulensuussa kun sukunimeni sattuu olemaan Tuulensuu:-D ens kerralla Suomen visiitilla siid Tampesterin kautta! -jenni-
Hyvää kannattaa odottaa :-)
Me ollaan menossa tiistaina Manseen, mutta aika eri merkeissä. Lasten kanssa :).
Merkkari, voi lastenkin kanssa syödä mörkömakkaraa ;-)
Olit sitten Tampesterissa, etkä käynyt Berthassa? :-O
--bronx
bronx, tällä kertaa en ehtinyt ja Bertha taisi olla vierailuni aikoihin kesälomalla. Piipahdin ravintelissa alkuvuodesta.
Myös ravintola C:ssä pitäisi käydä. Juttelin ceeläisten kanssa Taste of Helsingissä ja he kertoivat, että Tampesterissa onkin ihan omanlaisensa ABC-ketju. Ihmettelin, että mikä ihme se A siinä ketjussa on ja sain kuulla sen olevan B:n ja C:n välissä sijaitseva Alepupi :-D
Juu, Tampereella on tullut aterioitua hyvää ruokaa aina kun siellä on käynyt! :P
Mutta seuraavaa visiittiä silmällä pitäen tekee ehdottomasti tämän postauksen innoittamana mieli päästä Näsinneulaan syömään, ei pelkästään maisemia katselemaan. :)
Nenna, Näsinneulassa kannattaa ilman muuta käydä syömässä. Ensin korvat luimussa hissillä niin ylös kuin pääsee, sitten vielä yhdet portaat ylöspäin ja olet perillä.
Sinne kannattaa muuten varata pöytä etukäteen, niin ei tartte huvipuiston porteilla maksella sisäänpääsymaksuja.
Tampere on ihana!
Virpi, kyä näi o!
Lähetä kommentti