Kun kuuntelen Domppaa...

Kesäkuussa Chez Dominiquen (Rikhardinkatu 4) uutiskirjeen tilaajat saivat erikoistarjouksena mahdollisuuden päästä testaamaan uutta maistelumenua 90 euron hintaan. Vikkelänä henkilönä varasin pöydän hetimiten ja houkuttelin Hannan sopan Hannan kanssani herkuttelemaan.

Tämä oli kolmas CD-visiittini. Viimeksi söin siellä pari vuotta sitten, kun Islannista Euroopan ylle pöllähtäneen tuhkapilven takia lontoolaisen asiakkaan peruuntunut yksityistilaisuus myytiin liki omakustannehintaan first come, first serve-periaatteella. Sitä edellisen vierailuni tein vielä Ludviginkadulla sijainneeseen ravintolaan.

Uusi, kesäinen menu on saanut vaikutteita muiden muassa suomalaisten muotoilijoiden Eero Aarnion ja Oiva Toikan lempiruoista. Samojen herrojen klassikkoluomuksia voi ihailla ravintolassa vaikkapa istahtamalla hetkiseksi Aarnion Poni-tuoliin, kuten eräs asiakkaista meidän siellä ollessamme teki.

Muutenkin tuntui siltä, että aiemmilla kerroilla sekä asiakas- että henkilökuntaa vaivannut jäykkä pönötysmeininki olisi hiukkasen liudentunut. Väki oli kautta linjan rennompaa ja tyttöjen vessaankin oli ilmestynyt pimupingviini.

Pitkältä kuumalta kesälistalta meille kannettiin parikymmentä syömää, joiden taso vaihteli ihan kivasta lähestulkoon ilopissat irroittaneisiin eväisiin. Mutta mikä näistä neljästä menuvaihtoehdoista on myös Popedan biisin nimi?

Ruokaretki aloitettiin shampanjalla sekä juureslastuilla ja dipeillä. Ruskistetun voin makuinen dippi ja palsternakkalastu olivat mainio yhdistelmä.

Pizza Slice oli vähän mitäänsanomaton, eikä Crispy Skin ollut lainkaan crispy...

...mutta ankanmaksa-suklaatikkari oli hykerryttävän hyvää.

Pienellä pyykkipojalla kiinninipistetty tartar-paketti sekä sen viereinen huikea juustoinen suupala olivat herkullisia. Kuvassa oikealla pötköttävä Fish on the Beach sen sijaan oli letkeä kaveri ilman frittimuikkuun kuuluvaa rapeutta.

Seuraavaksi saimme rapsakan kalapalleron (muistaakseni turskaa)...

...jonka kaveriksi kaadettiin herneenversoista tehtyä lientä.

Tästä ei hernesoppa enää kesäisemmäksi muutu!

Täyttä viinipakettia emme ottaneet, vaan joimme pari lasillista valkoviiniä ja yhden punaista. Tämä espanjalainen Londoño Vendimia Blanco sopi erinomaisesti yhteen...

...kyytönrahkamoussen ja pikkelöityjen vihannesten kanssa. Kyytönrahkamousse oli yksi illan hienoimpia makuelämyksiä.

Ehdin melkein kuvaamaan Frozen Saladin hiilihappojäähuurut.

Usvan haihduttua jäljelle jäi emähyvä, ritisevä salaatti.

Ankanmaksamoussea raparperin ja tumman suklaan kanssa syödessä olisi tehnyt mieli kiljua kimeällä äänellä riemusta, mutta nipin napin saimme pidettyä mölyt mahoissamme. Miten ruoka voi olla näin ihanaa?

Puhdasta iloa oli myös lusikoida munaa, lehtivihreää ja tryffeliä. Tämä saattaa jopa kiilata ohi Nomassa nauttimani maailman parhaan munan.

Seuraavaksi laseihimme kaadettiin uusiseelantilaista Cloydy Bay 2008 Te Kokoa, oikein suunmukaista Sauvignon Blancia..

Ruokatykitys jatkui langustinpyrstöllä, jonka kanssa tarjoiltua huippukastiketta oli mahdotonta saada haarukoitua lautasen urista tuulensuojaan. Teki NIIN mieli nuolla lautanen.

Suussasulavan haudutetun turskan kruunasi rapeaksi työstetty kaistale kalan nahkaa.

Sorrell & Tree & Sorrell maistui samalta miltä saunassa tuoksuu ja tuntuu. Ja taas meinasi tulla iloitku.

Liharuoan kumppaniksi valittu Domaine Denis Mortet Bourgogne Cuvée de Noble Souche toimi...

...kyyhkyn kanssa oikein kauniisti. Lintu ja varsinkin sen maksasta tehty mousse veivät kirjaimellisesti kielen mennessään kyllä ihan ilman viiniäkin.

Ennen varsinaisia jälkkäreitä suut putsattiin raikkaalla Wet Mossilla.

Ensimmäisellä jälkiruokalautasella oli aika paljon tavaraa, joista parhaiten makumuistiin jäi oikean alareunan mahtavan rosmariininen mini-crème brûlée.

Green Tea-annoksen jööti suklaakakku, maitojäätelö, kirsikat, pistaasit sekä vihreän teen makuinen kastike olivat herkkuja kaikki tyynni.

Kahvin kanssa piti pätistää vielä macaron, marmeladeja, suklaata, toffeeta...

...sekä tietenkin vaahtokarkkeja. Lakritsiset namut värjäsivät hampaat sysimustiksi, mutta who cares.

Siunatuksi lopuksi mahti-illallinen sinetöitiin pienillä nokareilla perunajäätelöä.

Alkushampanjan, ruokajuomien, espresson sekä tippauksen kanssa illan kokonaishinnaksi muodostui 200 euroa. Mielestäni se on kohtuullinen summa tästä kolmen tunnin kokemuksesta kahden tähden kuppilassa. Kiitos Jeesus ja joulupukki ja Hans Välimäki!

Ja Hannalle kiitokset seurasta! Lisää CD-fiiliksiä löytyy hänen blogistaan sekä Hannan sopan Facebook-sivulta.