Ravintolaan kokoontui reilut 20 ruokabloggaajaa ynnä avecit. Iso seurue aiheutti isoja haasteita ainakin meidän pöytäämme tarjoilleelle kaverille.
Tilaamani pieni maalaissalaatti myytiin minulle todistajien läsnäollessa "alkupalakokoisena", mutta sainkin eteeni aivan helvetillisen läjän tavaraa. Kysymysteni perusteella tarjoilijan olisi olettanut tajuavan, että tämä asiakas ei ehkä arvosta rekkakuskikokoisia annoksia.
Eikä se ollut edes hyvää. Brie oli kylmiökylmää ja herkkusienet purkista. Lisäksi oletin salaatissa olevan pikkuisen paksumpia kinkkusiivuja eikä mitään äitien sianlihapuristeesta masinoimia mauttomia pikkulärpäkkeitä. Ainakin puolet jäi lautaselle.
Pääruoaksi ottamani maksa sen sijaan maistui oikein hyvältä. Muussi oli kelvollista ja pekonikin syötävää. Note to self: noudata Manalassa jatkossa yhden sapuskan taktiikkaa ja pitäydy mieluusti pizzoissa.
Maksa-annos oli sen verran reilu, että siitä riitti leipäpalalle katettuja maistiaisia myös kriittiselle anarkoleipurille.
Jälkkäriksi lusikoin avustettuna tosi imelää puolukkajäätelöä, joka maistui Polkkiksen mukaan ihan vispipuurolta.
Pikkujoululahjojakin jaettiin. Omalle kohdalleni osui oululaisen Nelituulian konvehtikvartetti, josta kauniit kiitokset ilmeisesti kuuluvat (Diplomi-)insinöörin keittiöön.
Laskun saapuminen Manalassa kesti kolmisen varttia. Tuona aikana ei tultu kysymään, haluaisiko pikkujouluseurueemme mahdollisesti lisää juotavaa (noh, onneksi osasimme käydä hakemassa suunkostuketta baarin puolelta itse). Myöskään minkäänlaisia pahoitteluja laskun viipymisestä ei esitetty.
Odotellessa oli aikaa leikkiä pöydälle kertyneillä tarvikkeilla. Tässä sesongin trendikkäin kampaus toveri Ylimuulin päähän taiteiltuna.
Manalasta siirryimme karaokebaari Satumaahan, jossa viisi minuuttia vietettyäni muistin jälleen, miksi en tykkää käydä Helsingin keskustan kapakoissa viikonloppuisin. Koska minä + känniset väkijoukot + Yön Joutsenlaulu ≠ hyvä fiilis.
Satumaan tunnelma synnytti kyllä upeita piirustuksia, eikä kukaan meidän porukastamme hajottanut naisten vessan ovea. Karaokelasta ajauduimme Dublineriin, missä käytiin kiihkeitä keskusteluja muiden muassa rommiaromin ja oikean rommin eroista.
Itse harrastin tässä vaiheessa iltaa *Jaloviinalla jatkettuja Magnerseja, vaikka tarjolla olisi puhelimen muistikortilta olleen kuvan mukaan ollut myös kuumia puolukoita. Onneksi ei tullut lähdettyä enää jatkoille...
Silläsipuleilta löytyy lisää huikeita paljastuksia pikkujouluista. KATSO KUVAT!
6 kommenttia:
En ole koskaan kuullut kenenkään avaavan pikkujoulukautta lokakuussa, mutta ruokabloggaajilta sekin varmasti onnistuu:) Olisi varmaan ollut ilo olla mukana:)
Ajankohta oli tosiaan melko varhainen, mutta eipähän ollut muita kilpailevia pikkujouluja samaan aikaan!
Myöhemmin pidetyt pikkujoulut tosiaan olisivat saattaneet ajankohdallaan karsia porukkaa, nyt oli kiva avata pikkujoulukausi mahtavassa ruokabloggariseurassa! Kiitos Jaana vielä sulle järjestelyistä ja tietysti myös seurasta :)
Kiitos järjestelyistä minunkin puolestani! Ja erityiskiitos sikapiikistä - tulee koristamaan varmasti luomukinkkuamme jahka puolitoistakuukautta on eletty.
Juuri mahtava ajankohta pikkujoulukauden avajaisille :)!
Mun puolukkajäätelö oli muuten ihan eri näköisessä astiassa! (Tai siis sellasella laakealla lautasella, muistaaksein.) Hassua :)!
Virpi, ole hyvä vaan. "Järjestelyt" tosin käsittivät ilmoittautuneiden yhteenlaskemisen ja pöydän varaamisen eli kovin hurjasta ponnistuksesta ei ollut kyse ;-)
Merkkari, sikapiikki ON hieno ja se sopii takuulla Säästöpossun kinkkuun kuin kärsä naamaan!
Anna, mä pyysin jäätelöstäni riisutun version ilman mantelikoreja tai muita kotkotuksia - olisikohan jalkalasi ollut jonkinmoinen kompensaatio puuttuvista lisukkeista?
Lähetä kommentti