Helsinki maistuu hyvältä

Kauan odottamani Taste of Helsinki-festivaali käynnistyi vihdoin torstaina. Musiikkitalon kupeeseen neljäksi päiväksi pystytetyssä sapuskataivaassa on mahdollisuus nauttia mahtavista ruoista ja viineistä, kokkausnäytöksistä ynnä muusta oheisohjelmasta.


Tapahtumaa varten tilattu aurinkoinen sää saapui Helsinkiin juuri oikeaan aikaan. Ja pollajukeboksissa soi täysillä Martti Servo ja Napander.


Avajaisissa Chef’s Theatren täytti vaikuttava kokkiletka, kun menossa mukana olevat ravintolat esittäytyivät. Lavalla nähtiin itseoikeutetusti myös Taste of Helsingin pääarkkitehti Barry MacNamara, jonka tapahtuman puolesta tekemä työ on useammankin hatunnoston arvoinen. Go raibh maith agat, Barry!


Näytöskeittiön korkkasi ravintola Murun Timo "Sir Lintsi" Linnamäki, jonka haastavana hommana oli saada Kimmo Vehviläinen tekemään parsaa hollandaise-kastikkeella ja uppomunalla.

Kaikissa Taste of-tapahtumissa on käytössä oma valuutta, Dublinissa esimerkiksi maksetaan florinteilla ja Sydneyssä käytetään kruunuja. Taste of Helsingissä valuutta on markka ja yhdellä eurolla saa yhden markan.


Markka-pankin lisäksi valuuttaa voi kätsysti vaihtaa alueella maksukorttipäätteen kanssa liikkuvilta vihreäpaitaisilta henkilöilä. Pankin vieressä sijaitsee lasipiste, josta saa lunastaa käyttöönsä Riedelin lasin 7 markalla. Palauttaessasi lasin saat 5 euroa takaisin.


Festarivaluutta on käytössä sen vuoksi, että ravintoloiden ei tarvitse käsitellä rahaa, vaan ne voivat keskittyä olennaiseen eli kokkaamaan.

Taste of Helsingin ydinajatuksena on siis koota joukko huippuravintoloita hetkiseksi samaan paikkaan valmistamaan nimikkoannoksiaan, joista festarikansa voi sitten valita omat suosikkinsa ja muodostaa niistä itsensänäköisen menun.

Olen käynyt tutkimassa Taste of Helsingin tarjontaa kahtena päivänä kolmeen eri otteeseen ja joka kerralla olen testannut noin neljää eri herkkua. "Maistelukokoisista" annoksista saa kyllä vatsansa täyteen. Ruoat maksavat 4, 5 tai 6 markkaa.


Ravintolarivistön äärimmäisessä takanurkassa sijaitsee Demon kenttäkeittiö.


Demon kylmäsavulohen alla piileskeli suussasulavaa tryffeliperunapyreetä, jonka kaveriksi lirpin Funky Wine Importsin maahantuomaa Becker Landgrafin rapsakkaa rieslingiä.


Myös mustaherukkateellä maustettu maitosuklaamousse oli namia.


Toscaninin tiskiltä ruoanodotteluruoaksi sai napostella Parmesania.


Toscaninin tuoreen parsan kanssa tarjoillut parsatäytteiset raviolit maistuivat kesältä.


Juuren maastokeittiössä kätkeydyttiin havuverhon taakse...


...ja siellä syntyi yksi Taste of Helsingin suosikkiannoksistani: grillattua luomukaritsan kylkeä, lämmintä varhaiskaalisalaattia ja tajunnan räjäyttävän hyvää savuomenavoita. Myös Juuren savusärkikeitto on maukkaaksi todettu.


Careliassa on varauduttu tiukkoihinkin tilanteisiin...


...ja grilli on mallia ÄIJÄ. Siinä sai pintaväriä sian osa nimeltä secreto, joka löytyy lavan alta ja jossa on riittävästi rasvaa.


Salaisuuspossu maistui törkeän hyvältä romesco-soossin kanssa.


Ravintolakierrokselta tutut Carelian kampasimpukat houkuttivat meikäläistä myös festariolosuhteissa.


Aiton poroisaa versiota aiemmin testatusta peuraruosta en ole vielä ehtinyt kokeilla...


...mutta paikan koivunsilmuilla savustettu lohipastrami oli viedä kielen mennessään.


Murulaiset rakensivat festareille miniversion ravintolassaan roikkuvasta pullovalaisimesta. Nyt on kyllä pakko myöntää, että viime päivinä luontevin Muru-assosiaatio ei ole ollut lamppu vaan kalsarit :-)


Murun punaviinirisotto oli mukavan hapokasta ja possun bavette-biitit meheviä.


Kirkkonummelainen Bistro O Mat oli festivaaliravintoloista minulle kaikkein tuntemattomin...


...mutta heidän mansikkamarenkijälkkärinsä oli hirmu hyvää.


Turkulainen Smör sen sijaan on tutumpi paikka ja heidän listansa oli kokonaisuutena minua ehkä eniten kiinnostava.


Kuha-chevice parsan, tomaatin ja herneenversopyreen kanssa maistui ihan tolkuttoman herkulliselta Tampereen Viinitukun trokaaman australialaisen Logan Sauvignon Blancin kanssa.


Ja Smörin mustaherukkainen panna cotta raparperilla ja herukanlehtisorbetilla - se se vasta oli parhautta!


Tamperelaisen ravintola C:n somistepihlajat ovat peräisin Lauttasaaresta.


C:n kylmäsavustetut kampasimpukat porkkanapyreellä oli oikein toimiva kombinaatio. Herkkääkin herkemmän makuiset simpukat olivat rakenteeltaan niin pehmoisia, että niiden paloittelu sujui liki ajatuksen voimalla.


Hetkeä ennen porttien avaamista Farangin väki miettii, kuinka pitkäksi aikaa 12 lihalaatikollista karkkipossukuutioita riittää.


Ei välttämättä kovin pitkään, sillä ne ovat niiiiin ihania! Yllätyksekseni löysin karkkipossulle passelin viinin Vindirektin valikoimista. Alkosta Kung Fu Girl Rieslingia alkaa saada syksymmällä.


Jälkiruokaa oli tarjolla myös Petri's Chocolate Roomin kojulla.


Vadelma-valkosuklaasysteemi toimi kivasti Taittinger Brut Réserven kanssa.

Mielettömien makuelämysten lisäksi Taste of Helsingistä on jäänyt jumalattoman hyvä meininki. Ravintoloiden väki sekä muut näytteilleasettajat ovat tapahtumasta vilpittömästi innostuneita ja positiivinen pöhinä välittyy vierailijoihinkin. Meitsi diggaa.

Omista Taste of Helsinki-kokemuksistaan ovat kertoneet jo ainakin Hannan soppa, Sillä sipuli, Prinsessakeittiö, Suolaa ja hunajaa sekä Soul Kitchen. Käykää lukemassa ja ennen kaikkea käykää kokemassa Taste of Helsinki, sillä se on äärimmäisen hieno tapahtuma (josta puuttuu vain futiksen EM-kisastudio).