Arthur Guinness vuokrasi aikoinaan neljän eekkerin kokoisen alueen panimotoimintaa varten. Sopimus tehtii 9 000 vuodeksi ja vuokran määräksi tuolta ajalta sovittiin 45 puntaa. Melko reilua.
Sittemmin sopimus tosin purettiin ja panimo osti maapläntin omakseen. Tällä hetkellä toiminta on laajentunut noin 50 eekkerin kokoiselle alueelle.
Myös Guinness Storehouse on laajentunut sitten edellisen käyntini, jolloin paikka tunnettiin nimellä Guinness Hop Store. Jos haluat välttyä jonottamiselta, niin kannattaa ostaa lippu verkkopalvelusta, jolloin siitä saa 10 pinnaa halvennustakin. Storehousen aulasta löydät masiinat, joista netistä ostetut tiketit voi tulostaa.
Vanhan panimon ympärille rakentunut turistirysä on aika kiva ja hienosti toteutettu. Perinteisiä ja nykyisiä oluen panossa käytettyjä laitteita sekä tekniikoita on esitelty kattavasti, ja välillä olo on tosiaan kuin aikamatkailijalla...
...varsinkin kun nurkissa lojuu vaikka mitä vinkeää rompetta.
Myös Guinnesin raaka-aineiden esittely on tehty hauskasti.
Laadukas ohra on kaiken perusta. Itselleni ohrasta tulee nykyään mieleen Stingin Fields of Gold Lady Emily Howardin laulamana. Katso omalla vastuulla ja muista että sinua on varoitettu!
Toinen tärkeä ainesosa on hiiva. Samaa hiivakantaa on pidetty hengissä 1800-luvun alkupuolelta saakka.
Alkuperäinen hiiva on niin arvokas, että hiivansiementä säilytetään kassakaapissa (ei kuvassa olevassa) ja sitä pidetään peräti Irlannin kansallisaarteena.
Myös humala on merkittävä tekijä Guinnessin valmistuksessa. Storehousessa kasvaa muutama humalaköynnös, joiden melko tömäkkää aromia voi tuoksutella ohikulkiessaan.
"I love the smell of hops in the morning."
Ilman vettä ei ole olutta. Vesi Guinnessiin tulee läheisillä Wicklow'n vuorilla sijaitsevasta lähteestä.
Siinä sitä ihmevettä kohisee.
Artturi-vainaan henki leijuu Guinnessin yllä ja on tuon jumalaisen juoman secret ingredient.
Tällaiseenkin ihmeellisyyteen törmäsin kierrellessäni. Sitten muistin, että jos Guinnessia ja kuplajuomaa sekoitetaan, saadaan drinkki nimeltä Black Velvet, jonka väitetään parantavan krapulan.
Esillä oli myös laaja arsenaali Guinness-mainoskamaa vuosien varrelta.
"Lovely...
...day...
...for a Guinness!"
Kyllä se vaan niin on, että Guinness maistuu Dublinissa aivan erilaiselta kuin missään muualla. Paremmalta. Pehmeämmältä. Guinnessimmalta.
Syyksi moiseen on esitetty sitä, että Guinnessin kulutus lähellä pääkallopaikkaa on sen verran kovaa, että pubien tankit tyhjenevät nopeasti ja olut tulee juotua tuoreena. Panimo myös valvoo tuotteensa jälleenmyyjäkuppiloiden hanojen putsaussykliä aika tiukasti.
Nautiskelin lipun hintaan sisältyneen Guinness-mukilliseni Gravity Barissa...
...josta oli hienot näkymät joka puolelle Dublinia.
Storehousen fanituotemyymälästä mukaan tarttui Guinnessilla maustettua HP-kastiketta ja suklaata. Molemmat tuotteet on jo todettu eksölenteiksi.
Kulinaarimurula suosittelee kaikille Dubliniin matkaaville visiittiä Guinness Storehousessa. It's good for you!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti