Mikähän ihme siinä oikein on, kun syömisistä, kokkailuista tai kaikenmoisista tapahtumista ei oikein koskaan tule blogattua hetimiten, kun asiat olisivat vielä tuoreessa muistissa? Tätä kyselee nimimerkki "Tohtisinko polkata häppeningistä, joka oli helmikuussa 2010?"
Naputtelen nyt ensin alta pois tarinantynkää mukavasta iltapuhteesta Kokkikoulu Espassa noin kuukausi sitten. Lähes kaikki muut paikalla olleet ovat jo illasta raportoineetkin.
Kokkaussessio oli palkinto taannoiseen Chymoksen väkevien marjaviinien reseptikilpailun osallistuneille bloggaajille. Omat panokseni kisaan olivat kirsikkakastike ja karpalosydämet.
Illan pääkokkeina toimivat Alex Nurmi sekä Aleksi Malkamäki. Heidän opastuksellaan valmistimme huikeita ruokia. Menu sisälsi metsäkauriscarpacciota ja lakkavinegretteä (olikohan vegeversiossa sieniä?), mustatorvisieniravioleja ja Peltolan Blue-moussea, lehmän mahaverkkoon käärittyä paahdettua riekkoa ja kotimaista (pakkosyöttämätöntä) ankanmaksaa (vegevaihtoehtona tattirisottoa) sekä ternimaitobrûléeta ja tyrnisorbettia.
Työpariuduimme Pumpkin Jamin Marin kanssa ja nappasimme demokraattisessa huutoäänestyksessä mustatorvisieniraviolit joukkueellemme työstettäviksi.
Minun duunatessani täytettä huumaavilta tuoksuvista mustatorvisienistä, salottisipulista, tuorejuustosta ja parmesaanista...
...sekä tajuttoman hyvää moussea Peltolan Bluesta, kermasta ja smetanasta, keskittyi Mari veivaamaan pastataikinaa, joka oli ajan säästämiseksi tehty jo edellisenä päivänä.
Taikinaa täytyi mankeloida niin sanotusti toisenkin kerran, ennen kuin siitä pääsi stanssaamaan ympyröitä. Leikatut raviolien kuoret peiteltiin kelmuihin kuivumisen estämiseksi.
Tajusimme, että meidän molempien kaapeissa lojuvat melko vähäisessä käytössä olevat pastakoneet. Itse ehdin taas innostua pastanväännöstä Marin touhuamista sivusilmällä seuratessani, mutta en ole vielä(kään) päässyt jaloista aikeista käytännön tekoihin.
Toveri Pumpkin Jam oli kyllä melkoinen pastakone itsekin!
Tässä keittämistä odottavia ravioleja. Lätkälle laitettiin teelusikallisen verran täytettä. Sitten kakkaran reunoille siveltiin vettä ja täyte peitettiin toisella pastakiekolla. Sen jälkeen raviolista puristeltiin varovasti ilmat pihalle ja reunat nipistettiin tiukasti kiinni.
Valmis annos näytti hiukan hailakalta, mutta maku oli kaikkea muuta kuin valju. Ihanien sienten ja juustojen yhdistelmä toimi paremmin kuin sata jänistä.
Mustatorvisieniraviolien sekä moussen tarkat ohjeet löytyvät Marin kokkikoulupostauksesta. Peltolan Blue-moussea tulee tehtyä viimeistään joulupöytään - se sopii takuulla hemmetin hyvin piparien kaveriksi.
Kokkaustaitojemme lisäksi Espassa testattiin hajuaistiamme. Nuuhkimme numeroituja hajutusseja ja yritimme tunnistaa annetuista tuoksuvaihtoehdosta sen oikean.
Hirmuisessa suorituspainepaniikissa minulta jäi kaksi hajua ympyröimättä ja merkityistäkin meni kaksi aromia persielleen. Mutta kivaa oli ja minä tahdon tuollaisia hajutusseja kotiin!
4 kommenttia:
Vegeversio carpacciosta oli muuten samanlainen, mutta lihan tilalla oli siivutettua punajuurta. Itse olisin laittanut jotain muuta tai korvannut punajuurikuutioit jollain muulla. Alex oli sitä mieltä et muuten sama. Itse laitoin tänään espapostauksen ja tajusin et ruokaa koskeva postaus helmikuulta uupuu edelleen... Samppanjaosio tuli sentään postattua ja kuvat upattua vuodatukseen... :D
Kiitti korjauksesta! Punajuuriversio taisi kuitenkin maistua Marille ihan hyvin sellaisenaan.
Se mun vanhin postausta odotteleva juttu on vuoden 2010 helmikuulta :-)
Joo, punajuuricarpaccio oli ihanan rapsakkaa! Ei´kaivannut sieniä.
Kohta nähdään!
T: pastakone.
Kiitos brunssiseurasta Pastakone! Täällä ähky alkaa jo helpottaa!
Lähetä kommentti