Kaapelitehtaalla sijaitsevan pikkuisen Hotelli- ja ravintolamuseon (Tallberginkatu 1 G 60) yhteen kulmaan on pystytetty suomalaisen ruokakulttuurin 1980-lukua esittelevä näyttely Kasari!, jota varten kerättiin viime syksynä materiaalia teemalla kadonneen kasarin metsästys. Näyttelyn lisäksi kerättyä materiaalia löytyy museon Pinterest-tililtä. Myös Kasari!-näyttelyjulkaisu on kiintoisaa luettavaa.
Kaltaiselleni loppulapsuutensa ja varhaisnuoruutensa 1980-luvulla viettäneelle täti-ihmiselle näyttelyvisiitti oli sananmukaisesti aikamatka ja monet esitetyistä faktoista löysivät vastinparin omasta muististani. Mieleen pullahti todella useiden silloisten uutuuksien, kuten avocadon, ekoja maistamiskertoja.
1980-luvulla rohkenin ryhtyä syömään myös paprikaa, jota pelkäsin pitkään kokki Veijo Vanamon Asia on pihvi-ohjelmassa esittämän varoituksen vuoksi. Hän kehoitti sormi pystyssä poistamaan paprikasta siemenet erittäin tarkasti, sillä "jos siementä sattuu puraisemaan, niin silloin lentää kitalaki kattoon".
1980-luvulla rohkenin ryhtyä syömään myös paprikaa, jota pelkäsin pitkään kokki Veijo Vanamon Asia on pihvi-ohjelmassa esittämän varoituksen vuoksi. Hän kehoitti sormi pystyssä poistamaan paprikasta siemenet erittäin tarkasti, sillä "jos siementä sattuu puraisemaan, niin silloin lentää kitalaki kattoon".
Kokkausohjelmia ei pyörinyt televisiossa nykyiseen malliin ja kanaviakin oli vuoteen asti 1986 vain kaksi. Ruokaohjelmien ehdoton kestosuosikki oli Patakakkonen, jota pääsee fiilistelemään näyttelyn TV-nurkkauksessa yhden jakson verran. Toisilla kanavilla näytetään hykerryttäviä mainoksia (E-liike!) sekä Pikku Kakkosen Ransun isännöimästä Haukkapalat-ohjelmasta episodi, jossa ohotellaan outoa hedelmää.
Lehdissä alkoi olla ruokaohjeita, joista kiinnostavimmat leikattiin talteen (itse asiassa minulla on varmaan niitä edelleen jemmassa). Näyttelyssä esillä olevia ruokakortteja kerättiin meilläkin, mutta en kyllä muista että niiden ohjeita olisi kovin paljoa kokeiltu.
 |
| 11-vuotias Kulinaarimurulan emäntä mököttää joulupöydässä, johon on katettu ainakin italiansalaattia, rosollia, kurpitsapikkelsiä, hillosipuleita ja voita. |
Meillä tehtiin aika lailla peruskotiruokaa eli makaronilaatikkoa, lihapullia, keittoja ja kastikkeita. Salaatti koostui kiinankaalista, tomaatista ja kurkusta. Pakastettu herne-maissi-paprika-sekoitus oli kovassa käytössä, samoin riisiä tai pastaa sekä kasviksia sisältäneet pata-ainekset, joihin lisättin ruskistettua lihaa ja vettä. Lopulta ne kaikki tosin maistuivat ihan samalta, sillä aloitteleva kotikokki minussa kylvi niin italian- kuin meksikonpadankin joukkoon ihan kaikkia mausteita mitä hyllystä löytyi. Soijakastike oli eksoottisuuden huipentuma. 1980-luvun loppupuolella opintojen alkutaipaleella halvasta purkkitonnikalasta (neljä tölkkiä 10 markalla) ja makaronista sotkettu mössö oli hittisafkaa.
Näyttelyyn rakennetun keittiön kaappeihin saa kurkkia ja hyllyillä olikin tunnistattavia tuotteita. CostaRica-kahvista muistui mieleen söpö mainos, vaikka meillä taidettiin kyllä juoda Saludoa. Tilliliha- ja stroganoff-purkit olivat niin ikään kovin tuttuja, samoin Meiran maustepurkit.
Kasarijääkaapista löytyi pallojuustoa (jota opin kutsumaan edamiksi vasta aikuisena), rahkaa ja jogurttia retropurkeissa sekä Kevyt Sulatejuustoa, jota muistan meillekin ostetun. Kannelliset muovirasiat pestiin pakastusrasioiksi ja ellen ihan väärin muista, niin noita nimenomaisia sulatejuustorasioita taitaa olla mummilla käytössä vieläkin.
On kyllä jännä havaita, miten joistain menneiden aikojen tuotteista muistaa yhä elävästi niihin liittyvät mainokset. Tehtiinkö aikoinaan tarttuvampia reklaameja vai altistuinko niille sellaisessa kehitysvaiheessa, jolloin kaikki näetty ja koettu painui tiiviisti umpiluuhun? Tiedä tuota, mutta kyllä ennen nostalgiakin oli parempaa.
1980-luvulla amerikkalainen hampurilaiskulttuuri rantautui Suomeen ja savolaisessa pikkukaupungissa burgeripaikkojen mainoksia katsottiin töllöstä kateudesta vihreinä, koska Onnen päivät. Meidän huudeilla oli vain pari "tavallista grillikioskia". Ne olivat ihan eri planeetalta kuin esimerkiksi Carrols, jossa taidettiin käydä onnesta jäykkinä syömässä Helsinkiin suuntautuneella luokkaretkellä.
Kun lapsuuteni kotikaupunkiin vihdoin avattiin Rosso, niin se tuntui mielettömältä luksukselta. Näyttelyyn rekonstruoidun ketjuravintolamiljöön avulla oli melko helppoa muistella, miltä tuntui syödä pizzaa ihan ensimmäistä kertaa. Se taisi olla bolognese.
Kasarinäyttelyssä voi myös äänestää 1980-luvun mieleenpainuvinta kokonaisuutta. Valittavissa ovat muoti, ruoka, musiikki sekä historiallisesti merkittävät tapahtumat. Meikämandoliino otti purkkapallon tietenkin ruokaa edustavasta automaatista.
Näyttely on ihmeteltävissä 25.10.2015 saakka. Kulinaarimurula suosittelee sitä mitä lämpimimmin sellaisillekin, joilla ei omia muistikuvia kuohuvalta 1980-luvulta ole.
Näyttely on ihmeteltävissä 25.10.2015 saakka. Kulinaarimurula suosittelee sitä mitä lämpimimmin sellaisillekin, joilla ei omia muistikuvia kuohuvalta 1980-luvulta ole.
2 kommenttia:
Hopeatoffee kolahti, kolahti silloin aikoinaankin niin voimallisesti, että paikka irtosi poskihampaasta ja siitä seurasi monenlaista harmia, mutta nyt postauksesi hopeatoffeineen aukaisi padon päässäni. Aineistoa tuli koko päiväksi, ei ihme sillä minä elin 70-luvulla nuoruuden lopullista loppua,joten aineistoa on runsain mitoin enemmän muistissa kuin sinulla lapsosella ruskalautas- ja röpölasikattauksen äärellä eksoottisten mausteiden ja säilykeherkkujen rynnistäessä Suomeen. Pitänee päästä nostalgiavaellukselle näyttelyyn, kiitos vinkistä.
Anonyymi, olkaa hyvä vaan. Toivottavasti päässänne auennut pato ei aiheuttanut kaltaisellenne ikäihmiselle mitään pysyvämpää vaivaa? Lautaset, joihin kommentissanne viittaatte, eivät ole Ruskaa vaan Kosmosta, mutta erheenne mennee aikuisnäön piikkiin :-)
Lähetä kommentti