Koska 1980-luvun puolivälissä to do-listalla oli kaikenlaisia muitakin ensikokeiluja, on kyllä pienoinen ihme, että leipomiselle edes liikeni aikaa. Kotitalouskirjan takasivulle Marin kanssa tehdyt perjantailaskelmat (pullo Sangritaa kahteen tyttöön + pari bisseä per nenä + hakupalkkio) ovat koruton todiste turmeltuneisuudestamme.
Guuglauksen perusteella mokkapalat ja tuulomantorttu vaikuttaisivat poikkeavan toisistaan siten, että jälkimmäisen pohjataikinaan ei lisätä lainkaan kaakaojauhetta. Olisikohan noin? Toisaalta myös torttuversion nimen etymologia kiinnostaa kovasti: mikä ihme on tuuloma? Kuolan niemimaalta löytyy kyllä Tuuloman kylä, mutta liekö torttu kuitenkaan sieltä peräisin.
Mokkapalojen tekeminen on superhelppoa. Sen vuoksi äimistykseni oli aikamoinen, kun huomasin valmiita mokkapaloja myytävän samalla marketin hyllyllä ydinsodasta selviävien kestokakkujen kanssa. Unohda ne ja tee mokkapalasi itse, ohje ohessa.
2 munaa
1 dl sokeria
100 g voita
1 dl kermaa
2½ dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
Kuorrutukseen tarvitset:
½ dl kahvia
50 g voita
2 dl tomusokeria
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
(2 tl vaniljasuolaa)
Lisäksi tarvitset:
nonparelleja
Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.
Vaandota munat ja sokeri.
Sulata voi kattilassa. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita voisulan joukkoon kerma.
Sekoita vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään.
Lisää muna-sokerivaahtoon voi-kerma sekä jauhoseos. Sekoita hyvin.
Levitä taikina leivinpaperoituun uunivuokaan. Paista uunissa noin 15 minuutin ajan. Anna pohjan jäähtyä ennen kuorrutuksen lisäämistä.
Aloita kuorrutuksen tekeminen valmistamalla kahvi.
Sulata voi kattilassa. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita voisulan joukkoon kahvi.
Lisää kattilaan loputkin kuorrutusainekset. Nosta kattila takaisin liedelle ja kuumenna seosta koko ajan hämmennellen kunnes kuorrute on tasaista.
Levitä kuorrute kuumana jäähtynelle pohjalle. Ripottele päälle nonparelleja ja anna kuorrutteen jähmettyä ennen herkuttelua.
10 kommenttia:
Minä lienen jotenkin viallinen, kun en ole koskaan liiemmälti perustanut mokkapaloista... Kunnes löysin banaanimokkapaloken reseptin - ne maistuvat.
Meillä tehtiin rakkaudentorttua! Ja pohja on tosiaan siinä vaalea.
Uu, nostalgiaa, mokkapalat on mahtavia!
mä sain ihan tarpeekseni pienenä jo mokkapaloista, muistan että ne on sellanen mitän tehntiin aina joka kissanristiäisiin ja ne oli kaikkine mielestä niiiin ihania.
te se nostalgia teeleipä seuraavaksi! sitä muistelen lämmöllä :)
Kotiharmi, voisikohan noiden banaanimokkapalojen kuorrutettakin tuunata banskuille passelimpaan toffeiseen suuntaan...?
Virpi, onkohan rakkaudentortulla ja tuulamantortulla jokin yhtymäkohta? Kyllä nyt kaivattaisiin jotakuta janemarplea selvittämään kakkunimien syntyhistoriaa!
Rommirusina, nostalgia on kivaa aina välillä :-)
Aleksi, no niinhän niitä tehtiinkin ja ehkä just siksi niitä tehdään nykyään vähän harvemmin :-D
Nostalgiateeleivät vois olla kyllä kova (kirjaimellisesti) juttu!
Muuta en tiedä, kuin että meillä käytetty resepti on peräisin seurakunnan kokkikerhosta, jossa mun isosisko kävi 80-luvulla ja mulla on siitä käsinkirjoitetusta reseptistä itselläni kopio :)
Oon jopa blogannut siitä:
http://peruspoperoa.blogspot.fi/2009/09/seitia-pannulla-ja-rakkautta-tortussa.html
Korjaan, 4H-kerhosta se olikin!
Virpi, rakkaudentorttu-termin lanseeraamiseen liittyy selkeästi jonkin sortin kepulainen suhmurointimissio, koska 4H-kerho :-D
Ja meillä kotona tuo oli äidin reseptikirjassa nimellä "suklaapannari". Ihmettelin, kun kukaan ei tunnistanut sitä nimeä, vaikka se oli niin yleinen leivonnainen tuohon aikaan... Sitten joku valisti minua, että se on mokkapalat eikä mikään suklaapannari!
Meillä töissä myydään toisinaan ruokalassa tuota leivonnaista, mutta siellä sen nimi oli näköjään "tuulemantorttu", eli rakkaalla leivonnaisella lienee monta nimeä!
Inez, tämän täytyy kyllä olla tosi rakas pulla, koska nimivariaatioiden paljous alkaa olla jo ihan pikkuisen hämmentävää :-)
Lähetä kommentti