Herkkupastaa à la Harju & Hella

Sarjassa "mitättömän väriset, mutta mauiltaan mahtavat sapuskat" esittelyvuorossa on karitsamakkarapasta. Tämä superhelppo herkku valmistuu öpaut yhtä nopeasti kuin pasta kypsyy. 

Makkarapastan the juttu ovat sardellifileet, jotka maustavat kastikkeen kaikkea muuta kuin kalaisaksi ja tuovat siihen aimo annoksen suolaisuutta. Sardellien, anjovisten ja kilohailien eroavaisuuksista voi  suorittaa kertausharjoituksia Raholan sedän sivuilla. 

Harjun makkaratehtaan karitsamakkara on oivallinen pari sardelliselle soossille, joka tarttuu optimaalisesti Hella & Herkusta hankittujen spagujen pintaan. Kehua retostan edellä mainittujen yritysten kauppaamia tuotteita ihan ilman erilliskorvauksia, koska minusta hyvää on kiva ylistää. 

Testaa vaikka itse. Ohjeen mukaisesta satsista syntyy kaksi reilua annosta.

Tarvitset:
200 g spaghettia
pienen punasipulin
nokareen voita
3 sardellifileetä
2 Harjun karitsamakkaraa
1 dl kermaa
lorauksen pastan keitinvettä
mustapippuria

Tee näin:
Keitä spaghetti pakkauksen ohjeen mukaan vähän vaille al denteksi.

Kuori ja silppua sipuli.

Sulata voi pannulla ja freesaa sipulisilppua siinä. Lisää joukkoon sardellit ja anna niiden sulaa sipuleiden joukkoon.

Pätki makkarat ja lisää ne pannulle. Kypsennä makkaroita viitisen minuuttia välillä seosta hämmennellen.

Lisää joukkoon kerma ja puolisen desiä pastan keitinvettä. Anna soossin kiehua hiukan kasaan.

Valuta spaghetit ja sekoita ne muiden ainesten joukkoon. Mausta pippurilla ja syö.

Retropullaa

Minulle (kuten varmasti monille ikätovereilleni)  mokkapalat ovat varhaisin muisto ihan ominpäin tehdystä leivonnaisesta. Ajallisesti se sijoittuu suurinpiirtein samoille vuosille ensimmäisten kotitaloustuntien teeleipätekeleiden kanssa.

Koska 1980-luvun puolivälissä to do-listalla oli kaikenlaisia muitakin ensikokeiluja, on kyllä pienoinen ihme, että leipomiselle edes liikeni aikaa. Kotitalouskirjan takasivulle Marin kanssa tehdyt perjantailaskelmat (pullo Sangritaa kahteen tyttöön + pari bisseä per nenä + hakupalkkio) ovat koruton todiste turmeltuneisuudestamme.

Itse olen iät kaiket käyttänyt mokkapaloista nimeä mokkapalat, mutta samanlainen kuorrutettu kakkulevy tottelee myös nimeä tuulomantorttu. Tämän nimen opin vasta tutustuessani muilta murrealueilta kotoisin oleviin entisiin nuorisoleipureihin.

Guuglauksen perusteella mokkapalat ja tuulomantorttu vaikuttaisivat poikkeavan toisistaan siten, että jälkimmäisen pohjataikinaan ei lisätä lainkaan kaakaojauhetta. Olisikohan noin? Toisaalta myös torttuversion nimen etymologia kiinnostaa kovasti: mikä ihme on tuuloma? Kuolan niemimaalta löytyy kyllä Tuuloman kylä, mutta liekö torttu kuitenkaan sieltä peräisin.

Oli miten oli, mutta silloin tällöin mokkapalojen himo äityy sellaiseksi, että ikiaikainen luottoresepti on pakko kaivaa naftaliinista ja ryhtyä leivontahommiin. Muutaman viikon takaisissa mokkapalakokkailuissani tosin tuunasin kuorrutetta 2010-luvulle maustamalla sitä myös vaniljasuolalla. Jestas että tuli hyvää!

Mokkapalojen tekeminen on superhelppoa. Sen vuoksi äimistykseni oli aikamoinen, kun huomasin valmiita mokkapaloja myytävän samalla marketin hyllyllä ydinsodasta selviävien kestokakkujen kanssa. Unohda ne ja tee mokkapalasi itse, ohje ohessa.

Tarvitset:
2 munaa
1 dl sokeria
100 g voita
1 dl kermaa
2½ dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Kuorrutukseen tarvitset:
½ dl kahvia
50 g voita
2 dl tomusokeria
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
(2 tl vaniljasuolaa)

Lisäksi tarvitset:
nonparelleja

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Vaandota munat ja sokeri.

Sulata voi kattilassa. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita voisulan joukkoon kerma.

Sekoita vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään.

Lisää muna-sokerivaahtoon voi-kerma sekä jauhoseos. Sekoita hyvin.

Levitä taikina leivinpaperoituun uunivuokaan. Paista uunissa noin 15 minuutin ajan. Anna pohjan jäähtyä ennen kuorrutuksen lisäämistä.

Aloita kuorrutuksen tekeminen valmistamalla kahvi.

Sulata voi kattilassa. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita voisulan joukkoon kahvi.

Lisää kattilaan loputkin kuorrutusainekset. Nosta kattila takaisin liedelle ja kuumenna seosta koko ajan hämmennellen kunnes kuorrute on tasaista.

Levitä kuorrute kuumana jäähtynelle pohjalle. Ripottele päälle nonparelleja ja anna kuorrutteen jähmettyä ennen herkuttelua.

Possuretkieväät

Viime viikolla lähialuematkailimme Minnan-jota-ei-voi-linkittää kanssa hakemaan satsin siankappaleita Kiven Säästöpossusta. Perinteitä kunnioittaen ja vilakkaa keliä uhmaten pakkasimme retkellemme mukaan kunnon eväät, jotka nautimme Vihdin hautausmaan idyllisellä parkkipaikalla.

Oma kontribuutioni eväsarsenaalin sisälsi kinkkutäytteisiä leipiä ynnä sumppia termarissa. Niiden lisäksi Minna kantoi yhteiseen kekoon vielä omppumehua sekä mustikkapiirakoita.

Possuleipien täyteohjeen löysin Food & Wine-sivustolta, jolta tulee yleensä joka vierailulla bongattua vähintään yksi juttu, jonka nappaan talteen Varasto-nimiseen postausluonnokseen (kyllä, lista on jo monen näytön pituinen). Tämä resepti oli kuitenkin sellainen, jota piti päästä kokeilemaan heti.

Leipinä minulla oli loistavia Ullan Pakarin ruissämpylöitä. Olen vakoillut, että noita samoja sämpylöitä käytetään myös vakiolounaspaikkani Kippo Yogurtin herkkuleipien tykötarpeina.

Täytteeseen tarvitset:
2 rkl oliiviöljyä
2 sardellifileetä
200 g palvikinkkua
2 dl valkokaalia
puolikkaan Myrttisen suolakurkusta
tiliä
suolaa
mustapippuria

Lisäksi tarvitset:
pitkulaisia sämpylöitä
majoneesia
dijon-sinappia

Tee näin:
Lämmitä öljy pienessä kattilassa ja lisää joukkoon sardellit. Anna niiden "sulaa" kuumaan öljyyn välillä sekoitellen.

Suikaloi kinkku, kaali ja suolakurkku. Laita ne kulhoon ja kaada päälle sardelliöljy. Sekoita hyvin.

Mausta seos tillisilpulla, suolalla ja pippurilla.

Halkaise sämpylät. Sivele puolikkaille majoneesia ja sinappia. Lusikoi joka toiselle puolikkaalle kinkkuseosta ja käännä joka toinen puolikas täytteen päälle kanneksi.

Pakkaa napakasti ja syö retkellä.

Pjongjang

No tässähän kävi nyt sitten niin, että maaliskuun ruokahaasteeseen ilmoittautui yksi (1) ainoa kisaaja. Voittajasta voitaisiin tietty äänestää, mutta moisessa toiminnassa olisi aika vahva pohjoiskorealainen löyhkä.

Kim Jong-unin iloinen vilkutuskuva ei oikeastaan liity ruokahaasteasioihin juuri mitenkään, mutta se on pöllitty ilman lupaa The Telegraphin sivuilta.

Kulinaarimurulan minulle myöntämien diktatoristen valtuuksien perusteella uskallan julistaa kuuluvalla äänellä pateehaasteen voittajaksi oululaisen Muista syödä välillä-blogin herkullisesta vaikuttavan pikaisen ankkarilletten.

Onnea Ouluun ja parempaa lykkyä seuraavan ruokahaasteen osanottajamäärien suhteen!  Aikaa huhtikuun teeman miettimiseen on ruhtinaallisesti, sillä uusi haaste tulee julkaista blogissa viimeistään 5.4.2014.

Synttäridinnerillä Tukholmassa

Pari viikonloppua sitten kävin juhlistamassa ikääntymistäni läntisen naapurimaamme pääkaupungissa, jonne seurakseni lennähti pari kafrua Manchesterista. Tukholman visiitit ovat viime aikoina olleet kulkuvälineestä (= laiva) johtuen vain muutaman tunnin mittaisia, joten vaihteeksi tuntui ihan luksukselta viettää pitäjässä kaksi yötä.

Asiallinen syntymäpäiväkortti.

Synttäridinneripaikan valinta oli helppoa, sillä Restaurang AG (Kronobergsgatan 37) oli houkuttanut minua siitä lähtien, kun luin Hannan ja Jaakon vierailusta kyseisessä kuppilassa. Ravintola passasi mainiosti myös lihaa syöville seuralaisilleni.

Aloitimme syömissession tiukoilla drinksuilla. Minulle Dry Martini oliivilla, herroille Dry Martini sitruunalla ja Manhattan.

Leivän kanssa tarjoiltiin rosmariinilla maustettua laardia, joka suli ihanasti lämpöisten paahdettujen leipien päälle.

Valitsin alkupalaksi lonkerollisen mustekalaa, joka tarjoiltiin gremolatan ja mustista valkosipuleista tehdyn aiolin kanssa. Herkullinen kombinaatio, joskin nilviäinen olisi voinut olla karvan verran kypsempi. Deittini nautiskelivat aluksi kantarellikeittoa kera mätileivän sekä kunnioitusta herättävän kokoisen siivun pekonia.

Schmelzin Grüner Veltliner Federspiel Loibner Gärten toimi tosi hienosti mustekalan kanssa ja komppasi nätisti jopa stydihköä valkosipulimajoneesia.

Pääruoaksi söin elämää suuremman pasta-annoksen, jossa pappardellen kanssa oli paritettu pienen ikuisuuden verran punaviinissä kypsennettyä häränhäntää, luuydintä sekä tryffeleitä. Aivan hillittömän hyvää!

Myös pastan suosituspunkku, Franck Massardin Licis 2010 DO Ribeira Sacra, oli nappivalinta.

Pastasetti on sen verran hervottoman kokoinen, että kykenin tuhoamaan siitä vain kolmasosan. Seuralaiset olivat piirun verran reippaampia ja selvisivät ruotsalaisista makkaroista ja pihvistä lisukkeineen minua paljon puhtaammin paperein. Jälkkäreitä emme pystyneet edes ajattelemaan.

Heja kött från Sverige!

Kolmen hengen aperitiivit, alku- ja pääruoat sekä ruokajuomat kustansivat yhteensä noin 235 euroa, mikä on mielestän varsin kohtuullista. Erityisesti lihahifistelijöille AG on erittäin suositeltava Tukholman reissun pyhiinvaelluskohde. Heille ravintolan sisäänkäynnin luona nököttävät massiiviset lihankypsytyskaapit ovat jo nähtävyys sinänsä.

Keittoa kylvövirvilästä

Olin tikahtua, kun opin että linssien toinen nimi on kylvövirvilä. KYLVÖVIRVILÄ, voiko olla hienompaa nimeä! Se kuulostaa ihan Harry Pottereista repäistyltä yrtiltä, jota käytetään kikatuskohtauksia aiheuttavien taikajuomien valmistuksessa.

Samaan mahtavien sanojen sarjaan kuuluu termi ikikieriö, jota Kielitoimisto on nimeltä mainitsemattomien tietolähteideni mukaan suosittanut suomenkieliseksi vastineeksi luupille. Sekä kylvövirvilässä että ikikieriössä on tiettyä kalevalaista klangia, joka saa sanat maistumaan mukavilta suussa ja kuulostamaan korvissa komeilta. 

Erittäin suunmukaista on myös tämä punaisista linsseistä tehty soppa, jota keittelin muutama ilta sitten varastoistani löytyneistä tykötarpeista. Koska jääkaapissa oli pari siivua pekonia, niin paistoin niistä rapsakoita murusia linssi-kookoskeiton päälle ripoteltaviksi. Mutta hyvin upposi seuraavana päivänä ilman peksuakin.

Tarvitset:
2 dl punaisia linssejä
öljyä
2 tl jeeraa
2 tl jauhettua korianteria
2 tl (savustettua) paprikajauhetta
sipulin
valkosipulinkynnen
6 dl vettä
2 dl kookosmaitoa
suolaa
mustapippuria
(pekonia)

Tee näin:
Huuhdo ja valuta linssit.

Kuumenna kattilassa tilkka öljyä. Lisää joukkoon jeera, korianteri sekä paprikajauhe. Hämmentele mausteita hetki öljyssä.

Kuori ja silppua sipuli sekä valkosipulinkynsi.

Lisää kattilaan linssit sekä sipulit. Sekoita.

Kaada kattilaan vesi ja kookosmaito. Keittele soppaa lempeällä lämmöllä varttitunnin ajan silloin tällöin sekoitellen.

Sauvasekoita tai blenderöi keitto tasaiseksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Ripottele halutessasi keiton pinnalle paistettua pekonia pieninä murusina.

These are a few of my favorite things

Syötävistä asioista pasta on ehkä se, josta luopuminen tekisi kaikkein tiukinta. Siis jos sitä olisi pakko välttää esimerkiksi keliakian takia. Gluteeniton ruokavalio tuntuu juuri nyt olevan terveidenkin ihmisten keskuudessa kovasti hip ja pop, mutta itse en tunne tarvetta korvata vehnästä tehtyä pastaa muista viljoista tai vihanneksista työstetyillä tuotteilla.

Tattaripastaa kokeilin kerran puhtaasta mielenkiinnosta, koska tattari on erinomainen puuroaines. Melkoista puuroa oli kyllä siitä valmistettu pastakin, sillä sain siitä aikaan vain järkyttävän klimppisen möykyn. Kesäkurpitsa"spaghetti" on kyllä todella hyvää, mutta ei se pastaa ole.

Pasta on myös tolkuttoman monipuolinen tykötarve ja sen variointimahdollisuudet ovat käytännössä äärettömät. Siksi pastaa olisi tosi helppo syödä joka päivä kuten Sophia Loren siihen silti kyllästymättä.

Joku aika sitten kokkasin megahelppoa sitruunaista savusiikapastaa, joka näyttää olmilta mutta on täynnä tajunnanräjäyttävän herkullista makua. Ruokaan käyttämäni pasta oli sitruunalla maustettua picia, joka toimii loistavasti ihan vaan voinokareenkin kanssa. Tätä sitruunapicia, kuten useita muitakin loistopastoja, saa Hella & Herkusta.

Sapuskaan voit toki käyttää mitä tahansa savukalaa, siian lisäksi myös savulahna tai -sampi voisi sopia tähän oivallisesti. Ohjeen mukaisesta satsista syntyy kaksi melko tuhtia annosta.

Tarvitset:

125 g sitruunapicia

nokareen voita

50 g savusiikaa

puolikkaan sitruunan mehun

1 dl kermaa

suolaa 

mustapippuria

Tee näin:

Keitä pasta reilusti suolatussa vedessä karvaa vaille al denteksi.

Sulata voi pannulla ja murustele joukkoon savukala.

Lisää pannulle sitruunan mehu sekä kerma. Sekoita hyvin ja anna pöhistä miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan.

Valuta pasta ja kaada se pannulle. Sekoita ja mausta suolalla sekä pippurilla. Tarjoa heti. 

Taustamusaksi ihan kaikelle pastalle sopii biisi, josta on ammennettu inspiraatiota tämänkin postauksen otsikkoon.

Sikahyvää lammasta

Koska säästöpossukeikka lähestyy kovaa vauhtia, aloin tuossa pari viikonloppua sitten raivailla sianpalasille elintilaa pakastimeen. Paikkansa potsibiiteille luovuttivat kaverin tyttökaverin kasvattamien lampaiden kylkiluurivistöt, jotka kotiinkuljetettiin minulle viime syksynä. Kertakaikkiaan erinomaista palvelua!

Mutta erinomaista on lihakin. Kyljyksillä ja potkilla on herkuteltu jo aikoja sitten, nyt lautaselle pääsivät lampaan ribsit sitruunaisella ja aasialaisella twistillä.  

Kipakkuutta lihaan antoi luottosoossi sriracha, makeutta peliin toivat hoisin-kastike sekä siirappi ja hapokkuutta saatiin sitruunan mehusta. Raastoin marinadiin myös aika lailla sitruunan kuorta, joka toimi yllättävän hyvin lampaan kaverina. Kuten myös valkosipuli, jota holvasin mukaan niin ikään reilulla kädellä.

Ribsien kanssa tarjoilin pinaatista, jääsalaatista ja keltaisesta paprikasta sekoitettua salaattia, johon holautin auringonkukkaöljystä, sitruunan mehusta, ruokosokerista, suolasta ja mustapippurista vispattua vinaigrettea. Uijui että olikin makoisaa!

Marinadiin tarvitset:
5 valkosipulin kynttä
muutaman sentin pätkän inkivääriä
sitruunan raastetun kuoren
4 rkl auringonkukkaöljyä
2 rkl siirappia
2 rkl srirachaa
ripauksen (ruskeaa ruoko)sokeria
suolaa
mustapippuria

Lisäksi tarvitset:
1 kg lampaan ribsejä
sitruunan mehun
2 rkl hoisin-kastiketta
2 rk siirappia
marinadin jämät

Tee näin:
Raasta kuoritut valkosipulinkynnet ja inkivääri sekä pesty sitruuna kulhoon. Sekoita joukkoon muut marinadiainekset.

Laita marinadi ja ribsit isoon minigrp-pussiin. Sulje pussi ja mytistele marinadia joka puolelle ribsejä. Anna ässehtiä huoneenlämmössä neljän tunnin ajan. Puristele ja kääntele pusseja silloin tällöin.

Lämmitä uuni 175-asteiseksi.

Laita ribsit uuninkestävään vuokaan ja peitä vuoka foliolla. Kypsennä ribsejä uunissa parin tunnin ajan.

Ota kypsät ribsit uunista ja laita uuni lämpenemään 250-asteiseksi. Väännä myös grillivastukset päälle.

Sekoita sitruunan mehu, hoisin-kastike, siirappi ja marinadin jämät keskenään. Sudi seosta kypsille ribseille ja grillaa niitä uunissa korkeintaan vartin verran. Varo etteivät ribsit pala.

Leikkaa valmiit ribsit paloiksi ja tarjoa ne salaatin kanssa.

Kyklooppikoira ja kaamea rusinahuijaus

Tammikuun lopussa (miten tää aika VOI muka kulua näin nopeasti?) nautiskelimme kafruni kanssa Juuressa (Korkeavuorenkatu 27) viinintekijäillallisen, jolla Juuren herkut oli paritettu toscanalaisten Candialle-viinien kanssa (taisi siellä mukana olla pari naapuritiloiltakin lainattua juomaa).

Pitkiin pöytiin katettu dinneri oli ryhmäsyömistä parhaimmillaan ja palvelukin pelasi varsin mallikkaasti ison nuppiluvun aiheuttamista haasteista huolimatta. Suurille seurueille tarjoileminen on oma taiteenlajinsa ja juurelaiset hoitivat homman hienosti.

Illastus alkoi ihanan intensiivisellä sipuliliemellä luomuhärkäpapujen ja hapankerman kanssa. Kyytipoikana oli kivasti kuplivaa Le Marchesine Franciacortan Franciacorta Brutia.

Seuraavaksi saimme sapaksia, joista sokerisuolattu taimen punaherukkavinegretillä ja kurkku-fenkolisalaatilla sekä luomukyytön riimifilee piparjuurella, punajuurella ja punakaalilla olivat namia. Huippuhyvää oli myös Juuren (ilahduttavasti rusinaton) maksalaatikko, mutta sen kyljessä ollut rusinapyree ei kaltaiselleni rusinarajoitteiselle inehmolle uponnut ollenkaan. Loppuillasta selvisi myös ihan kammottava kataluus: pyreen joukkoon oli piilotettu savukylkibiittejä, jotka jäivät syömöttä koska rusina. Ah ja voih, syömätöntä pekonia suurempaa syntiä ei ole!

Sapasten viiniparina oli pelkistä Sangiovese-rypäleistä valmistettu Chianti Classico 2005. Tyylikkäimpiä chianteja naismuistiin.

Mukana menossa oli itseoikeutetusti myös Jarkko Peränen, joka päätyi aikoinaan reppureissuiltaan Italiaan viinintekijäksi. Hän kertoi illan mittaan Candiallen viineistä ja heidän valmistusmetodeistaan sekä jutteli muutenkin mukavia. Häntä kuunnellessa tuli hirmuinen hinku päästä Italiaan.

Ennen pääruokaa pöytiin tuotiin mustikkasorbettia kyyttöjogurtin ja lakritsin kanssa. Lakritsi tuntuu olevan tällä hetkellä kovin trendikäs raaka-aine, sillä siihen on tullut törmättyä useissa muissakin paikoissa.

Sitten söimme eksölenttiä villisikaa Pohjois-Karjalasta sekä pastanttipuuroa. Oudolta kuulostava pastantti osoittautui ruokailun aikana suoritetun diskreetin kuukkeloinnin perusteella Inkoon perunapuuron synonyymiksi. Inkoonpuuron inspiroimaa ruokaa tuli maistettua ja oivalliseksi havaittua viime keväänä Hermannin teollisuusalueen pop-upissa. Makoisaa oli tämä pastanttikin.

Tarina possulle paritetun viinin nimen synnystä on kerrassaan hellyyttävä. Naapurin koira karkasi toistuvasti Candialleen hengailemaan ja muutaman palautuskierroksen jälkeen se adoptoitui sinne kokonaan. Kerran doge tuli nujakoineeksi sen verran ravakasti piikkisian kanssa, että piikki puhkaisi koiruudelta toisen silmän. Vamma ei elikon askelten tahtia haitannut, vaan se jatkoi onnellista viinitilakoiran elämäänsä yksisilmäisenä. Neljän rypälelajikkeen (Merlot, Sangiovese, Syrah ja Petit Verdot) sekoiteviini Ciclope 2004 on nimetty tuon karvakaverin mukaan (tähän tosi monta sydäntä).

Juustolautasella haisivat tutut Vilho ja Peltolan Blue. Luomuluumusose ja tiristetyt palsternakat sopivat mainiosti juustojen lisukkeiksi.

95-prosenttisesti Sangiovese-rypäleistä valmistettu Pli 2007 toimi niin ikään juustojen kanssa nätisti.

Jälkkäriksi oli pirteää lakkajäädykettä lakkojen, hunajan ja siemenkorppujen kera. Fattoria di Petreton suloisenmakea Pourriture Noble 2005 oli nappivalinta lakkojen seuralaiseksi.

Kaksi Jarkkoa ja yksi Ilja satunnaisessa järjestyksessä.

Kuusi ruokalajia juomineen kustansivat 98 euroa per sierainpari. Sapuskat olivat rusinasysteemiä lukuunottamatta erinomaisia ja viinejäkin kaadettiin reilulla kädellä, joten hinnoittelu oli mielestäni vähintäänkin kohdillaan.

Syöminkien jälkeen taapersimme vielä yksille drinksuille kulman taakse Latvaan, missä oli tarjolla lisää Candiallen kamaa. Sinetöimme illan lasillisilla vuoden 2009 Circea, jossa oli 70 % oli Petit Verdota ja loput Merlota ja fantsu sika etiketissä.

Paras patee hakusessa

Osallistuin helmikuussa pitkästä, pitkästä aikaa jo seitsemän vuoden ajan blogeissa pyörineeseen kuukauden ruokahaasteeseen, josta ilokseni nappasin voiton kotiin (with a little help from my Facebook friends). Paljon kiitoksia kaikille haukitacojani äänestäneille!

Maaliskuussa kisataan siitä, kuka valmistaa houkuttelevimman pateen tai terriinin. Uusi haasteteema oli kohtalaisen helppo keksiä, sillä olemme parin kafrun kanssa suunnitelleet megalomaanisia patee- ja terriinikekkereitä, joten toivoakseni saamme tämän skaban myötä loistoideoita kyseisissä ruokaorgioissa testattaviksi.

Toisaalta kisaajia ei käy kateeksi, sillä itse en ehkä pystyisi päättämään mitä tekisin. Olisiko kisapateeni se elämää suurempi pekonilla kyllästetty taikinoitu pommi? Vaiko rustiikkinen ja lihaisa ranskalainen maalaispâté? Vai raakaruokaterriini? Ehkäpä muhkea talvinen juuresterriini? Vai sittenkin keväisen pirteä kasvisterriini? Voisinko hyödyntää pateeseen loput viimesyksyisestä sienisaaliista? Vai työstäisinkö ilmavan kermaisen kala- tai äyriäisterriinin? Miltä maistuisi patee pavuista tai pähkinöistä? Vai jotain ihan muuta?

Nämä mahtipâtét ikuistin brysseliläisellä torilla marraskuussa 2011.

Mitä sinä tekisit? Päästä mielikuvituksesi valloilleen ja ota haastepallosta koppi! Sääntökertaus ohessa.

Kuukauden ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt, blogin ei tarvitse välttämättä olla ruokablogi. Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi. Jos haasteruoan resepti ei ole itse keksitty, on kohteliasta mainita ohjeen alkuperä.

Bloggaajan tulee ilmoittautua mukaan kilpailuun 3.-23.3.2014 välisenä aikana. Myös haastepostauksen tulee olla julkaistu tuolla ajanjaksolla. Ilmoittautuminen tapahtuu lisäämällä haastepostauksen osoite (URL) kommenttina tähän kirjoitukseen.

Haasteeseen osallistuessaan bloggaaja antaa luvan postauksessaan olevien kuvien käyttöön sekä niiden koon muuttamiseen haasteruokien yhteenvetopostauksessa.

Mustajärven Pate näyttää kieltä. Hieno kielikuva löytyi Tamperelaisen sivuilta. Kielestäkin voisi tulla loistopatee. 

Haasteeseen määräajassa ilmoitettujen ohjeiden yhteenveto julkaistaan 24.3.2014, jolloin alkaa myös äänestys. Kisan järjestäjänä en osallistu äänestykseen enkä varsinaiseen kilpailuun.

Äänestysaika päättyy 30.3.2014 ja voittaja julkistetaan 31.3.2014. Maaliskuun 2014 ruokahaasteen voittaja järjestää huhtikuun 2014 ruokahaasteen. 

Voittajan tulee julkaista uusi haaste blogissaan viimeistään 5.4.2014. Jos näin ei käy, järjestelyvastuu siirtyy toiseksi tulleelle, sen jälkeen kolmanneksi sijoittuneelle ja niin edelleen.