Normipäivä

Kun luin Liemi-Jennin ruokabloggajille heittämästä haasteesta, en ensin ymmärtänyt sitä ollenkaan. Mielestäni ajatus siitä, että "totuus karusta arjesta" olisi synonyymi epäonnistumiselle tai epätäydellisyydelle, oli luvalla sanoen melkoisen omituinen. En myöskään tuntenut kuuluvani haasteen kohderyhmään, koska en sen kummemmin stailaa kuviani enkä muutenkaan kuvaa muuta kuin syötäväksi laitettua ruokaa.

Haastejutun muoto sen sijaan viehätti minua kovasti, joten päätin tarttua annettuun toimeksiantoon päiväkirjamaisesta näkövinkkelistä. Tässäpä siis Kulinaarimurulan arkikatsaus aiheesta kiinnostuneille. Kuvitus noudattaa aiemmista postauksistani tuttua takuukarua linjaa.

Maanantai 22.10.2012

Herään kuudelta ja torkun puoli seitsemään. Aikaiset herätykset eivät ole minulle ongelma, mutta tarvitsen tietyn joutokäyntiajan täyden toimintakyvyn saavuttaakseni. Mikään ei ole niin kamalaa kuin kiire aamuisin. Paitsi hammaslääkärillä käynti.

Kahvia koneeseen. Moccamasterin kannu on ollut särki jo muutaman viikon, joten sumpit pitää pihauttaa vaihtoehtomasiinalla. Sillä saa kyllä oivallista kahvia, mutta ai että se on ärsyttävä kapine tiskata. Milloinkahan sitä muistaisi tilata uuden kannun? Vai onko se pannu? Kahvipannu? Kahvikannu? Ja jenkkikaapin pakastinosaston alin laatikkokin on hajalla. Sekin pitäisi uusia. Sinne perjantain blogigaalaan täytyy ehkä hommata uudet hippakengät.

Huitaisen deevitskut sekä muut pillerit kitusiin. Leikkaan pari viipaletta leipää, jotka päällystän majoneesilla, ikivanhalla goudalla ja avocadolla, jotka eivät ole kaupoista loppuneet. En taaskaan jaksa putsata muruja leikkuulaudalta. Hesarissa on helvetisti vaalimainoksia, onneksi kävin jo äänestämässä. Fingerpori on tänään aika pliisu. Mustista ei ole näkynyt stripeissä aikoihin. Eikä Gootti-Kustaata.

Pakenen aamuteeveessä meuhkaavaa hörökorvaista urheiluselostajaa suihkuun. En jaksa pestä hiuksia. Pitäisköhän lämmittää illalla sauna? Suihkun jälkeen toinen kuppi kahvia, spostien tsekkaus, hetki facebuukkausta ja pikkuisen pidempi tovi tsättäystä toiselle puolelle maapalloa. Töihinlähtö myöhästyy taas, mutta huomaan hymyileväni kuin huumattu lehmä.

Biojätepussi haisee jo ties monettako päivää. Kiikutan sen pihan perälle ja jään odottamaan ratikkaa. Ysi on kyllä petollisen kätevä, vie kotoa töihin melkein ovelta ovelle sellaisina aamuina, jolloin sataa tai laiskottaa. Tänään laiskottaa. Tapaan pysäkillä kaverini, joka kertoo äänestäneensä demariehdokasta. Hämmentävää.

Töissä käyn täyttämässä kuninkaallisen rakkausmukini kahvilla ennen sujahdusta palaveriputkeen. Miten Vuokko Väyrynen voikin näyttää tuossa kuvassa ihan Sirkka-Liisa Anttilalta? Paavo sen sijaan on oikein mukiinmenevä. Hekoheko.

Kahden maissa tajuan lounasboksini olevan kotona jääkaapissa. Käyn siis kaupassa hakemassa sapuskaa, jonka syön työpisteelläni. Melko teollisen makuisen salaatin pakkauksen mukaan tuotin jopa 38 % vähemmän jätettä. Sitä on kovin vaikea uskoa. On vähän huono omatunto, katkaravuista ja muustakin. Miten se risoton jämä nyt näin unohtui?

Onneksi muistin ottaa omppuja mukaan. Järsin niitä loppuiltapäivästä selaillessani Maaseudun Tulevaisuutta. Kuuden jälkeen lähden kävelemään kotiin. Lämpöasteita on enää muutama ja ilmassa on jo pikkupakkasen ihana tuoksu. Pimeää on kuin mörön pyllyssä. Minnekähän varmaan paikkaan ne paksummat hanskat ja kaikki heijastimet tuli keväällä oikein jemmattua?

Kotona teen kosmeettisen siivouksen eli työnnän lojuvia rojuja kaappeihin ja pinoan Hesareita eteiseen. Lehtipinkka on kohta taas minun korkuiseni. Silmämääräisesti arvioiden ne täyttäisivät tällä hetkellä viidestä kuuteen paperikassia. Huoh.

Laitan potut kiehumaan ja lykkään eilen tekemäni kaalikääryleet uuniin. Keittelen valeluliemestä kastiketta ja tajuan että puolukkahillo on loppu. Soitan ruokavieraalle ja pyydän häntä tuomaan tullessaan Siwasta pakastepuolukoita. Kafru marjoineen saapuu seitsemän maissa ja syömme itsemme kaalikääryleähkyyn.

Kaverin lähdettyä olen reipas ja tiskaan. Paitsi että käärylevuokaa en todellakaan tiskaa, vaan jätän sen likoamaan, koska siirapit ovat jymähtäneet tiukasti pohjaan ja reunoihin. Pitäisi ostaa teräsvillaa. Ja sukkia tarttis neuloa pukinkonttiin, sillä joulu on jo nurkan takana. Hietalahdenkadulla on uusi lankakauppa. Tai uusi ja uusi, onhan se siinä jo jonkin aikaa ollut. Minkäköhän kokoinen jalka isillä on? Pitääpäs pyytää Irkkua mittaamaan.

Tiskattuani teen heti lisää tiskiä. Lämmäytän Blossa-hömpsyt yömyssyksi. Siemailen liian kuumaksi livahtanutta juomaa ja katselen samalla jakson Sex and the Cityä. Silppuan muutaman vessapaperirullan hylsyn sekä puolikkaan kananmumakennon uuden kompostipussin pohjalle ylimääräistä kosteutta imemään. Tästä tulisi hyvä niksipirkkaniksi. Vai olenkohan oppinut tämän tavan nimenomaan Pirkasta? Ei voi muistaa.

Uni ei tule, vaikka ei ole edes täysikuu. Aloitan kaalikäärylepostauksen ja innostun kirjoittamaan sen loppuun saakka. Mysi Lahtisella taisi olla oma TV-sarjakin silloin, kun kokkausta ei vielä tullut joka tuutista? Ruokaohjelmien kanssa on pakko tehdä valintoja, kaikkea ei ehdi katsomaan millään vaikka haluaisikin. Tosin Master Chef Australiaa, Nigellaa ja Bourdainia voisin kyllä helposti töllöttää kellon ympäri.

Julkaisen käärylejutun ja keikuin vielä hetken Facebookissa tsätäten toisella puolella maailmaa 19-asteiseen tiistaiaamuun heränneen tyypin kanssa. Tulee taas ihan karsea matkakuume. Ensi viikolla muutamaksi päiväksi työreissulle Frankfurtiin, mutta eipä siellä varmaan mitään ruokapaikkoja ehdi koluamaan. Kello on jo varttia vaille yksi. Pitäisi mennä nukkumaan, sillä kohta on aamu. Vetäisen poreveden kera pari magnesiumnappia naamariin ja pistän pään tyynyyn.