Viime viikolla piipahdimme ystävättäreni kanssa ensivisiitillä
Boulevard Socialissa (Bulevardi 6). Uuden ravintolan takana seisovat
Farangista ja
Gaijinista tutut Tomi Björck ja Matti Wikberg.
Keittiömestarina toimii Kristian Perkola ja muutenkin keittiö on pullollaan teeveestä tuttuja topchef-kisaajia. Listalla olevien sapuskoiden makumaailmaan on haettu vaikutteita Välimeren maista ja Lähi-Idästä.
Aloitin aterian kiinnostavalla Forrest Griffin-drinksulla, jossa oli
bourbonin lisäksi herkkutattia, sitruunaa ja timjamia. Herkkutatti olisi saanut maistua juomassa enemmänkin, nyt maissiviskin alta siitä aisti vain kainon aavistuksen.
Kuten Farangissa ja Gaijinissa, myös Boulevard Socialissa annokset on tarkoitettu jaettaviksi. Idea on kannatettava, mutta pöytien pieni koko asettaa haasteita useiden ruokien samanaikaiselle tarjoilulle. Tyhjentyneitä kippoja ja kuppeja tosin kerätään kiitettävän rivakasti pois.
Alkuun maistelimme grillattuja vihersimpukoita ja punaista
harissaa, joka oli sopivan stydiä kamaa. Friteeratut turskapallerot sekä paahdetuista manteleista, ruskistetusta voista ja kapriksista tehty kastike olivat viedä kielen mennessään.
Myös pistaasilla maustetut anjovikset olivat hyviä.
Pääruokalistalta meitä kehoitettiin valitsemaan kahdesta kolmeen annosta. Päädyimme kahteen ja niissäkin oli ihan älyttömästi syömistä. Ruokajuomaksi otimme lasilliset tarjoilijan suosittelemaa kreikkalaista punaviiniä.
Possun mahapalat olivat ihan tolkuttoman herkullisia. Rapeanmehevän lihan lisäksi ruoassa maistuivat omena ja kaneli. Siiderikastike oli lievästi sanoen taivaallista ja hasselpähkinät toivat annokseen lisää rouskuvuutta.
Farangin karkkipossu sai kyllä tästä ottomaanisesta siasta vakavasti otettavan kilpailijan.
Makoisaa oli myös paikan päällä valmistettu, mukavan kipakka
merquez-makkara, jonka kanssa oli tarjolla pieniä grillattuja pitaleipiä...
...sekä salaattia, muhevaa hummusta ja kummallisen vetisen oloista munakoisotahnaa.
Jälkkäriksi otin Lemon Pie Marrakesch-nimisen herkun, jossa oli sitruunarahkaa, marenkia,
sablè-kakkua ja suolakaramellia. Kerrassaan loistava päätös aterialle, siinä oli juuri sopivassa suhteessa makeutta ja raikkautta.
Syömät ja juomat maksoivat noin 60 euroa per naama. Hinta-laatu-suhde on siis varsin kohtuullisella tasolla.
Valitettavasti Boulevard Socialia vaivaa Gaijinista ja Farangin isosta salista tuttu ongelma eli luokattoman huono akustiikka. Tarjoilijoiden puheesta ei meinaa hyvällä tahdollakaan saada selvää ja seuralaisen kanssa keskustelu on todella hankalaa ilman että homma menee huutamiseksi.
5 kommenttia:
Kävin heti avajaisten jälkeen testaamassa paikan ja postasin omat ajatukseni siitä. Maistelumenu meni meidän osalta hukkaan, liikaa osasia joille ei lämmetty. Eli kannattaa tilata listalta oman maun mukaan. Tuosta jälkkäristä olen nyt kuullut kehuja useammalta taholta, sitä täytyy maistaa seuraavalla kerralla.
Minua olisi kiinnostanut se toinen maistelumenu (ei siis se, minkä te söitte), mutta seuralainen ei siitä lämmennyt, joten päädyimme tilaamaan listalta sellaisia eväitä, jotka olivat molemmille mieleisiä.
Turskakroketit, ottomaaninen possu ja sitruunajälkkäri ovat hyviä syitä antaa BS:lle toinen mahdollisuus.
Eikö teitä häirinnyt se infernaalinen meteli?
Tuon kamalan metelin täytyy olla suunniteltu juttu, eivät ne muuten rakentaisi kaikkia paikkoja niin. Mun pääni ei meinaa kestää Farangin ja Gaijinin äänten kakofoniaa, mikä on sääli, koska ruoasta pidän molemmissa paikoissa.
Puheensorina on kiva taustaääni, jos desibelit pysyvät tolkullisina.
Jos pääsi ei kestä Farangia ja Gaijinia, niin suosittelen kokeilemaan Boulevard Socialia terassipaikoilta :-)
Kyllähän mekin metelistä saatiin osamme varsinkin kun vieressä hyvin lujaa käkättävä tätiseurue piti kovasti kivaa. Mutta Gaijin vetää mun mielestä näistä kolmesta pisimmän korren metelin suhteen. Se kun on vielä niin ahdas, ettei aina ole varma kuuluuko viereinen pöytä omaan seurueeseen.
Lähetä kommentti