Tänään oli todella outo olo, kun töiden jälkeen ei voinutkaan enää suunnata kulkuaan Taste of Helsinkiin, vaan ruokaa piti etsiä vallan muualta.
Sunnuntaisesta sadesäästä huolimatta tapahtuma oli huikea menestys: festareilla vieraili reilusti yli 10 000 herkkusuuta.
Myönnettäköön, että suhtauduin ensin pienoisella varauksella siihen, että lippuja myytiin tiettyihin kattauksiin. Käytäntö kuitenkin osoitti rajoitetun määrän väkeä serviisiä kohden toimivaksi systeemiksi. Jonoja toki syntyi, mutta ne etenivät yllättävänkin nopeasti.
Tulevina vuosina voisi varmasti harkita useamman session kattavien lippupakettien myyntiä, sillä yhdellä käynnillä ei millään jaksa maistella kaikkia kiinnostavia ruokia.
Järjestävän seuran puolesta sain "neljän päivän rannekkeen", jonka ansiosta minun ei tarvinnut huolehtia pääsymaksuista. Tästä isot kiitokset asianosaisille!
Ruokiin ja juomiin käyttämäni markat vaihdoin ihan omasta pussista. Rahaa kului päivää kohti keskimäärin 45 euroa, mikä ei mielestäni ole paljon laadukkaista eväistä. Jotkut voivat vetää esmes Provinssirockissa pelkkää bisseä tuolla summalla päivässä eli kukin tuhlaa siihen mistä tykkää (no kyllä minä oluestakin pidän).
Aluksi rahanvaihto- ja lasipisteissä oli tungosta, mutta parin päivän harjoittelun jälkeen homma sujui kuin valssi kesällä. Myös pystypöytiä roudattiin paikalle lisää lauantaina, mutta olisi niitä voinut ehkä vieläkin enemmän olla.
Sateella pystypöytiä siirrettiin ravintolakatosten alle ja se teki tunnelmasta jotenkin kotoisampaa. Ensi vuonna teltoista voisi jo lähtökohtaisesti tehdä suurempia, että pöytiä ja viininmyyntipisteitä voisi ripotella lähemmäs ravintoloita.
Torstain ja perjantain makuorgioista kerroin jo aiemmassa postauksessa, joten tässä fiiliksiä lauantaina ja sunnuntaina nautiskelemistani sapuskoista.
Aloitin lauantailounaani Smörin ylikypsällä karitsalla, joka tarjoiltiin uusien pottujen kanssa. Frittitaikina ei ollut lainkaan niin paksua kuin pelkäsin, vaan kokonaisuus oli ilmavanrapea.
Demon vasikanposki ja kateenkorvaragout maistuivat samalla jyhkeiltä ja pehmeiltä. Jyrki Sukulan 2007 Barolo Cuoco Pazzo sopi paremmin yhteen Smörin karitsan kanssa, mutta kyllä se ihan kohtuullisesti poskenkin kanssa toimi.
Aiton mallasvanukas oli festareiden ehdottomasti paras jälkkäri. Tämä on myös toinen niistä ruoista, joista santsasin Taste of Helsingissä (se toinen oli Carelian grillipossu).
Keittiömestari Kimmo Ylisuvanto paljasti mahtivanukkaan valmistuksen salat kokkiteatterissa lauantaina, joten osaan siis periaatteessa valmistaa sitä itsekin. Käytännössä taidan kuitenkin odottaa, että se tulee taas Aiton listalle.
Tässä välissä kävin hetken verran huilaamassa Musiikkitalon terassilla ja palasin tapahtuma-alueelle varhaiselle illalliselle...
...jonka käynnistivät Farangin vihersimpukat nahm jim-kastikkeella, korianterilla ja rapealla sipulilla. Kung Fu Girl Riesling oli oivaa seuraa nilviäisille.
Sama viini passasi kivasti myös Murun Sir Lintsin patélle, marinoiduille sienille ja punasipulihillokkeelle...
...kuin myös Juuren mielettömälle kukkakaalivanukkaalle.
Sunnuntaina lusikoin ravintolakierrokselta tuttua Juuren kylmää savusärkikeittoa ja kurkkutartaria. Yksi ehdottomista lemppareistani näissä bileissä!
Pahaksi ei voi haukkua myöskään Aiton poron ulkofilettä katajanmarjakastikkeella, joka kerrankin maistui kunnolla katajaiselta. Kyytipoikana Pétalosia, joka oli älyttömän hyvä makupari porolle.
Maukasta oli Bistro O Matissa grillattu luomuhärän kylkikin. Liha, BBQ-soossi ja coleslaw muodostivat aikamoisen pyhän kolminaisuuden.
Siunatuksi lopuksi natustelin vielä Farangin hola holaa eli marinoituja hedelmiä sekä vanilja-kookoskermalientä.
Ilmiömäisten ruokien ja juomien lisäksi Taste of Helsingissä oli jotenkin ihan sairaan hieno yleistunnelma, joka näkyi niin yleisön, ravintoloiden edustajien, myyntikojuporukoiden kuin muunkin talkooväen hymyilevinä kasvoina.
Kaikkein riehakkaimmiksi äityivät murulaiset, jotka kiipesivät tapahtuman päätteeksi myyntitiskille vatkaamaan lanteitaan Paula Koivuniemi-medleyn tahdissa.
Taskun pohjalle jäi polttelemaan vielä kaksi makumarkkaa, toivottavasti ne ovat käypää valuuttaa myös ensi kesän tapahtumassa.
Kiitos, kiitos, kiitos Barry ja kumppanit! Tällaista tapahtumaa Helsinkiin on kaivattu!
3 kommenttia:
Hitto, olen asteen kade. Yhdessä päivässä ei maistele kaikkea millään ja todella monta hyvää jäi kokeilematta.
Minä käytin markkani niin sanotusti viimeiseen pisaraan saakka, mutta toivottavasti todellakin saadaan ensi vuonna tapahtuma taas tänne!
Mä olisin niin voinut viettä tuolla kaikki neljä päivää! Ja sä kyllä voisit vinkata vähän miten sitä mallasvanukasta tehdään, pliis!!!
Jonna, multa jäi seitsemän sapuskaa maistamatta. Ei vaan pystynyt.
anna, mä kokeilen ensin tehdä sitä ja postaan sit ohjeen :-)
Lähetä kommentti