Katse taaksepäin

Viime päivinä useissa blogeissa on muisteltu menneen vuoden syömisiä. Tästä intoutuneena päätin tehdä samoin ja liittää mukaan arkistojen kätköihin unohtuneita makumuistikuvia, joista ei ole tullut syystä tai toisesta aikoinaan kerrottua.


Heti tammikuussa starttasin mormoonimuffinssiprojektin, jonka aloittamista ehdin katua moneen otteeseen. Ei ollut mitään tolkkua koko hommassa!

Helmikuussa sikakombinaattimme teki ensimmäisen retkensä Kiven Säästöpossuun ja pakastin huusi hoosiannaa sianlihasta pinkeänä. Tuon jalon eläimen muistoksi valmistin jättisatsin hernaria sekä possunmaksatahnaa.


Maaliskuussa pakenin nelikymppisiäni Pietariin. Reissu oli kaikin puolin maistuva, mutta seuraavan Pietarin vierailuni teen kyllä pikkuisen lämpimämpänä vuodenaikana.


Huhtikuussa vietin herkullisen pääsiäisen ja sain kuukauden ruokablogi-prenikan SRE:lta (Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma).

Toukokuussa euroviisuilin Liberacen hengessä, maistelin Ilveksen rokkiruokia ja kävin korvasienimetsällä Hakaniemen torilla.


Karitsanfileen kaveriksi työstetyssä korvasienimuhennoksessa oli tarpeeksi kermaa ja voita.


Äitienpäiväkorttiostoksilla ollessani ilahduin bongaamistani Sara La Fountain-tuoteperheen ruokaohjekorteita, mutta lähemmin niitä tarkastellessani huomasin reseptien olevan aika tylsiä. En sit ostanut.


Kesäkuussa lapioin reilua jäätelöä, katsoin tippa linssissä jalkapalloa sekä ruotsalaishäitä, joiden kisakatsomoon tein elämäni ensimmäisen prinsessakakun. Ja tietenkin kuorrutin sen pinkillä marsipaanilla.

Vaikka potkupallohaaveet romahtivat ties monennenko kerran ikisuosikkini pudotessa jatkossa, olivat kisaeväiden parasta antia vaaleanpunaiset unelmat. Niitä kelpasi natustella vuvuzelojen sulosointuja kuunnellen.


Kesäruokahitiksi nousi eri tavoin varioitu kaalisalaatti. Se oli oivaa lisuketta myös grillatulle luomupossun kasslerpihville, jonka peitteeksi hauduttelin sipulia vermutissa.


Heinäkuussa käynnistin kesälomani lounaalla Tallinnassa. Paatilta löysin salmiakkisia pikkuautoja, jotka olivat emähyviä.

Lomalla reissasin koko rahan edestä armaassa isänmaassa. Junat kulkivat ajallaan, mutta voi herranen aika että niissä oli kuuma matkata!


Kotimaan turnee huipentui nostalgiahappeningiin, jonka järjestelyissä olin mukana. Talkooväki tehtaili myytäväksi uniikkileipiä hiet hatuissaan ja tapahtuman tuotoista lahjoitettiin 500 euroa paikalliseen nuorisotyöhön.

Elokuussa sain kutsun ottomaanisiin ruokaorgioihin ja syyskuussa oululaisiin ruokaorgioihin, loistotilaisuuksia molemmat!


Syksyllä tuli kokattua paljon punajuurisapuskaa. Tässä upeanvärinen risotto, jonka makuaineena käytin ihanaa punajuurisosetta.

Lokakuussa löysin Strömsön Degerbystä, siedin tungosta Silakkamarkkinoilla sekä ruokahuolsin suomalaisen lempifutarini rippijuhlat.


Marraskuun alussa oli taas aika lähteä possuretkelle, jolta harhauduimme onnekkaasti viehkoon Tuijan Tupaan. Sieltä sai lihiksiä äijämäisesti Gouter-jauhomakkaralla täytettyinä. Räyh!


Tällä kertaa ositimme saaliimme olarilaisella parkkipaikalla. Takakontissa oli vaaka ja meininki muutenkin tosi pimeää.


Karkkilan keikalta pakastimeen päätyi taas IKEAn kassillinen priimaa sikaa. Kuvassa lihaläjän päällimmäisenä pötköttelevät sorkat, jotka odottelevat tällä hetkellä syväjäädytettyinä pääsyään hernerokkakattilaan.

Marraskuussa myös ahdistuin ruokamessuilla, testasin glögejä sekä vietin kulinaarisia kokoontumisajoja ruokabloggaavien lajitovereiden seurassa. Minulle rattoisan iltapuhteen ehdoton kohokohta oli presidentin keittiömestarin tapaaminen.


Isänpäivän aikoihin piipahdin jälleen synnyinpitäjässäni, jossa sijaitsevan ravintola Amandan uuvuttavan laajalta listalta löytyi kätevä "kokoa mieleisesi annos"-osio. Kuvassa 150 grammaa oikeaoppisen medium miinukseksi paistettua lehmän sisäfilettä kera limevoin ja keitettyjen parsakaalien. Aika jees.

Joulukuuksi väsäsin elämäni ensimmäisen itsetehdyn suklaajoulukalenterin. Päätin heti, että tästä tulee perinne.


Ennen joulua kävin usean kattauksen pikkujouluprunssilla Porvoossa...


...ja leivoin epäkorrekteja hahmoja Hermannin nuorisoseuran askartelu- ja piparipikkujouluissa. Piparkakkukinkereissä opin, että jos boolissa on alkoholin lisäksi vain jäitä ja puolukoita, niin sitä ei kannata juoda kovin montaa lasillista.

Vuonna 2010 joulu oli punainen. Sain lahjaksi muiden muassa yltiöupean Queen of Fucking Everything-esiliinan.


Itse joululahjoin itseäni keittokirjoilla (niistä enemmän myöhemmin), vedenporeutusvehkeellä (vuoden paras ostos) sekä kuvassa olevalla uudella sushiriisinviilennysviuhkalla (onkohan tuo yhdyssana?).


Tuliterällä viuhkalla oli kätevää leyhytellä riisi käyttökuntoon uudenvuoden makeja varten. Täytteenä rullissa oli avocadoa, kirjolohenmätiä ja japanilaista majoneesia.

Näillä eväillä siirryn siis uuteen ruokavuoteen, jonka suhteen odotukseni ovat erityisen korkealla.