Mutta eipä mennyt tuunaamatta tämäkään eväs. Marilta pöllin loistoidean lisätä kattilaan valkoviiniä (toimii!). Lisäksi korvasin alkuperäisen reseptin savujuustoruoka"kerman" ehdalla kermalla, raastetulla cheddarilla ja nestemäisellä savulla.
Nestemäinen savu on nerokas keksintö. Sen kanssa ei sovi läträtä holtittomasti, vaan uutetta kannattaa lirauttaa ruokaan ensin ihan pikkuriikkisen, maistaa ja lisätä toinen aavistus tarvittaessa.
Ohjeessa mainittua lehtipersiljaa en ostosreissullani löytänyt, joten standardipersilja sai kelvata. Ja kelpasihan se.
Tarvitset:
100 g siitakesieniä
valkosipulinkynnen
1 tl kuivattua rosmariinia
2 rkl voita
½ dl valkoviiniä
3 dl vettä
2 dl kermaa
2 rkl sipulifondia
½ tl nestemäistä savua
50 g kypsää cheddaria
(lehti)persiljaa
Tee näin:
Pilko sienet, silppua valkosipuli ja hienonna rosmariini.
Kuumenna voi kattilassa. Freesaa sieniä, valkosipulia ja rosmariinia voissa viitisen minuuttia.
Lorauta kattilaan valkoviini ja anna sen kiehua tovi.
Kaada joukkoon vesi, kerma, fondi ja savu. Anna kiehua miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia.
Raasta juusto ja ripottele se keittoon. Koristele soppa (lehti)persiljalla.
9 kommenttia:
Noinkohan tätä nyt sitten pitäisi itsekin taipua viikonloppuna vaikka väsäämään, kun kerta on jo niin monta suosittelijaa reseptille ilmaantunut :)
Taivu ihmeessä, se kannattaa!
Mistä olet saanut käsiisi tuollaista nestemäistä savua? Kuulostaa jännältä. Savustettua suolaa meillä on jostain siunaantuneena, sitä pitää käyttää maltilla, on aika tujakkaa tavaraa.
Uusano, muistaakseni ostin nestesavupullon Stockalta, mutta niitä saan näköjään myös Behnfordsilta.
Nestesavun käytössä kannattaa myös pitää maltti mielessä. Sen vuoksi sen onkin tosi riittoisaa :-)
Mitenkähän tämä resepti on jäänyt minulta ihan huomaamatta lehdestä? No, onneksi huomasin sen nyt. :) Toimisikohan savunmakua antamassa savujuusto?
Ketturouva, ihan varmasti toimisi. Savujuustoa aion itsekin käyttää, mutta ostoreissulta ei löytynyt mieleistä laatua, joten piti turvautua jääkaapissa olleeseen cheddarinjämään ja savuaromiin.
No taivuin testaamaan, oli hyvää! Minä toin savuisuuden keittoon paistamalla pinnalle rapsakaksi lisäksi savupekonia (koska mulla ei ollut savujuustoa, savuaromia eikä kaupassa ollut Kippari-kermaakaan). Hyvvää oli!
Ooooo, pekonia! Sehän olisi mitä kaunein kruunu tällä mahtisopalle! Kiitos vinkistä Virpi ;-)
Eipä kestä! :) Bloggasin minäkin sitten tuon reseptin, kun sain kerta tuolla pekonilla ees jotain pientä eroa muiden vastaaviin kirjoitelmiin kyseisestä sopasta. Mutta siis aivan tosi helppo ja herkku reseptihän tämä on, varmasti jää jatkokäyttöön kun jopa mun vähän rajoittunut mieskin tykkäsi tästä.
Ja pekonillahan tunnetusti voi harvemmin mennä vikaan, ei siis tässäkään tapauksessa! :)
Lähetä kommentti