Perinnerajoitteista huolimatta Kulinaarimurulassa syötiin hyvin ja pitkän kaavan mukaan. Emme edes yrittäneet suoriutua kaikista eväistä samalla istumalla, vaan pidimme reilun pituisia taukoja ruokalajien välillä. Taktiikka toimi, mutta joulupäivän ruokaorgiat kestivät liki 10 tuntia!
Valmistauduimme ruokamaratoniin siemailemalla Yule Mule-drinkkejä, joiden ohje (4 cl vodkaa, 2 cl karpalomehua, 10 cl ginger alea, paljon jäitä) on peräisin lumoavasta Nigella Christmas-keittokirjasta.
Aloitimme syömingit punakaalisalaattipedillä köllöttelevällä kylmasavulohihyydykkeellä. Laitoin hyydykkeen hyytymään ohuilla kylmäsavulohisiivuilla vuorattuun kuppiin, joilloin sain lopputuotoksesta kauniin värisen.
Silakoiden väitetään olevan pieniä joulukaloiksi, joten työstin tarjolle kolmea sorttia. Paprikasilakat maistuivat vahvasti paahdetulle paprikalle ja Bloody Mary-graavisilakat yllättivät jännällä rakenteellaan. Punajuurisilakat olivat juuri niin ihania kuin Silakkamarkkinoillakin.
Seuraavaksi söimme silliä kuutioituna punajuuren, suolakurkun ja punasipulin sekä punajuurella värjätyn smetanan kanssa. Deliciestin hapukoor on loistavaa! Venäläistyyppisen sillin alustana oli Bengtskärin majakan nimikkolimppua.
Kylmien kalaruokien finaalipaikalla meitä odotti kirnuvoilla sivelty paahtoleipäviipale, joka oli päällystetty runsaalla muikunmätisatsilla, punasipulilla ja smetanalla. Tästä ei jouluruoka mielestäni enää parane.
Lämpimänä safkana natustelimme sikaa. Leikkasin Kiven Säästöpossusta hankitusta paistista viipaleita, joita nuijin kevyillä karateotteilla ohuemmiksi. Siivuille sivelin rommiin ja sokeriin säilöttyjä luumuja, jonka jälkeen pyörittelin lihoista rullia. Rullat paistoin voissa ja hauduttelin kypsiksi kermassa sekä jallusinapissa. Lisäkkeenä oli oivallista spelttihelmi-punajuurihässäkkää.
Joulu ilman juustoja on kuin... noh, joulu ilman juustoja. Me herkuttelimme tomaattipestogoudalla, mukavasti muhevalla vuohigoudalla, Mouhijärven Vilholla sekä Armas-perheen kokeilukappaleella, josta ei vuoden kypsyttelyn jälkeen tullutkaan sellaista kuin oli ollut tarkoitus. Mutta varpaiden väliltä hän tuoksui ja jumalaiselta maistui!
Jälkkäriksi väsäsin puolukkarahkakakkua, josta piparinen pohja teki oikein jouluisen oloisen.
Suklaaosastolle hankittiin korkein odotuksin Talvikonvehteja, joiden koostumus ja maku evät olleetkaan yhtä hyviä kuin aiempina vuosina. Pakkauskin on muuttunut. Sen sijaan Chjokon Pure Chjoko 68-praliineista sekä ruokaseuralaisen muasssaan tuomista kirsikkaliköörisuklaista ei löytynyt moitteen sijaa.
Joulumenun palan painikkeina toimivat Torres Santa Digna Gewürztraminer Reserve (kylmäsavulohi), Laitilan Kukko Pils ja O.P.Anderson (silakat, silli ja mäti), Perlage Cabernet del Veneto (possu), Punatähti (puolukkakakku) sekä Casa de la Ermita Dulce Monastrell (juustot ja suklaat).
Seurueemme karvakaverin jouluherkut koostuivat kasvipohjaisista purutikuista, sillä nuori herra on vähäproteiinisella ruokavaliolla.
6 kommenttia:
Oooh, pisteet luovasta toiminnasta!
Olen tässä vasta hiljattain tajunnut, ettei jouluna ole pakko syödä laatikoita, mutta vielä tänä vuonna oma mielikuvitus ei riittänyt niitä pidemmälle - ehkä tästä sitten ensi vuodeksi inspiraatiota... Ei sillä, kyllä ne perinteisetkin joulusafkat kerran vuodessa maistuu, mutta voishan sitä tosiaan joskus jotain uuttakin keksiä.
Mielettömän inspiroiva menu! Itte olen vasta viimeisinä vuosina alkanut päästä jouluruokien makuun niin nyt oikeastaan ensimmäistä kertaa oikein söin lanttulaatikkoa ja kinkkua. Ehkä ens jouluna vois sitten varioida villisti... Tosin syödään yleensä muualla kuin kotona niin siinä ei ole niin paljon nokan kopattamista, kun pääsee valmiiseen pöytään. :-)
Ja kinkku on kyllä yyberhyvää.
KOHTA TAPAAN KARVAKAVERIN! Oujeeee. Jännää :-D
Onpas hyvän näköisiä herkkuja.Tuo lohihyydeke näyttää mmmm herkulliselta.Ja suloinen tuo hauveli,onko chihu`?
Tiia, minä kyllä pidän laatikoista, mutta niitä syntyy _aina_ ihan kauheita määriä, vaikka yrittäisi valmistaa kuinka pienen satsin tahansa.
Ensi jouluna voisi tosin kokeilla paistaa laatikot kerta-annoksina metallisissa muffinssivuoissa.
Muuli, AINA voi varioida villisti, sinä jos kuka sen tiedät ;-)
Koiratreffit olivat TOSI jännät, mutta hyvinhän ne lopulta sujuivat. Nelson käyttäytyi kuin truu leidi (silloin kun ei naukunut)!
Yaelian, kiitos. Laitan lohihyydykkeenkin ohjeen blogiin jahka ehdin.
Karvakaveri on chihun ja venäjäntoyn sekoitus.
Ihana karvakaveri <3
Ja ihailtavan kekseliäs menyy. Tuo mätileipä sai kuolan valumaan. Onkohan pakko ostaa uuden vuoden brunssille nyt mätiä, vaikka joudunkin (=saan) syödä kaiken ihan itse.
Hihitys sanavahvistukselle, joka oli osuvasti inshilli.
Virpi, kiittis! Tänä jouluna mätiä on tullut syötyä ns. tarpeeksi, mutta kyllä se blinien kanssa taas kohta maistuu. Miksei muuten blineillä voisi herkutella joulunakin? Laitetaanpas harkintaan ensi vuoden joulumenun varalle...
Inshilli on varmasti helkkarin hyvää :-D
Lähetä kommentti