Maakuntakierrokseni ensimmäinen etappi oli Tampere, missä köröttelin liki ensitöikseni nyssellä Pyynikin kesäteatteriin kokemaan Häräntappoasetta kera vanhan ystävän. Matkalla jouduin ukkoskuuron uhriksi, mutta lämmin kesäsade lakkasi kuin veitsellä leikaten näytöksen alkaessa.
Nuoret näyttelijät saivat puhallettua hahmoihin eloa oikein herttaisesti ja Pyynikin miljöö toimi lavasteena kuin unelma. Väliajalla mieltä virvoitti kuutio-Rutasen nimikkodrinkki, joka sekoitettiin Jallusta* ja arrakkipunssista.
Esityksen jälkeen siirryimme Marusekiin (Hämeenkatu 31) jatkamaan tarinointia siitä, mihin se jäi edellisen kerran tavatessamme noin 19 vuotta sitten.
Marusekin ilmastointilaitteet olivat särki, joten söimme liki trooppisissa olosuhteissa pöydällisen erilaisia nigiri-, inari- ja makisusheja. Riisin koostumus oli hyvä ja avocado-lohimakit sulivat suuhun.
Jälkkäriksi vedimme jäätelöä: minä kuvassa näkyvää matchaa ja seuralaiseni kirsikkaa. "Nam", sanoimme molemmat ja totesimme samaan hengenvetoon, että olipa mukava nähdä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Kiitokset vielä kertaalleen Lammin sahdin tuliaispullosta!
Kadonneen nuoruuteni metsästys jatkui illalla tammerfestaten Popedan keikalla, jolla tapasin toisen vanhan ystävän, jonka kanssa olimme kämppiksiä vuonna olkatoppaus ja Mathias Rust (nuori lukija, ole hyvä ja googlaa itse).
Kastuimme öisessä rankkasateessa totaalisesti ja sovimme lounastreffit seuraavalle päivälle 4 vuodenaikaa-ravintolaan (kauppahalli, Hämeenkatu 19). Paikan bouillabaissea ei ole todellakaan turhaan ylistetty. Mahtisoppaa!
Kauppahallista taapersimme taidehallin Juice Leskisen elämää valokuvin-näyttelyyn. Enpä olisi voinut näyttelykaveria paremmin valita, kaunis kiitos sekä surun että ilon kyynelistä toveri K!
Vierailun kulinaarinen kohokohta tapahtui Hella & Huonessa (Salhojankatu 48). Illallisseurana toimi juuri Tampereelle paluumuuttanut juustohullu ystäväni.
Alkuun otin kampasimpukkaa sahrami-valkosuklaakastikkeessa ja hurmaannuin. Simpukan kypsyys ei olisi voinut olla yhtään täydellisempi ja vihneksissä oli juuri sopivasti puruvaraa. Seuralainenkin kehui 18 tuntia kypsytettyä härkäannostaan kera hernepyreen ja lipstikan.
Lopullisen peruuttamattomasti olin myyty maistettuani hiilisiikaa ja kesävihanneksia vanilja-voikastikkeessa, joka oli melkein liian hyvää syötäväksi. Ruokaorgasmin syntymistä avitti suloisen vaniljainen Chablis. Seuralaisen valkosipuli-currykana oli kuulemma mureinta ikinä.
Skippasimme makeat jälkkärit ja järsimme aterian lopuksi ihania haisevia juustoja, jotka tarjoiltiin pähkinöiden ja viikunasiirapin kanssa.
Makeaksi lopuksi talo tarjosi kirsikalla ja mintulla täytettyjä macaroneja sekä kirsikkatryffeleitä. Macaronin rakenne oli ehkä aavistuksen liian mureneva, mutta se ei tässä vaiheessa iltaa enää häirinnyt.
Hella & Huoneen ruoka oli sanalla sanoen loistavaa. Piste. Tämänkaltaista ensirakkautta ravintolaa kohtaan en ole kokenut sitten Postresin.
Ruokabloggaajan Tampere-postaus ei ole vakavasti otetteva, jollei siinä mainita mustaamakkaraa. Tällä kertaa en tosin ehtinyt Tammelantorille ostoksille, mutta natustelin mustaa hotelliaamiaisilla. Ei mennyt vissiin ihan etiketin mukaan?
Kotiinviemisiksi hankin Tampere-seuran julkaiseman teoksen MUSTAA! Tutkimusmatka tamperelaisen perinneherkun syvimpään olemukseen. Kirjan väitetään olevan avainteos aitoon tamperelaisuuteen ja sitä saavat ostaa myös vieraspaikkakuntalaiset.
Opuksen loppupuolella on monta sivua mustamakkara-reseptejä, joista takuuvarmasti menee kokeiluun Hans Välimäen mustamakkararisotto.
Tampereelta hyppäsin junaan muassani H&H Delin ylirapea skagen-patonki ja perhepakkaus kuplavettä. Niillä pärjäsikin hyvin Joensuuhun saakka, jonka syömisistä seuraa tarinointia tuonnenpana.
2 kommenttia:
Tampere tosiaan vaikuttaa sellaiselta kaupungilta, jonne voisi matkustaa ruoan vuoksi. Harmittaa hieman, että edellisellä (työ)reissulla ei oikein ehtinyt mitään kehuttuja paikkoja testaamaan, lounas oli perustyömaalounas ja kiireessä hankitut junaeväätkin aika onnettomia. Ensi kerralla paremmin ruokasuunniteltu retki ja enemmän omaa aikaa.
Aika upea kesäpäivä sinulla on ollut. Tuollaiset kohtaamiset kantavat varmasti pitkälle.
Mullekin on käynyt Tampereella liian usein kuvaamallasi tavalla, joten tämä ravintolakierros oli suunniteltu.
Jutussa kuvatut sapuskat tuli nautittua kahden (ei siis yhden) hikisen kesäpäivän aikana ja sekin teki tiukkaa. Too many restaurants, too little time ;-)
Lähetä kommentti