Onneksi on Hesarin kuukausiliite! Iki-ihanan Mysi Lahtisen vispilän ruokajuttujen vatkaajana perinyt Vivi-Ann Sjögren on meikäläisen makuun. Rouvalla on plakkarissaan maailman eri kolkilta kerättyjä kulinaarimuistoja, joista haastehätääni bongasin elokuun liitteestä parmesaaniahventen ohjeen.
Italialainen juusto vörkkii suomalaisen kansalliskalan kanssa yskähtelemättä. Juustomiähnän voisi kuvitella sopivan myös litteärintaisen broilerin fileiden leivittämiseen.
noin puoli kiloa ahvenfileitä
pari desiä raastettua parmesania
2 munaa
kuivattua oreganoa
suolaa
mustapippuria
valkosipulinkynnen
vehnäjauhoja
voita paistamiseen
Tee näin:
Raasta juusto ja sekoita raasteen joukkoon munat, oregano, suola, pippuri ja pienenpieneksi pilputtu valkosipulinkynsi.
Kierittele ahvenfileet ensin vehnäjauhossa ja sen jälkeen juusto-muna-mausteseoksessa. Paista hissukseen lempeällä lämmöllä kullanruskeiksi.
Tästä satsista riitti kolmelle nälkäiselle.
Parmesaaniahventen lisäkkeeksi freesasin voissa raastettua kaalia ja retikkaa, jotka maustoin sitruunasuolalla ja lorauksella vermuttia. Mukaan nakkasin myös kapriksia ja pinjansiemeniä, koristeeksi suolaheinää. Hyvää tuli!
Olikos muuta? No oli juomana sisilialaista valkoviiniä ja seurana mukavia ihmisiä, jotka kehuivat haastekalaa spontaanisti.
7 kommenttia:
Mäkin tykkään kovasti Vivi-Ann Sjögrenin jutuista, mulla on jopa pari sen matkakirjaa... jossain. Taisi olla ruokaharrastus pienemmällä silloin kun ne lukasin kun ei jäänyt mieleen oliko niissä reseptejä. Joka tapauksessa kiva kalaresepti tämä, ja vermutilla terästettyjä kasviksia pitää päästä kokeilemaan kanssa!
Minä tykästyin Sjögreniin luettuani hänen Mustaa kahvia ja keksinmuruja-teoksensa. Ainakin siinä oli ruokamuistojen lisäksi myös -ohjeita.
Tuo lisäke oli kyllä makoisaa ja sopi ahventen kaveriksi erittäin hyvin :-)
Uu namm... Mä olen seuraillut Vivi-Annin juttuja ja reseptejä Kuukausiliitteestä myös uskollisesti, mutten ole vielä koskaan siirtynyt käytännön tasolle. Tämän myötä lienis hyve aloitella :-)
Heh...anteeksi vaan. En kyllä edes tiennyt satujataren ohjeen olemassaolosta, joten en oikein voinut pöllästäkään sitä. Ideassa on kyllä pientä samankaltaisuutta, tosin minulla on friteerattua hässäkkää. En muuten oikeastaan edes ole niin kova friteeratun ystävä, mutta tähän ne vaan sopivat tuon kastikkeen kassa. Oikeastaan tuo kastike onkin tämän ohjeen parasta antia...
Muuli, parmesaaniahvenet olivat ihania ja uskoisin että myös tuo lisäke maistuisi sulle. Ja käytännön tasolle siirtyminen nostaa viviannismin ihan uudelle levelille :-)
Possu, kuten jo blogiisi totesin: nou haard fiilings ja siikrits intö soos! Kalan ja pläskin liitto on solmittu jo ammoin meistä kummastakaan riippumatta :-)
Btw, kävin toissailtana taasen herkuttelemassa Postresissa. Alkupalalistan kalakukko anjovisvoilla oli tajunnan räjäyttävän hyvää! Suosittelen tutustumaan, vaikka onkin hiukan hintavampi paikka - makuelämykset ovat joka sentin arvoisia!
Tuonne Postresiin on meilläkin ollut monta kertaa suunnitelma mennä mutta miten aina sattuukin jotain muuta. Nyt täytyy tosiaan ryhdistäytyä tämän asian suhteen!
Menkää ihmeessä, siellä ateria on enemmän kuin osiensa summa *huokaa*
Muistakaa varata pöytä etukäteen, muutkin ovat löytäneet paikan viimeistään sen Michelin-maininnan jälkeen. Veikkaan, että tähti tulee kahden vuoden sisällä, jos taso pysyy nykyisellään :-)
Lähetä kommentti