Kaartin kutosen kakkoskattaus

Viime keväänä ensimmäistä kertaa järjestetty Kaartin6 oli onnistunut tapahtuma, joten kun kuulin lipunmyynnin alkaneen Kaartin kutosen toiseen kattaukseen, kävin varmistamassa paikkani kierrokselle hetimiten. Toissapäiväiselle rundille kanssani osallistuivat Hella & Herkun Anna sekä pullantuoksuinen isukki-Aleksi paremman puoliskonsa kanssa.

Kaartin kutosessa on mukana kuusi kuppilaa, joista jokaiseen kokoontuu samaan aikaan lähtöpäivänä 30 henkilöä. Ravintola, josta lippu on ostettu, toimii kierroksen aloituspaikkana ja siellä nautitaan ensimmäiset herkut.

Sen jälkeen "matkanjohtajana" toimiva aloitusravintolan edustaja luotsaa ryhmänsä läpi viiden muun kapakan. Siirtymien aikana pöydät putsataan ja katetaan uudelleen. Homma toimii paremmin kuin sata jänistä ja kaikkien kuuden paikan tarjoilut jaksaa kyllä vetää ilman (isompaa) ähkyä ravintoloiden välisten happihyppelyjen ansiosta.

Juuren alkumalja oli irkkuviskillä terästettyä kuumaa omenamehua.

Tällä kertaa starttasimme rundin Juuresta (Korkeavuorenkatu 27) ja taputimme itseämme useampaan kertaan selkään ravintoloiden erinomaisen kiertojärjestyksen valinnan johdosta. Alkuun saimme kevyempiä vege- ja kalasapuskoita, joista sitten siirryttiin lihaisimpiin annoksiin. Meillä oli Annan kanssa yhtä hyvä ruokatuuri myös ensimmäisellä kierroksella.  

Ilokseni Juuren ruoka oli sama jumalainen palkokasvi-ihanuus, jota sain syödäkseni käydessäni Juuressa elokuussa. RAKASTAN tätä ruokaa, joten luonnollisesti se oli minulle heittämällä kierroksen paras annos.

Lempiruoakani kanssa tarjoiltu Meierin 2015 Spätburgunder Blanc de Noir edusti hienosti Juuren itse maahantuomia viinejä.

Otettiin myötsie Juuren edustalla.

Juuresta siirryimme kulman taakse Spisiin (Kasarmikatu 26). Paikan olemassaolo tuppaa unohtumaan, pitäisi kyllä ehtiä käymään täälläkin vähän pidemmän kaavan mukaan.

Spisin safka on kekseliästä ja ennen kaikkea ihan älyttömän hyvää. Nyt tarjolla oli unelmapehmeää turskaa, jänniä punajuuren makuisia perunahelmiä sekä todella intensiivisen tillistä kastiketta.

Vanha tuttu Sebastien Riffault'n Les Quarterons Sancerre 2012 oli oiva pari turskalle.

Seuraava etappi oli Gastrobar Emo (Kasarmikatu 44), joka on ollut olemassa vasta kolmen vuoden ajan. Jotenkin tuntuu, että se olisi toiminut emoravintolansa Olon entisissä tiloissa jo paljon pidempään.

Emossa laseihimme kaadettiin pirskahtelevaa Domaine Huet'n Vouvray Pétillantia.

Ruoan pääosassa oli hurmaava maa-artisokka, jota oli lautasella monessa eri muodossa. Vienosti etikkaiset omenanpalat sekä muikunmätinökäreet komppasivat kokonaisuutta kivasti.

Emossa maistelimme myös aivan ihastuttavaa italialaista lakritsilikööriä, Laneran Liquiriziaa. Nam!

Kierroksen kolmas paikka Vinkkeli (Pieni Roobertinkatu 8) oli ainoa ravintola, joka ei ollut mukana kevään häppeningissä. Tästä huhtikuussa avatusta paikasta on kiirinyt korviini kovasti kehuvia arvioita, mutta en ole sinne(kään) vielä ehtinyt dinneröimään. Tilanne on korjattava mitä pikimmin, sillä Vinkkelin anti vaikutti varsin lupaavalta.

Häränhäntäconsommé maistui juuri niin muhevalta kuin vain tuntikausia ässehtinyt liemi voi maistua. Lisukkeena oli häränhännistä riivityistä lihoista prässätty ”lihapulla.”

Klassikkoliemen kaverina on tarjoiltu perinteisesti sherryä, joten Chateau-Chalonin alueella tuotettu erittäin sherrymäinen vin jaune sopi liemelle kuin nenä naamaan. Loistokas pari!

Vinkkelistä jatkoimme makumatkaa Raguun (Ludvikinkatu 3-5), jossa pöytiimme kannettiin savuisaa ankkaragua ja talon ankkamakkaraa sinappipolentan kanssa. Ragu oli tykkiä tavaraa, samoin makkara (sekä sen lisukkeeksi sovitettu omena-taatelihillo), mutta polenta oli minun makuuni ehkä turhan jäykkää.

Henkilökohtaisesti en pidä myöskään siitä, että ruokaa tarjoillaan purkeista, koska se on melko paska käyttöliittymä siihen tarkoitukseen. Purkkiolosuhteet kun tekevät erityisesti viimeisten ruoanrippeiden saamisesta ja soossinjämien moppauksesta hirmu hankalaa.

Ankanpainikkeeksi siemailimme vallan kelvollista Burn & Shine-nimistä amber alea, jota Solmu Brewery on Ragulle tehnyt.

Kierroksemme finaalipaikka oli Pastis (Pieni Roobertinkatu 2). Siellä tarjottu setti oli illan hiekoin lenkki, koska annoksessa oli pari omaan suuhuni täysin sopimatonta komponenttia. Tempehistä en ole konsaan tykännyt, eikä se kyllä maistunut minulle nytkään (sitäkään en hiffanut, että miksi sitä ylipäätään on ranskalaistyyppistä bistroruokaa tarjoilevan ravintolan arsenaalissa). Myös fermentoidusta valkosipulista valmistettu tanha oli floppi, sillä se jyräsi alleen kaikki muut maut ja jäi siksi minulta syömättä. Sen sijaan karitsan sydän oli erittäin hyvää, samoin sienivaahto ja tattibiitit.

Annallekin Pastiksen serviisi oli hyvin haasteellinen, koska daami ei syö sieniä eikä sisäelimiä. Talking about tuplajättipotti!

Château le Cèdre d'Arthusin Bordeaux Supérieur oli passeli valinta sekä karitsan että meidän syöjien sydämille.

Pastiksen jälkiruoassa oli paljon hyvää (pistaasikreemi oli ihanan karvasmantelista, praliinijäätelö ja kirsikat emähyviä), mutta natinan aihetta aiheutti kirsikkafinancier. Se oli kuiva kuin… no, sanotaanko diplomaattisesti, että se oli todella kuiva.

When in Pastis, drink pastis!

Onneksi Pastiksesta sai Pastis Henri Bardouinia, joka oli mitä parhain päätös näille ruokaorgioille.

Kierros maksoi tasan 100 euroa. Hintaan sisältyi ruoka-annos kera juoman kaikissa kuudessa ravintolassa plus alkudrinksu aloituspaikassa ja jälkkäri viimeisellä rastilla. Rahalle sai siis todellakin vastinetta eikä kotiin tarvinnut mennä nakkiputkan kautta. Lisäksi ravintoloista sai ostaa erikseen snapsityyppisiä ratkaisuja, joihin yours truly pariin kertaan lankesikin.

Kiitokset järjestäjille hienosta tapahtumasta! Kierretäänhän Kaartin6 jälleen ensi keväänä?