Sain pääsiäissunnuntaiksi kutsun aterialle, jolla nautiskeltiin lampaanjalkaa tajunnan räjäyttävän punikkitattisoossin sekä valkosipulisen maa-artisokka-perunagratiinin kanssa. Isot kiitokset järjestävälle seuralle kestityksestä!
Oma kontribuutioni ruokakekkereihin oli mascarpone-persikkapiiras, jonka ohjeen löysin kuukkeloimalla Pikku murusia-blogista. Hirmu hyvää, mutta melko heviä kamaa juustoineen ja kermoineen.
Tähän aikaan vuodesta tuoreita persikoita ei kaupoista saa, mutta onnekseni Anton & Antonissa oli säilöttyjä Bionan luomupersikoita. Niihin ei ole lisätty lainkaan sokeria ja lisäksi hedelmät on pakattu lasipurkkiin - kertakaikkinen mahtilöytö säilykepurkkeja vieroksuvalla meikäläiselle!
Kuvan pääsiäiseläintä ei ole vahingoitettu piiraan valmistusprosessin aikana, vaikka hän näyttääkin melko häiriintyneeltä.
Pohjaan tarvitset:
150 g vehnäjauhoja
60 g tomusokeria
5 rkl mantelijauhetta
½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
125 g kylmää voita
kananmunan
(kuivattuja herneitä)
Täytteeseen tarvitset:
250 g mascarpone-juustoa
70 g tomusokeria
appelsiinin raastetun kuoren
2 tl vaniljasokeria
2 dl kermaa
persikoita
Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi.
Sekoita pohjan ainekset tasaiseksi taikinaksi.
Painele taikina jauhoitetuin käsin piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
Pistele pohjaan reikiä haarukalla, peitä pohja foliolla ja levitä sen päälle kuivattuja herneitä.
Kypsennä pohjaa uunissa 15 minuuttia.
Poista herneet sekä folio ja jatka paistamista noin 5 minuuttia tai kunnes pohja on kullanruskea.
Sekoita juusto, tomusokeri, vaniljasokeri sekä raastettu appelsiininkuori tasaiseksi massaksi.
Sähkövatkaa kerma vaahdoksi ja lisää se juustoseokseen.
Levitä täyte jäähtyneen pohjan päälle.
Viipaloi persikat ja asettele siivut täytteen päälle haluamallasi tavalla.
Anna piirakan jämäköityä jääkaapissa ennen tarjoilua
6 kommenttia:
toi sun tipus on kyllä sekasi
Rakastan tipuani juuri sellaisena kuin hän on :-)
niin on sekasi tipu sekä emäntä!
Vähemmälläkin Pimmsin ja väkivaltavihteen nautiskelulla menee sekaisin.
Ja ne oli punikkitatteja (verikekkerit!) ei herkkuveljiä.
hanna, tipu ja emäntänsä sopivat siis ärinomaisesti toisilleen :-)
Minna, noniimmenee. Ja korjaan tuon tatin lajin, mutta hemmetin hyvää soossia se oli enivei!
Lähetä kommentti